IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Rakkaus
Perustettu
17.12.2008
Tilastot
Käyntejä: 2 895
Koko
32 jäsentä
Tyttöjä: 31 (97 %)
Poikia: 1 (3 %)
Keski-ikä
27,1 vuotta
Otos: 22 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 27,0 vuotta
Poikien keski-ikä: 27,4 vuotta
Ylläpitäjä
Rx_Queen

Jäsenet (32)

Blue_Moon_halinalle_90deetikko|Nanna81|Jantsku^-tjenni-vastustuskykyPiritta^[Piula]-Peque-sonya]^^jaijaBrylletuula83JosefinasYasminia

mirtzi067.5vk neukkuLuonut: mirtzi06Keskiviikko 23.09.2009 01:17

Terve hyvin kasvaa rintamaidolla ja kehittyvä poika lapsi:)
5490kg 60cm ja py40cm olivat Rikun mitat nytten samaan malliin mennään ja suraava neukku sit vasta 3kk.tänään saatiin myös rota rokote että seuraillaan mitä tapahtuu.
* 2016 (7v) - 2025 (16v) peruskoulu
* 2024 (15v) rippikoulu
* 2026 (17v) - 2028 (19v) toisen asteen opinnot
* 2027 (18v) täysi-ikäisyys, ajokortti ja äänestysoikeus
* 2029 (20v) armeija
* 2030 (21v) - 2033 (24v) jatko-opinnot
* 2034 (25v) - 2073 (64v) työelämässä
* 2039 (30v) naimisiin, oman perheen perustaminen
* 2059 (50v) vaariksi tulo
* 2074 (65v) eläkkeelle


Hui hAI elämä:D omat perään :D



Mahdollisia 1987 vuonna syntyneen lapsen merkkivuosia:

* 1994 (7v) - 2003 (16v) peruskoulu
* 2002 (15v) rippikoulu
* 2004 (17v) - 2006 (19v) toisen asteen opinnot <---ei opintoja..työelämään
* 2005 (18v) täysi-ikäisyys, ajokortti ja äänestysoikeus<---ei korttia vielkään ;)
* 2008 (21v) - 2011 (24v) jatko-opinnot <--pyh mitkä opinnot ;)
* 2012 (25v) - 2051 (64v) työelämässä
* 2017 (30v) naimisiin, oman perheen perustaminen<--perustettu jo 2009 :)
* 2037 (50v) mummoksi tulo
* 2052 (65v) eläkkeelle

SibyllaIina Anni CeciliaLuonut: SibyllaSunnuntai 13.09.2009 12:17

Tyttäremme sai eilen kasteessa nimen, Ensimmäinen yhdessä päätetty, toinen isältä ja kolmas äidiltä.

Paikalla juhlivat Isoisovanhemmat, isovanhemmat, kummit, vanhempien kummit ja tietysti juhlakalu ja pappi =)

^^ajatar^^ihana äitiys <3Luonut: ^^ajatar^^Sunnuntai 30.08.2009 00:45

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä,
iloa,
rakkautta,
sydänsärkyä,
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

CitildaSynnytystarinaaLuonut: CitildaLauantai 29.08.2009 14:44

Synnytystarinaa

Laskettuaikahan oli 16.8 sunnuntaina.

Lauantai-sunnuntai välisenä yönä olin ihan varma vessa reissun jälkeen että tihkui lapsivettä ja päätettiin että mennään aamulla näytille kun mitään supistuksia tai muuta ei ollut tullut.

16.08.09 Aamupäivällä soittelin sairaalaan ja hurautettiin sitten sinne jossa mukava Marika-kätilö otti käyrät ja teki sellaisen prom-testin jossa selvisi että ei ainakaan lapsivettä ollut. Lähetti kotiin vielä odottelemaan.

No iltapäivällä sitten alkoi jo vähän poltella selkää kun valmistin siskon kanssa makaroonilaatikkoa kotona. Vessa reissulla huomasin punertavaa vuotoa siteessä ja innoissani soitin sinne synnärille taas että olisko se kuitenkin lapsivettä? Taas kätilö käski odotella jos alkaa enemmän vuotamaan tai supistelemaan. Lannistuneena ajattelin jälleen kerran että ei se synny koskaan!
Niin kuin meillä on tapana, mentiin sunnuntai käynnille meidän isälle jossa huomasin että supistuksia alkoi tulemaan tiheästi ja ne alkoi jo vähän sattumaankin, olin kuitenkin ihan hiljaa enkä viitsinyt huolestuttaa koko perhettä.

