IRC-Galleria

Mun päätä painaa,
mua koko elämä vaivaa.
Mä haluaisin vain elää,
selvitä päivään huomiseen.
Mut mulla ei oo syytä
nousta aamuun uuteen...
Tuntuu että kaikille oon vaan taakka
ja koska oon tullut jo tänne saakka,
mä voin kai luovuttaa,
antaa muille tilaa
elää niiden unelmaa.

"Mä näen pohjan,
ja mun rintaan pistää.
Mä koitan pistää vastaan,
mut joku sairas demoni mun mielen valtaa.
Jos mä päättää voisin
niin kyl mä terve oisin.
Mut mul ei oo enää valtaa tähän.
Silti mä haluisin elää viel vähän.
Mä tarviin ehkä tukee,
mut ei kukaan voi mun ajatuksii lukee."

Soy yerbatera.
Vengo a curar
Su mal de amores.
Soy el que quita los dolores
Y habla con los animales.

Dígame de que sufre usted
Que yo le tengo un brebaje
Que le devuelve el tono
Y lo pone bien.

Tuska värjää maailman.
Lumikin värjäytyy tummaksi
ennen kuin sulaa.
Pimeässä ei mikään loista.

Ja kun pimeys valtaa alleen
siltä ei säästy mikään.
Se kadottaa kaiken
mikä on joskus elänyt.

Ja sielu huutaa armoa,
Se itkee verisiä kyyneliä
Mutta keho ei puhdistu
Vaan likaantuu entisestään.
Sattuu.

Eikä mielen arvet umpeudu
Tai lakkaa vuotamasta.
Ne eivät parannu koskaan
Vaan kertovat kuolemasta.

Viiltävä kipu rinnassa
Vie lähemmäs kuolemaa.
Mutta kipu on lohduksi.
Tunnen vielä jotain.

mul on ihan sellanen olo et mä painaisin viis sataa kiloo ja mä vaa paisuisin ku kaasupallo ja mun pääs ois hirveesti painetta.

Mä olen kasvanut
Kiinni niihin ajatuksiin
Joita toisillemme totuuksina hoettiin
Mä annoin niiden pitää aamut kaukana musta

Ne sanoo mulle
Tää on nyt sun todellisuus
Tää on nyt sitä, tässä kaikki,
Tää on lopullisuus
Tän ulkopuolella päivät valuvat hukkaan

Aggressio!
Päästä, päästä irti jo
Ennen kuin se taittuu johonkin tyhmään
Tää on hengen kuolio,
Ollut pitkän aikaa jo
Täs on kaikki olemukseltaan väärää
Haavekuva
Hauras ja haavoittuva
Enkä mä väitä enää olevani muuta kuin
Tiivistynyt huokaus

Mun pitäis olla nyt tyyni ja rauhallinen
Syvältä viisas, tunteilta harmooninen
Ja vauhtisokeana siltä hetkittäin näyttää

Aggressio!
Päästä, päästä irti jo
Ennen kuin se taittuu johonkin tyhmään
Tää on hengen kuolio.
Ollut pitkän aikaa jo
Täs on kaikki olemukseltaan väärää
Haavekuva
Hauras ja haavoittuva
Enkä mä väitä enää olevani muuta kuin
Tiivistynyt huokaus

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät, kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan

Revin itseni irti ja pakenin
Juoksin syvälle metsään
Ja syvään jouduinkin
Oli pakoni toivontäytteinen
Luulin pärjääväni yksin
Vaan tiennyt en - sinut tarvitsen

Olen yksin ja yksin nyt kai jään
Lieneekö minulle paikkaa
Mihin kallistaa pään
Koetin tavoittaa onnea suurempaa
En enää haikaile kultaa
Vaan tyydyn hopeaan

Kuu saa vallan auringolta
Ja vaikka näyttääkin hohtavalta
Ei valoaan se yksin jaa
Saa vallan auringolta
Auringolta jolta
Kuu vain lainaa valoaan

Palasina paikat, keuhkoja painaa, pimeässä vapisen
Vaaka-asennossa tyynyllä rippeet omatunnon kapisen
Viinipullo auki peitolle tukkaa, liitoksista hajoan,
eikä ketään ole nostamassa nyt kun lattialle vajoan,
mä varjon alle vajoan

Ja oi, miltä tuntuu, tulla valoista varjoihin,
kohdata kasvoista kasvoihin,
kohdata kaikki se minkä taakse olen jättänyt

Kalpeat on kasvot kummituspeilissä ja muistot kohinaa
Kaipaan sinun kosketustasi, sielua ja arjen tohinaa
Sahattu on oksa, poltettu silta, syvemmälle vajoan,
etkä sinä ole paikkaamassa nyt, kun palasiksi hajoan
ja minä siksi hajoan.

Life will pass me by if I don't open up my eyes
Well, that's fine by me

So wake me up when it's all over
When I'm wiser and I'm older

I tried carrying the weight of the world
But I only have two hands
Hope I get the chance to travel the world
But I don't have any plans