IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Elämänkatsomus ja filosofia
Perustettu
18.12.2006
Tilastot
Käyntejä: 196 (1.7.2008 alkaen)
Koko
4 jäsentä
Tyttöjä: 2 (50 %)
Poikia: 2 (50 %)
Keski-ikä
22,6 vuotta
Otos: 1 jäsen
Tyttöjen keski-ikä: 22,6 vuotta
Valvojat
SaTanolla^

Jäsenet (4)

metaMÄN-taskuraketti-KernelSaTanolla^
« Uudemmat - Vanhemmat »

NnannuREALITYLuonut: NnannuPerjantai 09.09.2011 00:34

HamiiOn se jännäLuonut: HamiiTiistai 06.10.2009 18:26


Lukee psykaa ja tekee psykan tutkimussuunnitelmaa.. - . - zzzZZZ

Kuuntelee X-japanii <333

Dataa vaik pitäis tehä kaikkee muuta.. ^^''

Haluu piirtää :/

Ei tykkää vieläkään gallerian uudesta ulkoasusta ;_________;
Psilosybiini
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Psilosybiinin kemiallinen rakenne

Psilosybiini (4-fosforyylioksi-N,N-dimetyylitryptamiini, C12H17N2O4P) on päihteenä käytetty ja vaikutuksiltaan psykedeelinen sieniperäinen alkaloidi, joka on psilosiinin fosforihappoesteri. Kemialliselta rakenteeltaan se muistuttaa läheisesti aivojen omaa välittäjäainetta serotoniinia, ja kuuluu samoin tryptamiineihin. Psilosybiiniä esiintyy useissa eri sienilajeissa, pääasiassa Psilocybe -sukuun kuuluvissa, joista tunnetuimpia ovat Psilocybe cubensis ja Psilocybe semilanceata (suippumadonlakki). Psilosybiini muistuttaa psykoaktiivisilta vaikutuksiltaan LSD:tä, tosin sen vaikutus on kestoltaan noin puolet lyhyempi. Vaikutusten intensiivisyys ja kesto riippuvat kuitenkin annostuksesta, käyttäjän yksilöllisistä ominaisuuksista, sosiaalisesta tilanteesta ja ympäristöstä, jossa ainetta nautitaan.

[muokkaa] Historia

Psilosybiinin eristi ensimmäisenä Albert Hofmann kumppaneineen Psilocybe mexicana -lajista vuonna 1958. Hofmann myös syntetisoi aineen pian eristämisen jälkeen.


*******************************************************************************

Taikasienet
Wikipedia
Ohjattu sivulta Taikasieni
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi.
Tuoreita suippumadonlakkeja (Psilocybe semilanceata)
Tuoreita suippumadonlakkeja (Psilocybe semilanceata)

Taikasieniksi kutsutaan sieniä, jotka sisältävät psykedeelisesti tajuntaan vaikuttavia tryptamiineja; psilosybiiniä ja psilosiiniä. Useat Psilocybe-, Panaeolus-, ja Copelandia-lajien sienet sisältävät näitä kahta alkaloidia vaihtelevin pitoisuuksin. Osa sienistä sisältää myös niiden N-demetyloituneita johdannaisia, baeosystiinia (4-fosforyylioksi-N-metyylitryptamiini) ja norbaeosystiinia (4-fosforyylioksitryptamiini), joista ainakin baeosystiinin on osoitettu olevan aktiivinen. Myös muita aryylialkyyliamiineja ja niiden johdoksia esiintyy sienissä pieniä määriä. Psykedeelisen kokonaisvaikutuksen kannalta merkittävimmät alkaloidit ovat psilosiini ja psilosybiini.
Sisällysluettelo
[piilota]