19:30 tuli ensimmäinen oikeesti napakka supistus kun Taina-sisko toi mua kotiin iskältä. Kotiin päästyäni istuskelin Janin kanssa sohvalla ja alettiin kellottaa supistuksia, ja nehän tuli jo 4min välein.

23:00 Päätin kauratyyny selän takana että nyt lähdetään sinne sairaalaan, vaikka ei ne kivut mitään mahdottomia ollut, mutta oli supistellut jo kolme ja puoli tuntia säännöllisesti ja väli oli 3min. Pakkailtiin tavarat rauhassa ja hurautettiin sairaalaan.

00:00 Saavuttiin sairaalaan jossa kätilö totesi että olen 5cm auki joten saliin vaan! Kivunlievityksistä kyselivät ja sanoin ilokaasun riittävän kauratyynyn kanssa näin alkuun.

03:00 Olin 8cm auki. Kivut oli vieläkin siedettäviä ja ilokaasun ansiosta hihittelin salissa ja istuin keinutuolissa. Jani valitti että on tylsää. Mietiskeltiin kauankohan mahtaa kestää että vauva on ulkona ja veikatiin että klo: 6.00 aamulla syntyy (vikaan meni).

06:00 Kätilö tuli tarkistamaan tilannetta, ja olin melkeen täysin auki, päätettiin puhkaista kalvot kun tilanne ei ottanut edistyäkseen, vauva oli kovin ylhäällä eikä tahtonut laskeutua alas. Tarjosivat taas puudutusta, mutta päätin koittaa vielä ilman koska se olisi voinut vielä pitkittää lisää synnytyksen edestymistä.
Kalvojenpuhkaisun ja oksitosiini-tipan asennuksen jälkeen alkoikin muuttua ääni kellossa. Kivut alkoi jo tuntumaan aikamoisilta. Huh...
Istuin jumppapallon päällä ja olin kuulemma hassun näköinen. Sain Aqua-rakkulat selkään ja ne veikin kaikki kivut selästä MUTTA...Kivut tuntuivat miljoonkertaa pahempina vatsan puolella, silkkaa kidutusta. Aloin olla väsynyt valvomisesta ja heikko olo alkoi hiipiä kun olin syönyt viimeksi edellisenä päivänä 17:00

9:00 Kivut oli niin kamalat että makasin kyljellään ja ujelsin vaan. Lääkäri tuli teteamaan että auki ollaan mutta kohdunsuulla on ikävä reuna joka ei ota hävitäkseen ja vauva on edelleen ylhäällä. Lääkäri tilasi anestesia lääkärin, enää ei kysytty haluanko, se oli nyt otettava se puudute jotta saisin nukuttua ja kerättyä voimia ponnistus vaiheeseen.

9:30 Anestesia lääkäri tuli. Se oli äreä vanha ukko joka tiuski mulle kun en mitenkään pystynyt olemaan paikallani kyljellään kun se koitti tökkiä sitä spinaalia mun selkään. Lopulta ne keksi, että voisin istuakkin, jolloin se onnistui kerta heitolla. Asentoa vaihtaessani olin huokaissut surkeen kuulosena että ”anteeks ku mä olen näin hankala...” Tätä heittoa ihmettelen itsekkin! Minä joka yleensä kiljun pienestäkin ja olen kovin tempperamenttinen ja mullehan ei vittuilla-tyyppiä. Synnytys pehmensi mua sit vissiin! Puudutteen saatuani nukahdin kuin lapsi ja Jani lähti syömään.

12:00 Aloin heräillä ja Jani istui mun vieressä ja kyseli multa ristisanatehtäviä ”Onko misteli jouluoksa?” Ja mua perkele ponnistutti niin vietävästi eikä kyllä kiinnostanut mistelit siinä kohtaa. Tunto alkoi tosiaan palautua pikku hiljaa. Sain aina supistuksen tullessa ihan varovasti ponnistella kyljellään että vauva tulisi alemmas.

