IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Fanclubit
Perustettu
23.1.2007
Tilastot
Käyntejä: 984 (1.7.2008 alkaen)
Koko
33 jäsentä
Tyttöjä: 7 (22 %)
Poikia: 26 (78 %)
Keski-ikä
30,7 vuotta
Otos: 20 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 29,7 vuotta
Poikien keski-ikä: 31,0 vuotta
Ylläpitäjä
_spitfire_

Jäsenet (33)

DarkmistK1mpp4ElmukkaGodhuntressStAntonioinkbludAKASSTumeteusNevens-miesDuckmotherThokarevDaealisRavenellaNokkadamusZato-Ichi
« Uudemmat - Vanhemmat »
Mainitsin tuossa jo aiemmin tästä naisesta Kayin. Banaanimies teki videon Kayin , ja tämä nainen vastasi siihen (http://www.youtube.com/watch?v=i0k9NyHh7TQ). Banaanimies viittasi tähän vastaukseen twitterissään, josta Dawkins huomautti banaanimiestä, että neiti puhuu asiaa (evoluutiosta). Yksi asia johti toiseen ja tässä se nainen nyt on ihan täpinöissään eikä meinaa pysyä housuissaan:
David Robertson kirjoitteli The Dawkins Letters -kirjesarjan Richard Dawkinsille sen jälkeen, kun The God Delusion oli tullut hänen tietoonsa. Kun itselleni tätä kirjaa suositeltiin, kuvittelin sen olevan asiallinen, älykäs vastaus vähintäänkin nerokkaaseen, terävään ja loistavaan kirjaan. Pettymys oli suuri kun TDL:n ensimmäinen kirje oli luettu ja Robertson paljastuikin yksinkertaiseksi apologistiksi. Tässä nyt sitten seuraa toisen kirjeen 'vastakirje'.

Robertson aloittaa kiittämällä ja ihmettelemällä kuinka ihmiset reagoivat niin kiihkeästi kuin uskovat kun heidän pyhää kirjaansa pilkattaisiin. Tämän jälkeen Robertson sanoo että "eihän uskontojärjestelmääkään ole reilua tuomita fanaattisimpien jäsenten perusteella. Sinähän(Dawkins) et ikinä tekisi niin, ethän?"

Kyllä hän tekisi, koska se on oikein. Niin kauan kuin uskonnosta pystyy nousemaan ääriaineksia, jotka heidän omien "pyhien" kirjoitustensa perusteella tappavat ihmisiä, ilman kirkon ulkopuolisia syitä(järkisyitä), on aivan perusteltua näyttää heidät esimerkkinä uskonnon haitoista. Robertsonin kuvailemaan uskonnollisiin fanaatikkoihin verrattavissa olevat ihmiset olivat vihaisia, koska ensimmäinen kirje haukkui Dawkinsia henkilönä. Ensimmäinen kirje oli osittain todella yksinkertaisia väärinkäsityksiä niinkin perustavanlaatuisesta asiasta kuin ATEISMI EI OLE USKONTO, vaan uskonnon "puuttuminen". Joitain pieniä eroja tässä kuitenkin on. Kuten se, että yksikään ateisti ei pidä Dawkinsin kirjoja pyhänä. Niistä ei etsitä mitään ehdotonta totuutta, jota mukailevia omatkin mielipiteet pitäisi olla. Monet, monet ateistit pitävät Dawkinsia liian hyökkäävänä ja vahingoittavan koko ateismin "etenemistä". Dawkinsin puolustajat näkevät hänen kirjoituksensa sinä mitä ne ovat, yhden miehen mielipiteenä, joka on hyvin perusteltu ja mikä parempaa, perusteltu todistettavilla asioilla. Siinä uskonnollinen fanatismi eroaa. Paras perustelu homoseksuaalisuuden vieroksumiseen löytyy raamatusta, jonka väitetään olevan pyhä sana, joten sitä pidetään järkevänä perusteluna. Kirjasta, johon paimentolaiskansat keräsivät kansantarustoja keskimäärin pari tuhatta vuotta sitten. Tällaisen kirjan painoarvo ihmiselle, joka ei pidä koko jumalaa todellisena, on hyvin lähellä nollaa.


