IRC-Galleria

Kun synnyt, sinulla on ainakin kaksi paria valvovia silmiä, kaksi opastavaa kieltä, ja kaksi sydäntä täynnä rakkautta. Isäsi ja äitisi. <rakas>

18.06.2009 klo 16.15 syntyi pikkunen poika 3810g ja 51cm

12.6 perjantain äippäpolikäynti sai aikaan supistuksia pitkin viikonloppua. La-su välisenä yönä niitä tuli kipeästi ja aika säännöllisesti, joten sunnuntaina 14.6 soitin synnärille, että jos katsottaisiin kohdunsuun tilanne, kun synnytykset ovat olleet nopeita. Tietäisin vaan, kuinka kauan uskallan olla kotona, kun synnytys oikeesti alkaa!

Eli sunnuntaina 14.6 mentiin synnärille illalla KÄYMÄÄN (olin jo puhelimessa hokenut että tulen, kätilöt katsoo kohdunsuun tilanteen ja lähden kotiin), mutta toisin kävi! Supistuksia piirtyi käyrälle, osa erittäin kipeitä, osa taas ei tuntunut missään. Kohdunsuu oli noin 4cm auki, mutta se oli tullut eteen ja reunat jäljellä enää. Joten lääkärille soitettiin ja eivät uskaltaneet laittaa mua enää kotiin, ettei synnytys vaan käynnisty kotona. Eli itkun kanssa osastolle makaamaan. Mulla jäi leipominenkin kotona kesken!

MA 15.6 tuli lääkäri luokseni ja sanoi, että tänään synnytetään! SIIS MITÄ TÄH??? Mullahan oli seuraavalle päivälle se käynnistys.
klo 9.30 laitettiin antibiootti tippa käteen (kolmannella yrittämällä vasta viggo saatiin edes johonkin suoneen)
klo n.10.30 puhkaistiin kalvot, vettä tuli ihan mielettömästi!

Ja siinä se sitten oli....ja siihen tyssäsi! Ne mun supparit loppui ihan tyystin! Siirryttiin jossain vaiheessa saliin ja oli ihan kamalaa kävellä kun vesivana tuli perässä. Se oli niin alkukantaista että...

Omille supistuksille annettiin takaraja, että jos ei ala yhteen mennessä, niin oksitosiini laitetaan tippumaan. Kiva...suoristuspaineita, jippii! No ei ne alkaneet...ei...oisin voinut maratonille vaikka lähteä!

klo 13 laitettiin oksitosiini ja ei mitään! Ei yhtään mitään tapahdu! Tippaa lisättiin, lopulta tais mennä 26 tippaa minuutissa ja se riitti.

Eli siinä klo 14 alkoi supistukset railakkaasti ensin 5 min välein ja sitten jonkun ajan perästä 3 min välein ja se oli sitten menoa vaikka kohdunsuulla ei kyllä tapahtunut juurikaan mitään!

klo 16 pyysin ilokaasun rinnalle PCB puudutuksen jolloin kohdunsuu oli 6cm auki! Ja piru että se sattui, siis se laittaminen! Mutta helpoitus oli suuri kun se kipu kohdunsuulta katosi tai se kivun huippu!

klo 16.34 huusin että soittakaa kätilö äkkiä paikalle tai sitten katotte kellosta monelta vauva syntyy :D Pieni epäuskoisuus näkyi miehen ja mun ystävän silmissä. Kiipesin kiireesti keinutuolista sängylle ja kroppa vaan alkoi työntämään vauvaa ulos. Kätilö saapui hetkessä paikalle ja huusi vaan että pää näkyy, anna mennä vaan! Toinen kätilö hälytettiin paikalle myös ja 3 min ponnistuksen (yksi ponnistus supistuksen kanssa ja loppuvauva ilman supistusta pelkällä tahdon voimalla) jälkeen klo 16.37 syntyi säikähtänyt tyttövauva, joka ei edes säikähdykseltään saanut parkaistua!