* 1 Historia
* 2 Käyttö ja vaikutukset
o 2.1 Vaikutustapa
o 2.2 Vaikutukset
o 2.3 Käytön haitat
* 3 Lainsäädäntö
* 4 Katso myös
* 5 Lähteet
* 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Psilosybiinisienten käyttö juontaa juurensa useiden vuosisatojen taakse, jolloin niitä käytettiin Meksikossa ja Keski-Amerikassa lähinnä uskonnollissävytteisissä seremoniamenoissa. Sienillä oli näissä seremonioissa keskeinen rooli. Esimerkiksi atsteekit arvostivat Psilocybe mexicanaa niin paljon, että kutsuivat sieniä termillä teonanacatl, joka suomeksi tarkoittaa jumalten lihaa. Espanjalaiset valloittajat pyrkivät tukahduttamaan nämä seremoniat, mikä johti sienten seremoniaalisen käytön hiipumiseen vuoteen 1953 asti. Sienet olivat länsimaailmalle suhteellisen tuntemattomia kunnes R. Gordon Wasson, newyorkilainen pankkiiri, toi Meksikosta mukanaan näytteitä ja kertomuksia sienten käytöstä. Kun Wassonin artikkeli taikasienistä julkaistiin Life-lehdessä toukokuussa 1957, miljoonat amerikkalaiset kuulivat sienistä ensimmäistä kertaa. Psilosybiinin ja psilosiinin eristi ensimmäisenä Albert Hofmann kumppaneineen Psilocybe mexicana -lajista vuonna 1958. Hofmann myös syntetisoi molemmat aineet pian eristyksen jälkeen. Sienten viihdekäyttö alkoi pian tämän jälkeen, muun muassa Terence McKennan kehittämän sisäkasvatustekniikan ansiosta. Viime vuosina sienten saatavuutta ja käyttöä on erityisesti lisännyt Internetin kautta tilattavat erilaiset itiöitä sisältävät valmiit kasvatuslaatikot.

Suomessa kasvavista sienistä merkittäviä määriä psilosybiiniä ja jossain määrin myös psilosiinia sisältää vain vähäpätöisen näköinen nurmikkosieni suippumadonlakki (Psilocybe semilanceata), sekä melko harvinainen reunuskirjoheltta (Panaeolus subbalteatus). Suippumadonlakki kasvaa syksyisin nurmikoilla, laidunmailla, tienvarsilla sekä muilla lannoitetuilla mailla ja näyttää sisältävän psilosybiiniä sitä enemmän mitä pohjoisempana se kasvaa.lähde? Reunuskirjoheltta taas kasvaa lannalla, sekä laidun- ja kasvimailla lannoitetussa maassa.

Psilosiini on varsin herkkä hapettumiselle eikä kestä säilömistä hyvin. Sen sijaan psilosybiini on hyvin stabiili ja kestää säilömistä. Tuoreet sienet sisältävät noin 90 % vettä, joten kuivatuissa sienissä vaikuttavien aineiden pitoisuus sienten painosta on lähes kymmenkertainen.

[muokkaa] Käyttö ja vaikutukset
Kuivattuja suippumadonlakkeja
Kuivattuja suippumadonlakkeja
Kuivattu Psilocybe cubensis-sieni
Kuivattu Psilocybe cubensis-sieni

Psilosybiinisieniä käytetään tuoreina tai kuivattuina. Ne nautitaan poikkeuksetta suun kautta joko syötynä tai esimerkiksi teeksi keitettynä. Sienten polttamisesta on muutamia tapauskertomuksia.

[muokkaa] Vaikutustapa

Psilosybiinin aktiivisen muodon psilosiinin uskotaan välittävän vaikutuksensa samantyyppisellä mekanismilla kuin LSD.

Kuten LSD, myös psilosiini vaimennussäätelee psykedeelisen vaikutuksen kannalta tärkeitä serotoniinireseptoreita. Vaimennussäätelyn uskotaan olevan nopeasti syntyvän toleranssin taustalla, mikä on hyvin mahdollista.