Kaunis ei ole ainoa minkä olisi täytynyt lähteä jumalasta
Seuraavissa kappaleissa Robertson pääsee itse kirjan sisältöön. Kappale The God Delusionissa käsitteli kauniiden ja ihmeellisten asioiden yhdistämistä jumalaan ja sen epäjohdonmukaisuutta. Robertson ei yllätä kommentillaan että hän 'yritti ajatella näin', jonka jälkeen hän kertoi kuinka hän joskus näki jumalien olevan riittämättömiä selittämään kaiken sen kauneuden, mutta ettei hän myöskään pystynyt korvaamaan jumalia ihmisillä. Koko kappale on hieman "slippery slope"-argumentin näköinen. Kaltevan pinnan argumenttina tässä yritetään ilmeisesti pelastaa ihmisyyden yleistä 'hyvyyttä', koska jumalattomuus on paha. Robertson ei selkeästikään ymmärrä ateismin, naturalismin ja nihilismin eroja. Mutta kuten monet uskonnolliset fanaatikot(joihin Robertsonin lasken näiden kirjeiden perusteella) haluaisivat kaikkien uskovan, ateismi, jumalaan uskomisesta luopuminen, johtaa naturalismiin ja nihilismiin automaattisesti. Ja vaikka naturalismi onkin hyvin vahvana ideologiana ateistien keskuudessa, niin eivät silti kaikki ateistit ole naturalisteja. Toiset uskovat sielun olemassaoloon(itsetietoisuus = sielu, tai että vain ihmisillä on sielu), jotkut voivat uskoa jopa uudelleensyntymiseen(ei välttämättä vaadi jumalan olemassaoloa) tai ihan vain taikuuteen. Robertson päättää kappaleen raamatunlainaukseen kuningas Solomonilta:"Kaiken hän oli alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua." Jos jumala teki kaiken hyväksi, hän mokasi. Hän loi määritelmän mukaan sitten myös Luciferin, valonkantajan, joka myöhemmin lankesi. Pelkästään tämä lause, jota hän itse lainasi "ihmisten täydellisimpänä kuvitteellisena olentona" -kappaleen lopussa jo osoittaa, ettei hän ole ajatellut asiaa loppuun asti.

Kristinuskon ideat eivät ole mitenkään ainutlaatuisia. Intialaisten Bhagavad Gita, hindujen pyhä kirjoituskokoelma, antaa hyvin samanlaisia opetuksia kuin UTssä olevat ns. hyvät moraalit. Kirja on nykyisten tietojen mukaan kirjoitettu 400? eaa, joten opetukset edeltävät UTtä. Jos tämän esimerkin kertoisi Robertsonin kaltaisille ihmisille, niin epäilisin ettei hän hyväksyisi sitä sen parempana totuutena, vaikka teksti on suunnilleen yhtä vanha, kertoo yhtä vaikeasti historiallisesti todistettavia tapahtumia ja kertoo yleisesti ihmisille, että heidän pitäisi käyttäytyä ihmisiksi. Robertson kuitenkin haluaa erikois-statuksen vain omalle jumalalleen, vaikka kaikki jumaluudet olisivat yhtä uskottavia.


Robertsonin käsitteiden sekoittelu ei harhauta
Seuraava kappale alkaa Robertsonin vakuutuksella, että hän todella "yritti olla ateisti". Siitä seuraa kappale, missä hän kuvailee omaa pientä uskonkriisiään, jonka päätteeksi hän tulee lopputulokseen, että missään muussa ei ole järkeä. Kauneutta ja pahuutta, luomista, ihmisyyttä, aikaa tai avaruutta ei hänen mielestään ei voida selittää muuten. Ateistinen "selitys" näille on henkisesti ja älyllisesti riittämätön.

Tästä huomataan jälleen, kuinka Robertson sekoittaa ateismin, naturalismin ja nihilismin aina yhdeksi suureksi sateenvarjomääritelmäksi, jota hän kutsuu ateismiksi. Ateismi ei pyri selittämään näistä mitään. Naturalismi, luonnollisten selitysten etsiminen ilmiöihin, pyrkii selittämään näistä suurimman osan. Nihilismi taas aivan varmasti antaa henkisellä ja tunnetasolla joillekin riittämättömän vastauksen. Niille jotka eivät tiedä nihilismiä eivätkä jaksa katsahtaa wikipediasta vaikkapa määritelmää, nihilismin perusajatus on, että millään ei ole objektiivista tarkoitusta tai oletusarvoa. Naturalistiset selitykset maailman ilmiöille ovat tietenkin, jos haluaa asian niin nähdä, nihilistisiä. Sateenkaaria ei ilmesty taivaalle, koska jumala haluaa muistuttaa siitä, että jo kerran pyyhkäisin lähes kaiken elävän maailman päältä ja voin tehdä sen uudelleen. Salamat eivät ole seurausta siitä, että Zeuksella oli pieni avioriita. Sienet metsässä eivät johdu siitä, että pienet menninkäiset ovat jääneet jonkun kengän alle.

