IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Televisio ja elokuvat
Perustettu
13.10.2009
Tilastot
Käyntejä: 1436
Koko
766 jäsentä
Tyttöjä: 155 (21 %)
Poikia: 611 (79 %)
Sijoitus koon mukaan: 783
Keski-ikä
26,1 vuotta
Otos: 430 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 27,7 vuotta
Poikien keski-ikä: 25,7 vuotta

Jäsenet (766)

BiShEMixuBro`^Tero-^icetool_raspez_toba[J]P-akepi-WhysocoolTAEKURIhilmeri-VedisiänimiesTheApicvilledaaDJ[]suppari
« Uudemmat -

NCTRNLAAAaaaa!1111Luonut: NCTRNLPerjantai 09.04.2010 02:46

Santeri sanoo: (23.45.48)
AAAAAAAaaa!!!111
Santeri sanoo: (23.46.02)
maaailma tuhoutuuu ja yks perkeleen portti on auki ja vettä tulvii sisään ja faija on kusel! :D 

Ps. 2012 ;D

Setha[Ei aihetta]Luonut: SethaMaanantai 05.04.2010 20:21

2012.. paras elokuva !! <3
Kirjotin hienon novellini alunperin tietoiseen-foorumille, mutta menköön nyt tännekin!

Seuraa ILTASATU:

(kuva: Larry Carlson)


Ihmiset on aina johdatettavissa urpouteen lupaamalla tulevaisuudessa odottavaa onnea. Terroristi-iskut ja ikuinen elämä, väkivaltainen viattomien käännytystyö ja palkkiona taivas, joukkoitsemurha ja oikopolku nirvanaan, juu neim it, viiv gadit.

Ilmeisesti sisäänrakennettu halu odottaa tulevaisuudelta muutosta parempaan. Jos tää paska kohta loppuu/muuttuu ni kyllä mä vielä hetken jaksan. Aina on odoteltu.


Törmäsin vuosia sitten 2012-läppiin, mm. Terence McKennan ja Daniel Pinchbeckin kautta. Kuulin myös jostain maailmanloppuennustuksista liittyen ko. päivämäärään, mutta semmoseenhan noi tyypit ei varsinaisesti oo keskittyneet. Maailmanloppupaiseilu on musta useimmiten kuulostanu vainoselta, homeiselta kitinältä. Arvon psykedeelishamaanimme kuitenki lähestyivät asiaa käytännöllisemmästä näkökulmasta - observeerasivat ihmiskulttuurin kehityssuuntia ja kelailivat että minkäköhänlaisilla tavoilla modernin ihmisen kriiseistä voitais seleviytyä etiäppäi, sekä siitä, ollaanko tässä ehkä lähestymässä jonkinsorttista rajaspottia.

MäkKennahan selventää siis "uudenlaisuuden teoriasta", siitä kuinka maailmankaikkeus tuntuu synnyttävän kiihtyvällä tahdilla monimuotoisuutta, kompleksisuutta. Ja ehdottaa sitä mahdollisuutta, että jos se kiihtyminen jatkuu, ni jossain vaiheessa se käy, sanalla sanoen, tolkuttomaksi. Samaa puhuu myös Ray Kurzweil, joka lähestyy asiaa teknologisen kehityksen näkökulmasta - "teknologinen singulariteetti". Ja sitten tää meiän jesuiittafilosofitoverim Teilhard de Chardin - "omegapiste" tarkoittaa samaa; pistettä jossa kompleksisuuden määrä tavoittaa äärensä.

No, takas muhun: Kaks vuotta sitten -> liftireissu -> pää jo valmiiks täynnä informaatiota -> viikonlopullinen äärettömän avartavia, tietoisuutta ja sen kehitystä käsitteleviä luentoja Sveitsin kauniilla maaperällä -> perään vielä tuju annos happoa. BOJOINGGGGG!

Laitetaa matot ullakolla tuulettuu, tiiäks?