[muokkaa] Vaikutukset

Syötynä psilosybiinisienten vaikutukset alkavat yleensä 30–45 minuutin sisällä, lämpimänä teejuomana nautittuna nopeammin. Kehossa psilosybiini pilkkoutuu nopeasti ja perusteellisesti psilosiiniksi, joka on aineen vaikuttava muoto. Vaikutukset alkavat nopeammin, jos sieniä pureskellaan suussa ennen kuin ne nielaistaan. Vaikutusten alkuvaiheessa yleistä on tahaton haukottelu ilman väsymystä sekä usein jonkin asteista psyykkistä ja/tai fyysistä hermostuneisuutta. Pienemmillä annoksilla (n. 4-6 mg psilosybiiniä) vaikutukset keskittyvät lähinnä mielialaan. Usein käyttäjä tuntee miellyttävää ajattelun ja kehon rentoutumista sekä erottumista ympäristöstään.lähde? Myös keho saattaa tuntua lämpimältä.

Suuremmilla annoksilla (n.10-20 mg psilosybiiniä) psilosybiini tuottaa psykedeeleille tyypillisen tilan. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisia aistiharhoja ja aistimusten korostumisia. Usein minäkuvan ja ympäristön rajat hämärtyvät. Koska vaikutukset perustuvat lähinnä muuntuneeseen arjen kokemiseen, vaikuttavat (ennakko)asenne ja ympäristö hyvin voimakkaasti lopullisen kokemuksen luonteeseen.

Psilosybiinisienet ovat muita perinteisiä psykedeelejä lyhytvaikutteisempia. Varsinaiset vaikutukset kestävät yleensä vain 4-6 tuntia, verrattuna esimerkiksi LSD:n noin 8-12 tuntiin. Pahoinvointia ja suun kuivumista voi esiintyä. Psilosiini kohottaa hieman ruumiinlämpöä, pulssia, hengitystiheyttä ja systolista verenpainetta sekä laajentaa pupilleja. Myös erilaista lihasvapinaa sekä lihasjäykkyyttä tai -heikkoutta saattaa esiintyä. Suippumadonlakin sisältämää fenyylietyyliamiinia on epäilty muun muassa sydämen tiheälyöntisyyteen vaikuttavaksi tekijäksi. Akuutteja paniikkikohtauksia, ahdistusta sekä pidempikestoista ahdistusta ja psyykkistä epävakautta saattaa myös esiintyä.

[muokkaa] Käytön haitat

Psilosybiinisienten käytön turvallisuus on kiistelty aihe.lähde? Munuaistoksisuustapaukset kuitenkin liittyvät poikkeuksetta väärien sienten nauttimiseen tai liika-annostukseen. Ainakin kahdessa tapauksessa seitikkejä, muun muassa suippumyrkkyseitikkiä (Cortinarius speciosissimus = C. orellanoides Kühn. & Romagn.) on syöty taikasieninä ikävin seurauksin. Suippumyrkkyseitikki sisältää muun muassa orellaniinia, joka on munuaistoksinen. Ei ole mitään näyttöä siitä, että psilosybiinisienet olisivat munuaistoksisia.lähde?

Sen jälkeen kun sientä on nautittu, ei "trippiä" voida kontrolloida tai lopettaa sienen vaikutusaikana.lähde? "Pahat tripit" voivat olla ennalta-arvaamattomia ja aiheuttavat usein vainoharhoja ja kontrollin menetyksen tunnetta. Toisinaan käyttö aiheuttaa vakavia vatsakipuja, ripulia tai pahoinvointia.

Psilosybiinisienet voivat aiheuttaa joillekin ihmisille pysyviä psyykkisiä häiriöitä, muun muassa paniikkihäiriötä ja pelkotiloja.lähde?

[muokkaa] Lainsäädäntö

Psilosybiini, psilosiini ja näitä sisältävät tuotteet on Suomessa kielletty. Sienten helppo saatavuus kuitenkin vaikeuttaa käytön hallintaa, eivätkä viranomaiset ole pyrkineet rajoittamaan aineiden luontaista esiintymistä.

*******************************************************************************

« Uudemmat - Vanhemmat »