Kirjoitin itsekin oman "käännytystarinani" ateismista, jossa jonkin verran käsittelin tätä luonnon kauneutta ja sitä, kuinka siihen ei tarvitse yliluonnollisuutta, että kaikki olisi hienoa. Älyllisesti naturalismi ja osaksi nihilismikin käyvät todella hyvin selitykseksi kaikkiin Robertsonin listaaviin ilmiöihin(paitsi luomiseen, mikäli sillä käsitettiin kansantarumainen maailman syntyminen mistä milloinkin). Ensinnäkin kauneus, pahuus, ihmisyys ja aika ovat kaikki objektiivisia käsityksiä, jotka liittyvät kulttuuriin ja muuttuvat sitä mukaa kun aika kuluu ja aatteet muuttuvat. Joten jäljelle jäi yliluonnollinen luominen ja avaruus. Ensimmäinen näistä ei ole naturalistinen luonteeltaan, koska naturalismi on määritelmältään jo luonnollinen, joten yliluonnollista ei ole mahdollista määritellä naturalismin rajoissa. Jälkimmäinen taas on se tila, missä luonnollinen maailma sijaitsee. Sen alkuhetkelle on vahvoja todisteita, avaruuden laajuudesta on muutamia todella järisyttäviä kuvia, kuten Hubble Deep Field, josta kirjoitin hetki sitten. Miksi maailmankaikkeuden koko tarvitsisi jumalan ulkopuolelleen?

Seuraavassa kappaleessa Robertson haluaa vain vedota järkeen, että koska yksi kuuluisa tiedemieskin oli kristitty aikoinaan, uskonto ei ole tiedettä vastaan. Amerikka ja Romania osoittavat kuitenkin selkeästi tätä vastaan. Evoluution poistaminen koulujen opetusjärjestelmästä, koska se loukkaa raamatun luomisteoriaa vastaan, on aika selkeä tapaus Robertsonin väittämän tyrmäämiseksi.


Uskonto vaarantaa tieteen selitysvoiman
Muutama seuraava kappale kuvailee Robertsonin mielestä Dawkinsin vaatimaa ateismia tieteessä. Hänen mielestään uskonto "filosofiana" ei ole mitenkään jumalan kanssa yhteensopimaton. Hän itse ei pidä uskontoa ja tiedettä mitenkään toistensa vastakohtina. Tässä hän on osittain väärässä. Kristinuskon teistinen jumala ei nykyisen tieteen kaikkien tietojen mukaan ole olemassa. Deistinen jumala, joka ei puutu mitenkään kaiken etenemiseen enää luomisensa jälkeen, taas on yhtä heikosti todistettavissa. Robertson on siinä mielessä väärässä, että usko saattaa välillä häiritä tieteellistä tutkimustyötä. Intelligent Design on yksi juuri tällainen jumala-oikopolku, joka on nousemassa. Kun nykyiset tieteelliset tutkimukset todetaan vääriksi, jonka jälkeen todetaan että ainoa mahdollinen vaihtoehto on jumala, tehdään huonoa tiedettä. Siinä on automaattisesti suljettu pois kaikki muut vaihtoehdot ja tehty samanlainen virheellinen kaksinaisasettelu(false dichotomy) minkä hän sanoi esimerkkinä tieteellisten saavutusten ja uskonnon(ei erityisesti kristinuskon) välillä. Usko voi johtaa samanlaisiin argumenttivirheisiin, mikä on ymmärtääkseni ollut Dawkinsinkin syy uskonnon ja tieteellisen yhteisön erottamisessa. JOS Dawkins edes yritti näin sanoa kirjassaan(en lue God Delusionia tätä kirjoittaessa, luen vain kirjeiden väittämät)

Seuraavassa kappaleessa hän halusi tyrmätä Dawkinsin käyttämän "usko"-sanan merkityksen, mutta kun muutama lause kappaletta on kulunut, hän on jo huutamassa ihmisen yliluonnollisuutta. Hän kuvailee dawkinsin asennetta vääntämällä vanhan kreationisteja vastaan käytetyn argumentaatiovirheen, "god of the gaps", kuvaamaan tiedettä. Science of the Gaps. Robertsonin mukaan tiedemiehet eivät suostu myöntämään hengellistä selitystä ja kehittävät naturalistisen teorian siihen tilalle, eivätkä suostu ottamaan jumalaa tähän "maailman määritelmään" mukaan. Tieteelle yritetään luoda raamit, joihin jumala ei mahdu mukaan.

Usko-sanasta tämä kappale ei kerro oikeastaan mitään, mutta Robertsonin mielipiteistä se kertoo hyvinkin paljon. Hän ei suostu myöntämään, että tunteet ja ajatukset voisivat olla kemiallisten reaktioiden aikaansaannos, vaan vaatii, että selitys on jotain suurempaa. Vasta edellisessä kappaleessa hän sanoi olevansa tieteen puolella, ja jo nyt hän väittää, että on täysin hyväksyttävää jättää ymmärrykseen aukkoja, eikä ole pakko tukkia tieteellistä selitystä niihin kaikkiin.