Yhtäkkiä alko näyttää todella, todella selvältä mihin suuntaan tulevaisuus on menossa. Se naksahti yhteen niin monen erilaisen kokemuksen, ajatusmallin ja ennusteen kanssa, että voi kristuksen kilinvittu. Hetken aikaa olin kuumottavan vakuuttunnu siitä, että peli on tällä selvä.


Tiettekö tyypit, ku ihmisellä tuntuu olevan ihan vitun pohjaton kaipuu löytää joku sellanen kiva megaratkasu joka vie vastuun pois iteltä - tuntuu ihan hiton hyvältä ajatella, että vastuu - tai ratkaisun avaimet - on jumalalla, illuminatilla, gurulla, jenkkien pressalla, paavilla, avaruusolioilla tai vaikka kalervo palsalla. Ihan sama missä kuha ei itellä, ja mieluusti vielä sellasen välimatkan päässä, ettei asiaa tästä hetkestä ja tilanteesta käsin voi mitenkään todistaa mihinkään suuntaan, jotta voi tyydyttävästi selitellä itellensä oman apaattisuutensa. Tärkeimmät jutut on melkeinpä liian yksinkertaisia ja siksi tuhottoman vaativia.


Nojoo, mun flippeihin taas. Ajan kanssa alko kutista silläviisiin, että tää on hiukkasenverran p a r a d o k s aa l i s e m p i nyrjähdys ku oisin osannu kuvitellakaan. Musta näyttää yhä varsin mahdolliselta - totta puhuen jopa todennäköiseltä - että tää koko kollektiivinen höskä on menossa kohti jotain kliimaksireikää. Samanaikaisesti kuitenkin näyttää myös siltä - mikä juolauttavinta ja ihaninta - että tän kelan flipauttavimpiin luolastoihin on jo onnistuttu ohjelmoimaan oikein oivallinen uloskäynti - huijauskoodi, sano:

Jos 2012 on "joku juttu", ni mä uskon sen jutun olevan - ensisijaisesti, käytännöllisesti - se, että lähestyttäessä vuotta 2012 lakkaamme odottamasta vuotta 2012, tajuten että meidän on ite otettava vastuu siitä mitä me tehdään jonkun tulevan vapahtajan sijaan.

Miks mä uskon tällaseen? Ainakin siks että se tuntuu käytännölliseltä. Musta tuntuu, että meillä on käsissämme itseääntoteuttava profetia, näytelmä jota me ite käsikirjotamme, joka natsaa sitä oivallisemmin mitä tehokkaammin me tajutaan kaikki meidän roolit tässä hulabaloossa. Miks just 2012? Koska siitä metelöidään törkysesti. Koska meillä ei esim. vuonna 2000 vielä ollu teknologiaa jonka avulla me voitais laittaa tämmönen kollektiivinen, itseään palautesilmukoiva meemisirkus käyntiin.

Siis mistä vitustä tässä on kyse? Siitä että me, tavalla tai toisella, rakennetaan - ohjelmoidaan/kuvitellaan/luulotellaan - oma todellisuutemme. Se ei tarkota pelkästään meidän päänsisäisiä harhoja, mielikuvitusta ja hallusinaatioita, vaan myös ihan tätä konkreettista, aineellista maailmaa. Kuitenkin just mielikuvitus mahdollistaa sen että me voidaan suunnitella ja rakentaa juttuja. Kaikki meiän hienot keksinnöt on mielikuvituksen tuotetta. Mielikuvitus on se, jonka avulla me voidaan piirrellä kaavoja ja analysoida sitä mitä meiän päähänpistojen toteuttamiseksi on tehtävä.

Me luodaan oma todellisuutemme, sekä yksin että yhdessä. Me nähdään sitä mitä me halutaan nähdä. Tän takia ihmiset myös uskoo mitä käsittämättömiin juttuihin - koska mille tahansa uskomukselle voi saada miten tahansa paljon todisteita, koska evoluutio on rakentanut meidän aivoille erittäin tehokkaan kyvyn suodattaa pois sellaset jutut joihin me ei päätetä keskittyä/virittyä; ts. jutut joita me ei haluta/uskalleta/osata uskoa tai kuvitella maholliseksi.