Kätilö hieman virvoitteli vauvaa ja tulihan sieltä lopulta sitten pieni ininä! Silmät suurinä vauva tuijotti vaan ihmeissään! Painoa pienellä olikin vain 3800g kaikista ennakkotiedoista poiketen ja pituutta 52cm, pääkin oli vain 36cm :) Synnytyksen kokonaiskesto ekasta supparista siis 2h38min!

15min synnytyksen jälkeen aloin vuotamaan...ja vuosin...ja vuosin...kohtua mankeloitiin ja mankeloitiin, minä itkin tässä vaiheessa kivusta. Mut siirrettiin huoneeseen ja siellä laitettiin oksitosiini takas tippumaan ja kahden lääkärin voimin kohtua paineltiin. Sattui...sattui enenmmän kuin synnytys! Leikkuriin soitettiin ja kysyttiin salitilannetta. Hirveitä hyytymiä tuli ja mun olo meni todella heikoksi. Sitten tunti vuodon alkamisesta alkoi näyttämään että vuoto alkaa laantumaan ja klo 20 sain oksitosiininkin jo pois. Omat jalat ei kyllä kantaneet, hemppa tippui alle sadan reilusti. Mutta yöllä olin jo ekaa kertaa jaloillani!

Eli säikähdyksellä selvittiin ja keskiviikkona kun kotiin päästiin oli hb jo 105!

Olen tyytyväinen tähänkin synnytykseen! Haikeudella ajattelen, että tämä oli se viimeinen synnytys ja viimeinen vauva. Yritän nyt nauttia vauvan tuoksusta mahdollisimman paljon. Tai mistä sitä tietää, jos 4-kymppisenä vielä innostuu :D Mutta nyt mun kroppa haluaa jo lepoa...

tänään yliaikakontrolli, vähä väsyttää kun yöllä jännitin ja oon tottunu nukkuu pari tuntii pitempään...

prkl kun täältä menee niin hyvin busseja että tohon 10km matkaan menee kaksi tuntia....

stressaa kun en tiiä mitä ottasin mukaan edes sinne... kun ei tiedä meneeköhän siellä 15min vai viikko...

Eli tänään rv 38 ja oli taas ä-polipäivä! Insuliinia ei nyt nostettu, näillä mennään eli 10 yksikköä.

Ultrattiin, vauva voi hyvin, virtaukset hyvät, hengitteli tosi hienosti ja oikeen veti välillä syvään henkeä, kuin olisi huokaissut :) Painoa oli sitten tullut vauvalle liikaa, nyt painoarvio oli 4200g-4300g. Mähän olen koko ajan sanonut että iso tää lapsi on!!!! Mutta...kun ultra on tähän asti näyttänyt vähemmän, niin se on se "lekureiden raamattu" ja sen mukaan eletään.

Käynnistyspäivä päätettiin ja se on 16.6 tiistaina (rv 38+4). Enää 4 päivää!!! Klo 8 meidän pitää olla sairaalassa, mutta meidät tuntien ollaan lähempänä yhdeksää vasta :D

Sovittiin käynnistys menetelmäkin...Mullahan on se strepto-B ja sen takia ei voida aloittaa kalvojen puhkaisulla, sillä sitten on suurempi riski vauvan saada se, jos synnytys pitkittyy. Eli järjestys on seuraava:

-mulle tippa ja aloitetaan antibiootti
-lisätään oksitosiini tippaan ja odotetaan vauvan täydellistä laskeutumista (joo ei ollut kiinnittynyt kunnolla eli lekuri sai nostettua vauvaa ylöspäin emättimen puolelta :/ )
-puhkaistaan kalvot ja lopetetaan oksitosiini
-jos oma toiminta ei ala heräämään parin tunnin kuluessa, niin oksitosiini tippumaan uudelleen

Eli strepton takia ei voida noudattaa sitä normaalia tuntimäärää vesien menosta vaan toimitaan hieman nopeutetussa kaavassa.