Voin puhua omasta puolestani, mutta uskon myös lähes kaikkien skeptikkojen, naturalistien ja ateistien olevan samaa mieltä kanssani. MIKÄLI joskus saamme todisteita jumalasta, jotka ovat niin vetoavia, että niiden voidaan tulkita varmasti olevan jumalasta, silloin jumala tulee mukaan tieteelliseen metodologiaan mukaan. Ennen kuin jumalan olemassaolo ja vaikutus on voitu todistaa kiistattomasti(LHCn ensimmäisistä ajoista saadaan tulokseksi jumalan huutama tervehdys, esimerkiksi), ei sitä pidetä todisteena mistään. Todellisilla tieteen tutkijoilla ei ole ongelmia sen kanssa, että heidän lemmikkiteoriansa tuhotaan täysin, jos paremmin todisteisiin sopiva teoria ilmestyy. Olkoot sitten vaikka jumalan liittyminen järkevien selitysten joukkoon, kun päästään tarpeeksi syvälle alkeishiukkasten koostumukseen.


Klassinen virhe uskon puolesta
Seuraavassa kappaleessa Robertson tekee perinteisen kreationisti-virheen, ja käyttää tekniikkaa "Quote-mining", lainausten louhintaa. Hän ottaa lainauksen Dawkinsin kirjan kappaleesta, missä hän kuvailee kuinka Einsteinin ateismia on haukuttu populaarikulttuurissa, jonka jälkeen hän tekee mielestäni täysin asiallisen huomautuksen, osoittaen sen katolilaiselle pappismiehelle:

"The notion that religion is a proper field, in which one might claim expertise, is one that should not go unquestioned."

Tästä Robertson ottaa irti sen, että Dawkins vihaa uskontoja ja väheksyy sen alan ammattilaisia. Koska kristitty lainasi kirjasta jotain, halusin välittömästi etsiä kohdan. http://richarddawkins.net/firstChapter,1 suoritin haun tuolla lauseella ja luin koko kappaleen. Ennen tätä lausahdusta katolisen papiston jäsen oli kommentoinut, ettei Einstein ole jäävi kommentoimaan uskontoa millään tavalla, koska ei tiedä siitä mitään. Tähän Dawkins sanoi oman lauseensa, ja jatkoi seuraavassa lauseessa esimerkillä siitä, etteivät pastoritkaan luultavasti luottaisi ammattilais-keijulogin lauseeseen keijujen siipien tarkkaan muotoon. Dawkins yrittää osoittaa koko yliluonnollisten käsitteiden naurettavuuden. Raamatusta on jokainen voinut tulkita oman ideansa ristien polttamiseen, holokaustiin, hippiliikkeeseen ja kaikkeen siltä väliltä. Miten kukaan pystyy sanomaan itseään ekspertiksi alueella, josta voidaan olla ihan mitä mieltä tahansa? Siinä oli se pointti, minkä itse Dawkinsin kirjoittamasta kappaleesta sain.

Seuraavassa kappaleessa Robertson tyrmää Dawkinsin käyttämät lainaukset sanomalla, että hän yrittää saada kristityt näyttämään huonolta ja siten todistaa, ettei jumalaa ole. En oikein tiedä mitä muuta kappaleessa olisi tarkoitus sanoa, koska Robertson ei tunnu itsekään tietävän mitä hän haluaisi sanoa. Hän puolustelee lähinnä kristittyjä, etteivät kaikki heistä ole niin typeriä, kuin näiden Dawkinsin lainaamien kirjeiden kirjoittajat. Robertson myös paheksuu sitä, että Dawkins on hänen mielestään valinnut sellaiset Einsteinille suunnatut kirjeet, jotka saavat kristinuskon näyttämään pahalta.

Kirjeet olivat kommentteja Einsteinin 1940 tekemään kirjoitelmaan, jossa hän kertoi ettei usko henkilökohtaiseen jumalaan(kristinusko). Dawkins tekee selväksi, että nämä ovat Einsteinin saamia kirjeitä uskovilta ihmisiltä, jotka yleensä vielä viittasivat hänen juutalaisiin juuriinsa ja kritisoiden hänen ilmoitustaan ettei hän usko jumalaan.

Dawkins ei yritä eritoten saada kristinuskoa näyttämään huonolta. Dawkins on kriittinen kaikkien yliluonnolliseen uskovia dogmien suhteen.