Mitä tälle voi tehdä? Itsekriittisyys, ja sama muita kohtaan. Kaikki säilyttämisen arvoiset uskomukset tykkää loputtomasta kyseenalaistamisesta. Mihin mä oon päätyny? Siihen, että mussa on joka tapauksessa uskomuksia, ja että niistä on eniten iloa ja vähiten tuhoa jos oon niistä avoin, en yritä peitellä niitä, ja katon mitä niille tapahtuu ku niitä paukuttaa kaikenlaisilla näkökulmilla ja argumenteilla suuntaan jos toiseenkin - sekä hellästi että törkeen lujaa.


Ni siis se vitun 2012. Ööh. Mitä skrubslblaa mä selitän? Kun yhä useempi ihminen tajuaa että me ollaan tässä skriivaamassa tarinaa, ni yhä useemmat - näin mä toivon - alkaa hoksata, että kaikista maittavin/stimuloivin/sielukkain/uteliaisuuttanussivin stoori on sellanen jossa me tuetaan toisiamme minkä pystytään. Me ollaan loputtoman itsekeskeisiä, ja ainoo tie ulos siitä luupista tuntuis olevan se, että tajutaan että muiden auttaminen auttaa itteä ihan vitusti. Että jakaminen tulee takas. Että se tuntuu aiva saakelin hyvveeltä!!!

Kun me tajutaan tää, ja kun onnistutaan vielä olemaan siinä määrin jalat maan tasalla että tajutaan tarpeelliseksi kehitellä myös konkreettisia keinoja joilla se jakaminen tapahtuu, ni johan alkaa tapahtuu ihmeitä. Me ollaan kaikki omalla tavallamme neroja, ja tuntuu ihan nänniä vasten sulavalta mansikkajäätelöltä se kun me aletaan tajuta miten me voidaan sovittaa ainutlaatuisia persoonallisuuksiamme yhdessä hengittävään, vuorovaikuttavaan, sykkivään kasaan.

Miksi? Koska me ollaan globaalin kriisin keskellä. (Tunnetut) resurssit on kuivumassa kasaan, vanhat ajatusmallit on sortumassa, kärsivällisyys on loppumassa. Me ollaan evoluution kriisipisteessä, turpaan tai tulta, ja se väkistenki pakottaa esiin meiän potentiaalia. Rohkaisee meitä näyttämään mihin me pystytään. Ja se sysää meiät luomaan teknologiaa, "uusia" tapoja ajatella, "uusia" tapoja rakentaa yhteiskuntia, "uusia" tapoja vuorovaikuttaa toistemme kanssa ja "uusia" tapoja olla ittemme kanssa = enempi läsnä omalle sisäiselle kokemuksellemme. Eikä se tapahdu kulahtaneiden vallankumouksen mallien mukaan - sellasten jossa yritetään väkisin muuttaa ulkomaailmaa - muttei itseä - jotta ois parempi olla. Ei - se tapahtuu sitä kautta, että me huomataan ite muuttuvamme ja annetaan sen tapahtua, ja tajutaan että onpas muuten vitullisen siistiä kattoa kuinka maailma muuttuu oikein sujuvasti siinä mukana! Kun havainnoimme itseämme ja maailmaa rehellisesti, emme voi estää itseämme muuttumasta, ja asentamasta tuumia toimeen, ja siksi tulevaisuuden eteen ei varsinaisesti tarvitse tehdä mitään. Kokemus on ydin.


miten epäilyttävältä tuntuukaan kirjottaa tätä tekstiä


(Kuva: Xavier Panneton)


