IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Elämänkatsomus ja filosofia
Perustettu
16.8.2010
Tilastot
Käyntejä: 73
« Uudemmat - Vanhemmat »

ErQAlastonmallinaLuonut: ErQKeskiviikko 18.12.2013 00:53

Eräs erikoisimmista vuoden 2013 uusista kokemuksistani oli ehdottomasti pääseminen taidemalliksi Ingmanin käsi- ja taideteolliselle oppilaitokselle. Selaillessani työkkärin sivuston avoimia työpaikkoja viime lokakuussa silmiini pomppasi koulun hakemus, jossa haettiin taidemallia. Hetken (kolmen sekunnin) harkinnan jälkeen päätin hakea tätä vakanssia ainakin kokeilumielessä. Miksikäs ei? Ei minulla ole mitään hävettävää. Ei minulla ole täydellistä vartaloa, muttei työ sitä vaadikaan, vaan rohkeutta ja hyvää itsetuntoa. Alastomuus on viime aikoina inspiroinut minua muutenkin.

Hakemuksessa kerroin pituuteni ja painoni, hieman itsestäni ja liitin mukaan kaksi normaalia "vaatteet päällä" -kuvaa itsestäni. Lisäksi liitin hakemukseen mukaan entisen seurustelukumppanini ottaman, taidealastonkuvan. Uskoin mahdollisuuksieni päästä malliksi olevan hyvät, sillä todennäköisesti koululla ei ole ollut minua ennemmin androgyynisiä miesmalleja. Koululta ei aluksi kuitenkaan kuulunut mitään, mutta kun viimein marraskuun alussa Ingmanin vararehtori soitteli ja kyseli, olisinko käytettävissä, en voinut olla sanomatta ei.

Huomasin oikeastaan mukavaksi vaihteluksi, että minulla oli työ, jota varten kuului (tai ainakin itse halusin) näyttää hyvälle: siinä missä en sairaalaa siivoamaan lähtiessäni ole jaksanut tukkaani suoristella tai naamaa kursia kasaan, tähän työhön minulla oli hyvä syy sheivata karvat pois, ajaa parta, laittaa tukka hyvin ja laittaa kasvot kuntoon. Hiukset pysyivät päivästä toiseen samana, mutta erilaisia meikkejä tulin mallipäivänä kokeilleeksi.



Parhaimmat reaktiot hommaan tulivat ehdottomasti perheeltäni. Koululla vaatetusalaa opiskeleva pikkusiskoni totesi helpottuneena "onneksi käyneensä jo elävän mallin kurssin", äitini oli uudesta urastani täysin järkyttynyt ja vertasi sitä prostituutioon. "Eikö silloin kaikki ole ikään kuin myynnissä?"



Ensimmäinen työpäiväni oli maanantaina 18. päivä marraskuuta. Pahin jännitys oli mennyt ohi jo edellisen päivän iltana. Opettaja aloitti tunnin mallin ohjauksella: minun ei aluksi tarvinnut ottaa vaatteitani pois, vaan ensimmäiseksi opettaja neuvoi erilaisia asentoja ja miten mallia kuuluu ohjeistaa niihin. Malliin ei missään vaiheessa kosketa, vaan ohjauksen täytyy työsuojelullisista syistä tapahtua vain suullisesti. Lopulta oikean asennon löydyttyä hän sanoikin: "No niin, laitahan malli työvaatteet päälle – eli vaatteet pois."



Riisuuntumista varten minulla oli käytössäni yksityinen luksussviitti (lue: luokan eräässä nurkassa ollut varastokomero), jossa päivän alussa otin vaatteet pois. Tauot kuului erottaa mallaamisesta pukemalla tauon ajaksi jokin helposti päälle vedettävä vaate päälle. Itse pidin tauoilla suurikokoista hupparia.
Kun ensimmäisen kerran nousin jalustalle ja vedin hupparin pois päältäni, tunsin kehossa pientä jännityksen tunnetta. Alastomuuteen tottui kuitenkin nopeasti, samoin oppilaat alkoivat suhtautua siihen neutraalisti miltei heti.