Siinäpä vastalauseeni toisen TDLn sisältöön. Puuttuvat yhdeksän tulevat kun on jälleen lisää aikaa tehdä niille jotain.
Eräs vanha ystäväni suositteli minulle kirjaa hetki sitten. Luultavasti hän oli lukenut viimeksi blogini "kristitystä ateistiksi" kirjoituksen :). Kirjan oli kirjoittanut David Robertson, sen nimi on The Dawkins Letters. Herra Robertson on kristitty, hän oli järkyttynyt The God Delusionin sisällöstä ja halusi kirjoittaa vastauksen kirjan tekemille väitteille. Onneksi tämä kirja on alunperin lähtöisin nettifoorumille lähetetyistä kolumneista, niin löysin kirjan 11 kappaletta vähällä vaivalla ja uteliaisuuttani tietenkin aloin lukemaankin niitä. Itse pidin The God Delusionista, en usko että se oli kovinkaan epäreilu uskontoja kohtaan, vaikkakin jotkin kärjistykset olivat melko pitkälle vietyjä, enkä kaikissa kohdissa olekaan Dawkinsin kanssa samaa mieltä. Dawkins käsittelee kirjansa ongelmissa uskonnon alueita, joita fundamentalistiset kristityt, todella hardcore-raamatulla-päähänhakkaaja-uskovat, käyttävät joko maalaisjärjellä ajateltavia asioita, kulttuurisidonnaisia moraaliasioita tai ihan puhtaasti tieteellisiä tosiasioita vastaan. Robertsonin tekstistä käy ilmi heti, että hänen mielestään kirja on suoranainen hyökkäys uskontoja vastaan perusteettomilla myyteillä. Ajattelin aluksi lukea kirjan, kuten jo mainitsin, vain uteliaisuudesta. Mutta jo ensimmäisen kappaleen jälkeen kihisin halusta kirjoittaa Robertsonin kirjeille vastalauseen. Mies käyttää juuri samanlaisia ad hoc ja olkinukke argumentteja ateismia vastaan, joita hän väittää Dawkinsin käyttäneen uskonnosta puhuessaan. Joten tässä se nyt on, David Robertsonin kirjoittamien The Dawkins Letters:in ensimmäisen kirjeen vastalause.


Alkeellisia virheitä kappaleesta yksi eteenpäin
Alusta alkaen Robertson puhuu ateismista uskontona. Hän epäilee kirjan lukijoista valtaosan olleen
"käännytettyjä, jotka jakavat kanssasi(Dawkinsin) uskon ja haluavat kirjasta vakuuttelua tai ripittäytymisen(confirmation)".
Tämä argumentti on jo perustuksiltaan väärä. Ateismi kun on samalla tavalla uskonto kuin kalju on hiusten väri. Ateismin perusajatus on yksinkertaisesti se, ettei usko yliluonnolliseen. Ateismi siis ei kiellä jumalan olemassaoloa, kuten negatiivisimmat kärjistykset väittävät asiasta, ateismi toteaa yliluonnolliselle olevan liian vähän todisteita, tai naturalistinen selitys, joten se ei ole yliluonnollista tai realistinen vaihtoehto. Ateismiin ei ole uskon kieltäminen, ateisti on uskon poissaolo todisteiden puutteessa.

"Pullman(kirjan eräs positiivisen arvostelun antanut kriitikko) tahtoo sinun anti-uskonto kirjan kaikkiin kirkon kouluihin(faith schools, opetuksessa painotetaan kyseisen uskon mukaisia 'totuuksia'). Seuraava huomio on mielestäni mahdotonta suomentaa ilman että lauseen koko voima säilyisi, joten suora lainaus ensimmäisen kirjeen toisesta kappaleesta: (nothing like wanting to indoctrinate children is there?)."
Repesin nauruun kun luin lauseen. Tarkoittikko hän kyseisen uskontokoulun normaalia käytäntöä, missä uskonto tuputetaan lapsille heti nuorena, vai oliko kyse jälleen hänen fantasiastaan, kuinka ateismi on uskonto?

Ateismissa ei tuputeta mitään. Ateismin koko idea on siinä, ettei vain uskota mitään, mille ei ole todisteita olemassa. Asioista kerrotaan, mutta yritetään pysyä objektiivisena, ei väritetä totuutta, vaan kerrotaan faktat. Kyllähän monet ihmiset tulevat uskoon vuosien ateisminkin jälkeen, koska ovat kuulleet tai nähneet asioita uskosta tai tapahtumista omassa elämässään, jotka vakuuttivat heidät yliluonnollisen olemassaolosta. Ateismi ei siis ole siinä mielessä uskonvastaista, vaikka monet ateistit syyttävätkin uskontoja kauheista asioista.