Musta tuntuu, että tää 2012-härdelli vois siis olla hyvä silmänkääntötemppu. Inverttaus. Kiepsautetaan homma ympäri. Siis että voi ernestin puuhelmet, tajuatteko, että kun ihan vitun moni odottaa vuotta 2012, ja sattuiskin olemaan niin ettei sitä lähestyttäessä sittenkään näytä tapahtuvan kummempia, niin siitä seuraa, että ihan vitun monella narskuu aivot kun ovat odottaneet että jotain tapahtuu, ja se jos mikä sysää toimeen. Ja jos mä pystyn a i v o pe s e m ä än itteni uskomaan seuraavan:

stjhtråj åkj
torkjdtr¨åu0r9i575å907i54+75

Ä* * * että 2012-meemin hypnoottisin lonkero on se,
että jos mitään ei näytä tapahtuvan
niin sitten pitää ite ottaa vastuu ja laittaa se tapahtumaan

ja että vaikka jotain näyttäis tapahtuvankin,
ni mitä vitun syytä ois olla laittamatta pökköä pesään,
koska siitähän ihmisyydessä tuntuis olevan kyse


w547å540e54e7m+6,u+0fityi+0jgyjgh
* AÄ*S gåsekgor

, ni mitä helvettiä tapahtuu jos 2012 lähestyis eikä "mitään tapahtuis"? no vimpeli BEIBE, sillonhan käy ilmeiseksi että oikeassa oltiin. Että ei se muutos tuu itekseen. Ja sillon se on puskettu käyntiin. Jolloin, sen maagisen päivämäärän lähestyessä, ja jo kauan sitä ennen === sillä se tapahtuu jo nyt === jotain
tapahtuu??!?!!! TAJUUTTEKSTE TYYPIT? Se on ristiriita. Se on naurettava. Päin naamaa. Emmä ainakaa osaa olla pelastamatta maailmaa, en vaikka tietäsin ettei se maailma mitään pelastamista kaipaa, korkeintaan mä iteltäni ja me toisiltamme. Nau-ret-ta-vaa. Vala*stuminen palauttaa kosmisen huumorin.

Tehokkain runkkaustapa saada mikä tahansa tulevaisuuteen kuviteltu mullistus tapahtumaan on pyyhkiä sillä perkeleen tulevaisuudella mahdollisimman huomaavaisesti persettä ja aloittaa työskentely nyt. Toimia ensisijaisesti siksi että se tuntuu just nyt JUST SILTÄ. Maholliset seuraukset = toissiat. Ei niin, että sitä tulevaisuutta tai siihen liittyviä mielikuvia vois (tai tarttis) välttämättä kokonaan feidata mielestä. Vaikka mä kuinka tiedän etten mä tiedä mitään varmaa tulevaisuudesta, en etenkään niin kompleksisista jutuista ku joku vitun planetaarisen tason mullistus, ni silti mussa on kaikkia jänniä uskomuksia ja oletuksia ja toiveajatteita... ja sussakin on; Käytetään niitä HYVÄXI;


Mitä mä haluun kans sanoa, on se että kun ihmiset uskoo, ni sit ne uskoo. Vaikka ois ulkopuolisen silmistä miten saatanan tahansa älyttömän kuulonen, irrationaalinen ja naurettava flippi, ni jos uskoo, sit uskoo. Jokaikisessä teoriassa ja mallissa on loogisia aukkoja joita intuitio tilkitsee jotta uskomista voitaisiin jatkaa. Jotku uskomukset tuntuu aika tuhosilta. Siis että ne voi oikeesti olla tappavasti vaarallisia, niinku tossa alussa höpisin. Ne voi usuttaa ihmisiä toisiaan vastaan, ihan turhaan. Tai sit ne voi olla "vaan" vammauttavia. Ankeuttavia. Passivoivia. Masentavia.

Joskus semmosiin uskomuksiin voi tuoda näkökulmaa ihan vaan se kun toinen sanoo että eihän toi piä paikkaansa. Mutta useammin veikkaan että eiei. On muistettava, että useimmat sortuvat tornit on kokijoidensa päässä todellisia, ja niiden minäkuva on semmosuudessa kiinni. Ja ihminen voi oikein etevästi kääntää toisten kritiikit tukemaan omaa näkökulmaansa, koska maailmankuvan mullistus voi olla liian kivulias. Ja pelko. Erityisen ikävää tää on sillon ku pelissä on paranoiaa. Että kaikki kyseenalaistaminen on vaa OSA NIIDEN JUONTA.

