IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Rakkaus
Perustettu
12.8.2006
Tilastot
Käyntejä: 2 944 (1.7.2008 alkaen)
Koko
56 jäsentä
Tyttöjä: 47 (84 %)
Poikia: 9 (16 %)
Keski-ikä
31,0 vuotta
Otos: 29 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 30,4 vuotta
Poikien keski-ikä: 34,3 vuotta

Jäsenet (56)

nomoimoioonabcSonnenuntergangRXTNJUANPIENIEmmikkiPahaMuumiJumalabreathehennamaritapankeekimyyrälapsonen]MjärthamomentsAlina_riikkafDie_Esthi
« Uudemmat - Vanhemmat »


Born three and a half months prematurely, Derek Paravicini is blind and has severe autism. But with perfect pitch, innate talent and a lot of practice, he became an acclaimed concert pianist by the age of 10. Here, his longtime piano teacher, Adam Ockelford, explains his student’s unique relationship to music, while Paravicini shows how he has ripped up the "Chopsticks" rule book. (Filmed at TEDxWarwick.)


Pianist Derek Paravicini understands music systematically. Once a child prodigy, he’s matured into a creative musician, able to reimagine songs in ways few can.

A composer and music teacher who has long worked with children with special needs, Adam Ockelford is interested in the psychology of music.

Gatsu-070. beautifulLuonut: Gatsu-Tiistai 01.02.2011 21:27

J0NAViikko RaumaaLuonut: J0NATiistai 02.06.2009 04:09

ja sit 3 viikkoo STADII yo

Ens maanantai alkaa kesätyöt Fortumil ja jännittää ja sillee tyhmää lähtee ku kaverit ja marsu (kuulemma paavo) jää tän. No shoppaan sit mun surut. Te ketä soitatte pianoa ja teil on kotona piano ni onnea, ja olen kateellinen. Ite soitan hennan vanhaa kivikautista kiipparia jo neljät vuotta ja se ostettiin 8 vuot sit käytettynä eli se todellakin heiluu ja särisee kokoaja, hyvä et pysyy kasas. Sitä ei voi ees sanoo kiippariks, eli se on vaikka kellopeli. Nyt ku saan kesätöistä rahaa ni saan ehkä vihdoin ostettuu itelleni pianon ja aaaaaaah ihanaa. En hanki sen takia mopoakaan et iskä suostuis ees hiuka maksamaan, mul ei oo kameraakaa ja kännykkä 3,5v vanha, lahoo käsiin, haluan vaan sen pianon! Lopetan tän ihkutuksen.
En tiiä mittään parempaa ku sen tunteen kun saat valmiiksi kappaleen jota oot hionu viimiset puoli vuotta. Aina se soitonpettaja keksii jotain mitä pitää parantaa. Jokainen pienikin yksityikohta on tärkeä. Kun saat ne juoksutukset menemään oikein niin sinne biisiin pitää vielä lisätä jotain cresendoja ja plääh.
Mutta tänään mää koin sen mikä soittamisessa vaan on niin parasta. Mulla on ollu viime helmikuusta asti työn alla Sibeliuksen Valse. Ja tänään tajusin että se kappale kuulostaa jo aivan kappaleelta. Se kuulostaa jopa aivan sairaan hyvältä! En oo tehny mitään muuta koko päivänä kun soittanut sitä, aina uudestaan ja uudestaan. Ja siinä soittaessa oppi itekki kuulemaan jokaisen sävelen ja kaikkia harmoniat paremmin. Kuulin jottain tosi hienon kuulosia juttuja joita en oo koskaan aikasemmin kuullu vaikka olen sitä biisiä tosi yksityiskohtasesti käyny läpi. Oikeesti, nyt voin kerrankin mennä hyvällä omallatunnolla loman jälkeen soittotunnille ja ilmoittaa: tämä on valmis :)

Päätin että musta tulee isona ammattilaispianisti.
« Uudemmat - Vanhemmat »