Kolmannen kappaleen Ad Hominem
Kolmas kappale kirjeestä kertoi Dawkinsin kirjan olevan älyllisesti köyhää tekstiä, niin heikkoa argumentointia jumalan poissaololle, että pastori itse olisi pystynyt parempaan. Hän listaa joitain terroristitekoja, jotka uskonnolliset ääriainekset ovat tehneet ja huomauttaa, että hänen tietojensa mukaan eniten itsemurhapommituksia tehnyt ryhmittymä on Tamilin Tiikerit, Sri Lankalainen nationalisti ja sosialistinen järjestö, jota hän väittää sekularistiseksi. Ihan perustellusti. Tiikerien ideat eivät perustu mihinkään ainakana Sri Lankassa vallitsevaan uskontoon(maan kaksi laajinta uskontoryhmää ovat buddhalaisuus ja hindulaisuus). Mutta hän on myös oikeassa siinä, että ilman uskontoja, luultavasti ristiretket, pimeä keskiaika, 9/11, Palestiinan ja Israelin sota, kaikki nämä olisi voitu välttää. Kappaleen lopussa Robertson esittelee sosiaalidarwinismin ja väittäisi sen tuovan helvetin maan päälle. Ilmeisesti Robertson siis kuvittelee sosiaalidarwinismin olevan jonkinlainen Adolf Hitlerin rotuopin kaltainen ihmisenjalostusideologia.

Sosiaalidarwinismilla ei ole mitään tekemistä Charles Darwinin kanssa. Darwin itse pohti asiaa kovasti, mutta hän ei itse pitänyt sitä realistisena saati sitten moraalisesti oikeana. Sosiaalidarwinismi useimmissa merkityksissään tarkoittaa evoluutioteoriassa käytetyn luonnonvalinnan soveltamista kokonaisiin kansakuntiin ja valtioihin. Sosiaalidarwinistit, esimerkiksi Herbert Spencer, olivat sen kannattajia, että kansalaiset kirjattaisiin kaikki rekisteriin ja lisääntymistä säännösteltäisiin niin, että pyrittäisiin parantamaan ihmisten perimää mahdollisimman paljon. Sinänsä jalo ajatus ihmiskunnan parantamisesta, mutta käytännössä tässä tultaisiin pisteeseen, jolloin kehitysvammaiset tai vain keskiarvoa yksinkertaisemmat ihmiset eivät saisi saada lapsia. Natsit tietenkin ammensivat paljon ideoita sosiaalidarwinismista ja veivät sen pykälää pidemmälle suoraan tappamalla kaikki rodutkin joita pitivät alempina, mutta tämä ei ole sosiaalidarwinismin perimmäinen tarkoitus. Perinnöllisten sairauksien estämiseksi(vähentämiseksi) on geneettiseen perimään tuotava uutta tietoa vähintään neljän sukupolven välein. Sukulaisten naimisen rajoittaminen erikoislupien taakse on siis jo eräs sovellus tästä sosiaalidarwinismista.


Viimein itse kirjaan
Tämän kohdan jälkeen ensimmäinen kirje viimein alkaa päästä itse kirjan kysymyksiin. Ensimmäisestä kirjan kappaleesta Robertson kritisoi sitä, että Dawkins väittää ihmisten olevan niin tyhmiä, etteivät tajua lähteä uskosta vaikka eivät enään ole tyytyväisiä siihen. Hän kertoo omasta lapsuudestaan ja ratkaisuistaan uskon kannalta.

Pystyn ymmärtämään helposti ettei toisille ole helppoa lähteä uskosta. Pienemmillä paikkakunnilla Suomessakin kirkko on niin juurtunut kylän elämään, että sen piiristä eroaminen voi irrottaa pahimmassa tapauksessa koko yhteisöstä ja pakottaa muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Monissa perheissä lapsille ei olisi annettu vaihtoehtoa jäädä pois kirkosta. Robertson kertoi taistelleensa valtaosin mediaa, opettajia ja muita vastaan, jotka olettivat hänen uskonsa tulleen vanhemmilta valmiiksipäntättynä. Uskomaton paikkakunta. En muista koko tämänastisen elämäni aikana kenenkään epäilleen vanhempieni vaikuttaneen uskoontulooni, tai siitä lähtemiseeni. Toki pienestä pitäen olemme käyneet kirkossa, olemme saaneet kristillisen kasteen ja rippikoulut olivat viidentoista vanhana tuomassa rahaa sukulaisilta. Mutta kaikki tämä tehtiin vain "koska muutkin tekivät". Kaikki kaverit menivät riparille, joten menin perässä. Ei Ylistaron tuppukylässä edes kerrottu, että tälle leirille olisi sekularistinen vaihtoehto Prometeus-leirissä. Enkä usko että olisin voinut lähteäkkään sinne, jos olisin halunnut. Konfirmaatio oli aikalailla pakko, jäi leiristä käteen mitään tai ei. Uskonvastaista tuputtamista en ole nähnyt missään, mutta 'jeesus rakastaa'-lehtisiä jaetaan tampereen keskustassa ja jokaisella festarilla minne vain menet.