Sen sijaan että menis tuputtamaan omia ehdottomuuksia toiselle, ni entä jos kyseliskin vaan, että mistä sä voit olla varma. Ja että onko kuviteltavissa että joku uskomus ois kyseenalaistettavissa. Ja että mitä tahdot saada aikaan. Oiskohan... kysymykset tehokkaampia ku vastaukset?

kaasu pohjaan

Ja tässä ois nyt musta niinkusta jonkinlainen työkalu, yks monien joukossa, johon voi mahduttaa kaikenlaiset psykoosit ja flipit mitä maa päällään tarjoilla saattaa jjjjja joku taiteellinen lähestymistapa tähän uskomattoman kärsimykselliseen ja suloiseen ja eroottiseen elämään ja ihmiskulttuuriin ja e t e n e v y y t e e n , jotain jolla voidaan korvata sellasia uskomuksia jotka aiheuttaa ja edesauttaa epätoivoa ja onnettomuutta ja epävarmuutta ja yleistä ssekavuutta,

ja vitussakaan mikään totuus missään, hyi, paitsi mun kehossa tämä tässä nyt ja sulla siinä. pusuja.
Uusi blogi. Käänsin ja tulen kääntämään kiehtovia tekstejä englannista suomeksi. Jos tulee mieleen jotain vaikuttavaa ja kääntämisen arvoista, saa ehdotella! Ja mullehan saa siis muutenki ehdotella. Mitä vaa.

Osa 1: "2013 häämöttää". Koin haastavan ja innoittavan. 2012 meni jo, tulevaisuus on nyt.

Toivon että uteliaisuus johtaa lukemaan tän, ja keskustelemaan heräävistä ajatuksista ja tunteista.

MUSTATIIKERI2012-elokuvaLuonut: MUSTATIIKERITorstai 31.12.2009 03:11

tykiltä kertsillä. Pitkästä aikaa kunnon elokuva elokuva, aivan upeasti tehty. Itkin suunnilleen koko elokuvan ajan ja ahdistaa vieläkin. Mutta ehdottamasti aivan mahti leffa. Mut mun pitäis mennä aikasee nukkuu mutku mutku.

MUSTATIIKERIIhan jäässäLuonut: MUSTATIIKERIKeskiviikko 30.12.2009 22:43

tulin puoltoista tuntia sitten ratsastamasta. Vieläkin ihan jäässä, kiva kiva. Kohta varmaa kattoo tykiltä 2012 leffa kertsillä. : > Mun ääni on ihan epänormaali, johtuu varmaa siitä ku jasminin kanssa laulettiin eilen kiusaks Anna Abreu'n End of Love singstar'illa monta kertaa, ja loppu pisteeks saatiin abouti 9550 ? duettona. : D Ja jennaa, jasminin siskoa, ärsyttää ku se ei saa korkeempia pisteitä. >'D ollaan ilkeitä hehehee.

FryGuyElokuva-arvostelu: 2012Luonut: FryGuyTorstai 17.12.2009 20:47

Vuosi: 2009
Ohjaus: Roland Emmerich



En oikein tiedä mistä aloittaa. Vuodesta 2004 lähtien Yellowstonen kaldera on noussut noin 7 senttiä vuodessa ja 2008-2009 vuodenvaihteessa alueella havaittiin jälleen sarja pieniä maanjäristyksiä.
21.12.2012 aurinkokuntamme planeetat ovat ensimmäistä kertaa suorassa linjassa auringon ja linnunradan keskustan kanssa 25 800 vuoteen ja tällöin myös Maya intiaanien tunnettu kalenteri tulee tiensä päähän.
Maapallon magneettisten napojen vaihtumisestakin on ollut puhetta ja sen arvellaan tapahtuvan vuoden 2012 loppupuolella. (http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2008/08/magneettinen_pohjoisnapa_liikkuu_poikkeuksellista_vauhtia_314280.html)

Yllä mainitut tiedot eivät ole pelkästään elokuvasta vaan myös wikipediasta ja uutisista poimittuja. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Roland Emmerich on ohjannu jos jonkinmoisia katastrofielokuvia Independence Daystä Day After Tommorowhin, mutta tällä kertaa hän on päättänyt tehdä katastrofielokuvien ääripään ja onnistuukin siinä kohtalaisen hyvin minimaalisella 250 miljoonan dollarin budjetillaan. Elokuvan juoni on yksinkertainen putkijuoksu täpärästä tilanteesta toiseen ja koko tarina on hyvinkin samankaltainen kuin Day After Tommorowssa. Tarinassa seurataan pääasiassa yhden perheen edesottamuksia ja rinnakkais-tarinassa puolestaan valtion toimintaa katastrofin lähestyessä.