Elävästä mallista piirtämisessä tärkeintä on huomioida valojen, varjojen ja heijastusten asettuminen ihmisvartalolla. Siinä mielessä alastomuus on toissijaista. Kurssin päätavoitteena oli saada aikaan valomaailman kannalta ja anatomisesti realistinen teos. Vartaloni muutettiin siis viivoiksi, laatikoiksi ja palloiksi. Oppilaat aloittivat kurssin A4-paperille tehtävällä luonnoksella. Siitä siirryttiin suurikokoisempaan hiilipiirrokseen, jossa keskityttiin erityisesti valoihin ja varjoihin. Viimeiseksi tehtiin värillinen maalaus, jossa valomaailman rinnalle nousivat värit ja niiden käyttäminen yhdessä.

Poseerasin kerrallaan 20 minuuttia, sen jälkeen pidin kymmenen minuutin tauon. Päivät olivat neljästä kuuteen tuntia pitkiä. Työ oli yllättävän fyysistä: kun tuli pidettyä samaa asentoa koko päivän ajan, erityisesti vasen kantapääni, jolla painoni oli, puutui monesti.

Koska mallin työhön kuului vain asennon ottaminen ja asettuminen paikoilleen tietyksi ajaksi, minulla oli mukavan paljon aikaa erilaisille mietiskelyille. Kokemus sai erityisesti pohtimaan, miksi suhtaudumme niin häpeällisesti alastomuuteen ja omaan vartaloomme. Loppujen lopuksi kyseessä on eräs maailman luonnollisimmista asioista. Alastonmalleilu oli siten myös hyvin vapauttavaa.

Moni tiedusteli jo ennen tätä blogimerkintää eräästä aiheesta, joten puhuttakoon siitä myös tässä. Kikkelistä. Minulta on kyselty, että entä jos minulla alkaisi stondaamaan poseeratessa. Noh, aluksikin, luokkahuoneessa oli aivan perkeleen kylmää, joten Iso E (en kutsu sitä oikeasti tuolla nimellä) oli aivan rutussa, eikä seisokin pelkoa todellakaan ollut. (:D)



Eräs ehdottomasti jännimmistä huomioista piirroksia ja maalauksia katsellessa oli huomata, kuinka eri tavoin ihmistä voidaan tulkita. Erään opiskelijan työssä näytin anorektisen laihalta animepojalta (awws), jossain toisessa tiimalasivartaloni vuoksi näytin aika muhkealle ("tää mun työni näyttää enemmän lihavalta naiselta"). Osa kiinnitti huomiota maskuliinisiin puoliini, osa feminiinisiin. Toisessa työssä asentoni saattoi näyttää uhmakkaalle, toisessa rentoutuneelle. Osa töistä tuntui miltei imartelevilta, osa taas... vähemmän mairittelevilta.

Tietyt jutut myös nousivat työpäiväni huvituksiksi. Koska olin itse hiljaa pitääkseni saman asennon, opin kuuntelemaan oppilaiden ja opettajan juttuja. Välillä jotkut vitsit olivat tosin niin hupaisia, että pari kertaa repesin itsekin jalustalla niille. Kurssin aikana eräänä huvittavana yksityiskohtana toistui myös se, kuinka opettaja ei millään muistanut erään oppilaan nimeä, vaan kutsui tätä muun muassa nimillä "sinä tyttö joka olit Lieksasta" ja "sinä sporttinen" (tytöllä oli tuona aamuna päällään verkkarit). Vapaa-ajalla tulin tehneeksi muutenkin K13-luokan kuvataideopiskelijoiden kanssa tuttavuutta – mielettömän hauskoja ja ihania ihmisiä.

Alastonmallina toiminen oli hauska, vapauttava ja hyväpalkkainen (15€/h) kokemus. Homman suurin plussa on juuri se, kuinka vapauttavaa se onkaan. Voi kunpa tätä voisi tehdä kokoaikaisena duunina!

Ps. Opettajakin oli tyytyväinen, luut ja lihakset erottuivat hyvin ja tavallista hankalampi, tiimalasimallinen vartaloni toi oppilaille haastetta. Pysyin myös hyvin paikoillani. Sen myötä meitsi nähdään vissiin Ingmanilla jatkossakin. Nähdään siis tammikuussa K13-luokan toinen puolisko!

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2013/12/alastonmallina.html
« Uudemmat - Vanhemmat »