Robertsonin kirje jatkuu epämääräisellä Ad Hominem hyökkäyksellä Dawkinsin lauseita vastaan, joissa hän kuvailee kristittyjä aivopestyiksi ja 'alemmalla tietoisuuden tasolla' oleviksi. Itse kuvailin, miten kristinuskon mahdottomuuden tajuaminen oli ravisteleva kokemus. Itse olen täsmälleen sitä mieltä, että uskon ja aivopesun välillä ei juurikaan ole huomattavaa eroa. Ja ensimmäiset epäilykset uskon järjettömyydestä nousivat juuri siitä, kun tutkin asiaa, eli 'nostin tietoisuuttani' asiasta. Tietenkin tämä voi toimia toiseenkin suuntaan, ateistista uskoon, mutta silloin on käytössä lähinnä sosiaaliset ja psykologiset houkutteet, ei tieto. Uskontoon on helppo nojata kun maailma potkii päähän, kun elämässä on vaikeita aikoja. Uskovat piirit ovat usein ulospäin avoimia tukiryhmiä ihmisille, eivätkä karsasta uusiakaan ihmisiä jotka vaikeuksissaan etsivät tukea. Tällaisen tuen houkuttelemana itsekin päädyin seurakuntanuorten tiloihin, sain ystäviä ja yhteenkuuluvuus veti jo hieman epäilevän nuoren uskoon. Kappaleen lopussa Robertson vielä varoittaa että ihmiset voivat kyllästyä tällaiseen 'modernistiseen varmuuteen ja löytää turvapaikan Jeesuksessa!'. Ilmeisesti tämä "modernist certainty" viittaa ateismiin. Sinänsä oikea väite, sillä missä ovat todisteet jumalasta? Jokaiselle todisteelle on ollut luonnollinen selitys. Jeesukseen turvautuminen on toinen, mitä pidän nyttemmin melko epätodennäköisenä väittämänä. Kun ihmisellä on ongelmia, hän joko miettii ne itse auki tai sitten hakeutuu toisten ihmisten seuraan etsimään ratkaisua. Kummassakaan tapauksessa ei uskolla ole mitään tekemistä ratkaisujen tai 'turvapaikan' kanssa.

Robertson sanoi hymyilleensä Dawkinsin vertaukselle siitä, kuinka ateistit ovat nykyajan 'homoja', joiden pitää astua 'ulos kaapista'. Hänen mukaansa ateistit eivät ole näkymättömiä ja hiljaisia brittiläisessä mediassa(eivätkä amerikassakaan). Ateismi on hänen mukaansa valtafilosofia niiden keskuudessa, jotka pitävät itseään eliittinä.

Tässä kohdassa Robertson jälleen on vain yksinkertaisesti väärässä. Amerikassa noin puolet väestä on uskonnollisia, noin neljännes teistisiä ja neljännes ateisteja, galluppien mukaan. Kristinuskon vaikutus on valtava. Amerikan ns. "bible belt":in kouluihin on perustuslain vastaisesti ängetty luomisteoriaa evoluution rinnalle(jopa tilalle) biologian oppikirjoihin. Ateismi on ajettu joissain paikoissa todella ahtaalle ja ihmiset eivät uskalla kertoa siitä julkisesti jo aiemmin esittelemieni syrjäytymispelkojen(ja realiteettien) takia. Suurin ateisteista johtuva melu viime vuosina on ollut tämän joulun alla Washingtonissa näytille laitetun kristityn seimipanoraman viereen asetettu ateistinen kyltti, joka toivotti seuraavaa:

"At this season of
THE WINTER SOLSTICE
may reason prevail.
There are no gods,
no devils, no angels,
no heaven, no hell.
There is only
our natural world.
Religion is but
myth and superstition,
that hardens hearts
and enslaves minds."

Vapaasti suomennettuna siis:
Tänä talvipäivänseisauksen aikana voittakoon järki.
Ei ole olemassa jumalia, paholaisia, enkeleitä, taivasta tai helvettiä.
On vain meidän luonnollinen maailmamme.
Uskonto on vain myytti ja taikausko, joka kovettaa sydämet ja orjuuttaa mielen.

Kyltti oli laitettu sinne ehkä enemmänkin sananvapauden merkityksessä, kuin kertomaan, että tuo viereinen seimitarina on täysin vailla todisteita. Mitä kirjeen 'elitisten väen valtafilosofia'-väitteeseen tulee, niin on tilastollisesti todistettu oppineisuuden lisäävän ateismia. Mitä korkeammin koulutettu ihmisryhmä, sitä harvempi siellä seuraa jotain uskontoa.