12:20 Alkoi sitten ne ”tositoimet” ja sain alkaa ponnistaa. Ne oli elämäni pisimmät 35min! Ja tuskaisimmat myös! Onneksi tekivät sen episiotomian, koska muuten se ei varmaan olis syntynyt ikinä! Lantioluut ja istuma luut huusi hoosiannaa kun tuo viisi kiloa iloa runnoi itsensä ulos. Ja voi sitä helpotusta kun poika oli ulkona, 17.08.2009 klo: 12:55 huikein mitoin jotka kuulin vähän myöhemmin: 5035g ja 53cm pipo 37,8cm

Repeämiä ei tullut, kiitos sen episiotomian ja tikkejä tuli muutama. Istukka oli täydellinen ja painoi sekin huikeat 900g! Kätilö varoittelikin että pitää nousta varoen sängyltä kun kuuskiloa kadonnut sisältä että sisuskalut valahtaa paikoilleen nin voi tuntua oudolta. Ja tyhjältä se maha tuntuikin! Jani pesi pojan ja minä kävin suihkussa. Sitten päästiin ihmettelemään toisiamme koko perhe. Oli se huikee kokemus. Kaiken kaikkiaan mulle jäi todella hyvä fiilis. Kipuja join vaan sen kolme ja puol tuntia kalvojenpuhkasusta spinaaliin ja tietty ponnistusvaihe. Voisin synnyttää uudelleenkin, ei paha. Mutta raskausaika oli niin syvältä että sitä täytyy kyllä harkita tarkkaan ryhtyykö siihen enää uudelleen!

Painoa 3800g, pituutta 52,5cm.
Nyt ollaan kotosalla &lt;sydän&gt;
Perjantai iltana (laskettuaika oli sillon 14.8) oltiin ystävän luona kahvilla siellä klo 21 alkoi tuntua pieniä supistuksia 13min välein..kesti noin puoli tuntia..menin vessaan niin tuli veristä limatulppaa..siitä sitten lähettiin kotiin ja autossa tuli jo 10 min välein lieviä ei kivuliaita supistuksia..kotona sitten pakkasin vielä hoitolaukkua ja soitin ystävälle joka asuu kättärin vieres et tullaan teille nyt kattelee tilannetta eteneekö vai loppuuko..siellä oltiin suurinpiirtein 23 jälkeen ja suppareita tuli alle 8min välein noin tunnin ja soitin 2 kertaa kättärille ja sanoivat ota buranaa vielä ja mee suihkuun...no buranaa otin mutta kun ei ollut kivuliaita suppareita niin muuta en edes tarttenut..sit klo 01-02 suppareita tuli jo 4-2minuutin välein ja soitin et kivut alkaa ehkä nyt kasvaa..sanoivat sitten et tuu suoraan synnytys osastolle..siellä oltiin sitten klo 2 supistuksen oli ihan vähän kivuliaampia..4centtiä oltiin auki:) eli sinne sitten jäätiiin..rauhottavaa laittoivat reiteen..ja sitten ilokaasua 6senttiin asti...sit spinaali puudutus minkä otin..tehot toimi kun teki mieli ponnistaa kun ei vielä saanut!helpotti siis siihen ettei ponnistuttanut..sit kun sai alkaa ponnistaa niin sanottiin et epiduraalia et ehi kyl enään saamaan..sori :) mutta en olisi kyllä edes tarvinnut!!
tipan kautta sain supistuksia voimistavaa
kolme kertaa kolmen sarja ja prinssi oli klo 10.32 pihalla..ponnistusvaihe kestii 22 minuuttia..
Koko synnnytys kesti reilu 13 tuntia eli ekoista suppareista laskettuna:)

Lapsivedet puhkastiin ja pikkanen oli kakannut lapsiveteen mutta ei hämminkiä sen suhteen!

SYNNYTYKSEN PARAS OSA OLI ILOKAASU..suosittelen lämpimästi kaikille jotka eivöt voi siitä pahoin!!

tajuttoman hyvää kamaa <3<3

synnytyksestä kaikin puolin hyvä mieli!!!!

myöhemmin vielä lisää nyt syöttää muzua<3
Täällä valvottu ja pyöritty sängyssä miettimässä että miten ihmeessä mä saan tuon PikkuTyypin ulos tuolta masusta mahdollisimman turvallisesti ja vielä piankin jos mahdollista.
Piinaava hedari kiusaa jatkuvalla syötöllä ja nyt näköjään menee se ainoa mistä olen tähän asti saanut nauttia; eli yöunet.