John Cusackin näyttelemä Jackson Curtis on heikosti menestynyt kirjailija, jonka perhe on erkaantunut hänestä ja vaimo löytäny uuden miehen. Jackson kuitenkin tapaa kahta lastaan säännöllisesti ja tällä kertaa hänen aikeinaan on viedä lapset Yellowstonen kansallispuistoon, jossa he kuitenkin päätyvät armeijan eristämälle alueelle ja heidät ohjataan muualle. Yellowstonessa Jackson kuitenkin tapaa sekopäisen radio-toimittajan, joka pitää omaa radiolähtystään, julistaa maailmanloppua ja harrastaa salaliittoteorioita. Tarinat alkavat loksahdella paikoilleen ja edessä on tiukkoja tilanteita toisensa perään, mutta valitettavan paljon elokuvassa on toistoa. Elokuvassa paetaan 2 kertaa peräkkäin autolla lentokoneeseen ja lentokoneella päästään aina juuri ja juuri ilmaan. Yhteensä elokuvan aikana paetaan täpärästi lentokoneella peräti 3 kertaa, joka on varmasti ennätys missään elokuvassa ikinä.
Valtio on rakentanut muutaman vuoden ajan salaisia arkkeja Kiinan vuoristossa, joihin saataisiin pelastettua mahdollisimman monia ihmisiä, eläimiä ym. ym. jos Nooan Arkki on tuttu niin tästä ei sen enempää tarvitse spoilata.

Edellä mainittukin jo sen kertoo, että tarinassa ei ole oikeastaan mitään nautittavaa. Henkiöohjaus ontuu ja käsikirjoitus on kohtalaisen kliseinen, mutta niin hardcorea erikoistehostepornoa tämä on, että täytynee antaa hieman anteeksi ja koittaa ymmärtää. 2012 on tehosteiltaan jo sitä luokkaa, että voitaisiin puhua kokonaan uudesta genrestä, mutta ei nyt kuitenkaan viitsitä ihan siihen lähteä. SPOILER! --- Yellowstonen purkaus, San Andreaksen uppoaminen mereen, Washingtonin ja Intian hyökyaallot, Poseidonista identtinen laivan kaatuminen ja monet muut ovat niin upeasti toteutettuja, että tämä pitäisi päästä näkemään blu-raynä.

Elokuvan loppu tosin oli lattea ja todisti sen kuinka hyvin työryhmä onnistui sokeutumaan tieteellisille faktoille. Viimeinen kohtaus sijoittuu 27 päivää katastrofin jälkeen ja arkin ovet avataan, jotta ihmiset saisivat raitista ilmaa. Ulkona vallitsee lähes pilvetön ja aurinkoinen ilma. Tässä vaiheessa itse aloin hieman kerrata tapahtumien kulkua ja heräsi kysymys, missä on ydintalvi? Se joka seuraa minkä tahansa supertulivuoren purkautumisesta? Yellowstonen purkautuessa maapallon ilmakehään lentää niin paljon tuhkaa, että aurinkonvalo ei kykene sitä läpäisemään vuosikausiin ja seurauksena on useiden lajien sukupuutto ilman, että maapalloa koettelisivat myös hyökyaallot sekä mannerlaattojen liikkuminen. Lopussa nähty lähes pilvetön kuva maapallosta oli moka tai väkisin haettu "onnellinen" lopetus.

noraä2012Luonut: noraäMaanantai 14.12.2009 00:36

iha vitu hyvä leffa, kiitos seurasta<3 Believe-R & littleboy <3

« Uudemmat -