Elvis ei kuollut, hän vain lähti kotiin tähtien taakse
Loppu ensimmäisestä kirjeestä kertoo maailmanlaajuisesta salaliittoteoriasta vaientaa kaikki uskonnolliset näkökulmat sekularistisen kannan alle. Robertsonin mielestä on väärin, että Dawkins sai tehdä BBClle dokumentin uskonnon vaaroista, mutta uskonnolliset piirit eivät saa tehdä dokumenttia sekularistisen näkökulman vaaroista samalle kanavalle. Hän väittää Dawkinsin hyökänneen suoraan kaikkia uskontojen ihmisiä kohtaa dokumenttisarjallaan ja vaatii uskonnolliselle syytösdokumentille samanlaisia mahdollisuuksia. Kaksi viimeistä kappaletta Robertson kertoo sekularistisen maailman epäonnistuneesta edellisestä vuosisadasta.

Näissä kommenteissa on muutamia virheitä. Ensinnäkin Robertson personalisoi uskonnon. Hänen mielestään, koska Richard Dawkins sanoi uskonnon olleen syyllinen hirmutekoihin(joita hän itse luetteli kirjeensä alussa) sanoi Dawkins näin ollen kaikkien samaan uskontoon kuuluvien ihmisten olevan syyllisiä. Dawkins kertoi uskonnon vaaroista dokumenteissaan muistaakseni melko faktuaalisesti, kertomalla ääriainesten kristinuskossakin jopa aiheuttaneen lasten kuolemia kieltämällä lääkinnän syöpäpotilailta, luottaen rukouksen voimaan. Islamistiset ääriainekset ovat perustaneet Lontooseen islamin lakien mukaiset sharia-tuomionistuimensa, jotka jatkavat islamin naisvihaa ja kivikautisia ihmisoikeuskäsityksiä vielä modernissa maailmassa. Esimerkkinä eräs tuomioistuimen päätös Nuneatonissa, missä iso tila jaettiin perillisille, kolmelle tyttärelle ja kahdelle pojalle. Miespuoliset perijät saivat kaksinkertaisen osuuden naisiin verrattuna ilman mitään sen kummempaa syytä kuin että ovat miehiä. Missään vaiheessa Dawkins ei kertonut kaikkien uskontoon kuuluvien olevan samanlaisia, yleensä hän muistaa painottaa päinvastaista Robertsonin kaltaisten tyynnyttelyksi.

Viimeisten kappaleiden "epäonnistunut sekularismin vuosisata" taas voidaan kumota muutamalla hyvinkin pienellä pointilla:
-Kun kansanparannus ja rukoilun tehokkuus huomattiin riittämättömäksi, lääketiede kehittyi niin huimaa vauhtia, että viimeisen vuosisadan aikana, jolloin kirkko ei ole enään estänyt ruumiinavauksia tai muuta tieteellistä tutkimustyötä, ihmisten eliniän odotus on noussut lähes kaksinkertaiseksi 1900-luvun alusta. Moderni lääketiede on juurikin evoluutioteorian soveltamista bakteerien kehitykseen tai toimintaperiaatteeseen. Melkein kaikki modernin tieteen virstapylväät poliorokotuksesta puhtaaseen vedenjakeluun kehitysmaissa voidaan listata suoraan sekularististen hallitusten saavutuksiksi. Kun kirkko ei ole vetämässä välistä rahoja, tai jarruttamassa ei-toivottujen, oman jumalansa uhkaavia tutkimuksia, voi tiedeyhteisö keskittyä siihen mikä oikeasti on tärkeää: Ihmisten elämän parantaminen tässä elämässä, koska se on ainoa minkä saamme.
-Vuosisadan suurimmat terroristi-iskut ovat tappaneet tuhansia. Uskonnon nimissä. Edeltävinä vuosisatoina uskonnot tappoivat miljoonia. Sekularismi ei oikeastaan tehnytkään niin huonoa saldoa.

Jatkan kirjeestä numero kaksi, kunhan saan piirianalyysin kurssin suoritettua pois alta. Sillä välin kiinnostuneet voivat tutustua Robertsin kirjeisiin osoitteessa http://www.bethinking.org/science-christianity/the-dawkins-lettersǃ-dawkins-delusion.htm
Suosittelen kuitenkin ensin lukemaan The God Delusionin, englanniksi, koska mielestäni kirjeet, jotka väittävät Dawkinsia vihamieliseksi uskontoja kohtaan, ovat paljon agressiivisemmin ja halventavammin kirjoitettuja.
« Uudemmat - Vanhemmat »