No mitä vauvan hoitoon tulee, niin vauvan sokereita seurataan todella tiheään ja aika herkästi siirretään lastenosastolle sokeritippaan.

No nyt sitten lääkäri irroitteli kovakouraisesti kalvoja ja sain synnärillä vyöhyketerapiaa sekä kotiin lisää homeopaattisia pilsuja. Toiveena olis, että käynnistyisi itsekseen synnytys.

Hurjaa! 3 päivää aikaa tehdä kaikki tekemätön! Mulla on työn alla parit vaipat vielä eli niiden kimppuun tänään!

Ehdin jo niin hihkua riemusta, mutta tänä aamuna taas vs arvot korkeita... Mietin, että onkohan oikea aika pistää tuo Protaphan, että missä vaiheessa lääkkeen vaikutushuippu on. Lääkäri meinas et jos pistän klo 17-18, niin silloin vaikuttaa juuri aamuihin. Ite epäilen hieman kyllä, että piikitys tapahtuu väärään aikaan...

Voi perseen suti :(

Kaikki oli vallan hienosti: ktg:ssä syke vaihteli hienosti, vauva liikkui tomerasti ja painoakin pikkuisella olis vaan 3,2kg. Edelleenkään en jaksa uskoa sitä, mutta katsotaan! Lekuri teki sisätutkimuksen ja ilmankos on ankka olo: vauvan pää on matalalla ja tuntuu ihan helposti sormiin. Kohdunsuu on tullut hienosti eteen. Mitä kohdunsuuhun tulee, niin nyt sisäsuu on suljettu (oli jo yhden lekurin mukaan auki), ulkosuu auki 2-3cm ja kanava lähes kokonaan hävinnyt eli edistystä on tapahtunut, jee!!!

Optimistinen lekuri oli sitä mieltä että ulos tulee ilman käynnistystä ja ennen juhannusta ja pessimisti äiti vaan nauroi :D:D:D Minäpä en siihen taas usko alkuunkaan!

Insuliinit aloitettiin tänään, Protaphan 8 yksikköä klo 17-18 välissä. Pistäminen sujui hyvin. Ja mikä parasta, arvot on lähteneet laskuun ja olo on virkeä ja viriili! Ihana olo! Olen siivonnut illan asuntoa ja riekkunut kuin olisin uuteen kroppaan päässyt! Niin paljon vaikutti nuo korkeat verensokerit oloon, että olo oli nuutunut ja todella väsynyt!

Maanantaina laitan sokruarvot lääkärille mailitse ja hän katsoo sitten, nostetaanko inska-annostusta. Seuraava käynti on 2 viikon kuluttua, 12.pvä. Silloin suunnitellaan synnytystä! kaikki voi tietty peruuntua, jos vauvan keuhkot ei ole kypsät, se kun tässä on nyt vaarana, kun toi diabetes on tällä mallillaan. Mutta sen näkee sitten!

Vautsi! Eli paistaa se päivä risukasaankin:)

vikakoulupäivä
LOMA !

...jos verensokerit pysyy koholla toistuvasti. Eli sitä ne nyt on olleet. Ja TSADAA! Jotta ei loppu raskausviikot olis mitenkään helpot, niin perjantaina kun meen äippäpolille, aloitetaan insuliini (Protafan). Lääkäri oli huolissaan vauvan voinnista ja KOOSTA! Ai...et nyt sitten aletaan olemaan oikeen huolissaan...vaikka mua ei oo uskottu, mä en oo kertaakaan uskonu siihen painoarvioon :S

Niin ja halus nyt jo uudet kilppariarvot, epäilee et lääkitys on pielessä kun sokeritkin on pielessä...

Olispa ollut helpompi rasti synnyttää, kun näitä ongelmia vaan tulee lisää loppua kohden näköjään :/ Raskausmyrkytys tuli 36+4 edellisessä raskaudessa eli se kun viel tulis niin se olis sitten siinä :D

Eli perjantaita ootellessa...