Mulla on joku ihme ongelma noiden sairaalan henkilökunnan kanssa! Mä en tajua mikä mua oikeen vaivaa?! Minä joka yleensä aina pamautan kaikille mielipiteeni julki, ja liiankin selkeästi välillä, istun hiljaa kuin kirkossa siellä äitiyspoliklinikan lääkäri huoneessa ja nyökkäilen ja mutisen jotain tyyliin "joo...yyyymm...niin..." Ja kun ne kysyy oliko jotain kysyttävää vastaan "eeei..." ja hymyilen väkinäisesti.
Tuo alkaa olla jo iso ongelma! Sillä mua viedään ku pässiä narussa siellä ja nimenomaan, MUN pitäisi osata pitää omia puoliani ja oman vauvani puolia!
En ymmärrä mitä siellä tapahtuu mulle kun menen niin lukkoon. Samantien kun astun ulos sieltä sairaalasta, niin pää täytyy taas ajatuksista ja "olis pitänyt sanoa..." jutuista.

Tilannehan on nyt tämä:

Viimesiä viedään, sunnuntaina on laskettuaika. Minkäänlaisia oireita ei nyt ole ollut synnytyksen suuntaan pariin viikkoon. Hiljasta on siis.
Painoarvio tiistaina oli 4,6kg! Ja minähän olen siis ensisynnyttäjä.
Ylilääkäri on ehdottomasti sillä kannalla, että käynnistäminen EI tule kysymykseenkään koska vauva on niin suuri?!? Selitti jotenkin niin, että jos käynnistyy itsestään, siis luonnollisesti, niin vauva automaattisesti YLEENSÄ hakeutuu oikeanlaiseen tarjontaan ja syntyy sillä tavalla helpommin. Kun taas käynnistämällä sitä koitetaan sieltä pakottaa niin ei välttämättä onnistu, eivätkä halua kokeilla kun olen ensisynnyttäjä että saanko sen väkisin sieltä pakerrettua.

Eli, vaihtoehdoiksi jää luonnollinen alatiesynnytys joka käynnistyisi itsestään tai suunniteltu sektio.

Nyt kun olen täyttänyt pääni internetin ihmeellisen maailman ja kaikkien mahdollisten tuttavien kokemuksilla ja muilla, olen kallistunut sen suunnitellun sektion puolelle.

KOSKA: Noinkin suurta vauvaa synnyttäessä on omat riskinsä ja ne riskit pelottaa enemmän kuin sektion riskit. Vauva voi loukata itsensä ulos tullessaan, esim olkapään... Hapenpuute on isoilla vauvoilla pitkittyneessä synnytyksessä suuri ongelma ja silloin saatetaan joutua tekemään se hätäsektio joka tapauksessa. Ja hätäsektio on mun kaikista suurin pelko.

Ongelmana onkin nyt se, että kuinka mä saan sen sektio ajan itselleni ja pian! Sillä nyt pelkäänkin sitten sitä, että jos tämä synnytys vaikka käynnistyykin vaikka nyt viikonloppuna!?! Ja kun menen synnärille ja vaadin sitä sektiota, ne naurahtaa päin naamaa ja pakottaa koittamaan synnyttää alateitse... On se vaan hankalaa. Sillä jos siihen sektioon joudutaan... Niin en todellakaan halua enää niitä synnytys tuskia lähteä ensiksi kokeilemaan.

Tulipas tekstiä... :) Sainpahan purettua ajatuksia jonekkin. Huooooh....
Onneksi mulla on raudanluja ♥ äiti ♥ joka tukee mua näissä kaikissa hulluissa kiemuroissa.

Nyt vaan tahtoisin päätöksiä suuntaan tai toiseen, koska tää päänsärky tappaa mut kohta ja en usko tän stressin tekevän kovin hyvää mulle saatika vauvalle!
♥PikkuTyypin♥ alkais olla aika jo tulla maailmaan.
Mun rakas miehenikin alkaa jo olla kärsimätön vaikka kovin rauhallinen ja kärsivällinen tyyppi yleensä onkin :)
Paino +600g/vko
Turvotus +
RR 112/71 (jos paikkaansa pitää puheet et ku nousee paineet synnytys lähenee, nii nyt sit lähenis)
Pissa - -
Sf-mittaus 38cm (yli käyrien mennää :))
Lv:n määrä N
Tarjonta rt
Sykkeet + 128-131
Liikkeet ++

Veikkasi et tällä viikolla syntyy :).
Supistuksii tuli tiuhaa mut ei oo kivuliaita, joten lenkkeilemään :D.

Uus aika 17.8. just sopivasti laskettuna päivänä :).

Blue_Moon_PoikaLuonut: Blue_Moon_Tiistai 11.08.2009 22:18

Turussa 11.08.2009, kello 14:18, 53cm ja 4420g POIKA ! keisarinleikkauksella.