IRC-Galleria

Ärrrrin...murrin

Olen saanut kunnian seurata sivusta jotain, jota inhimillisenä pidetään, mutta joka minusta hiukan rasittavalta ja ylimääräiseltä tuntuu: Kyräily.
Ottaa päähän nirppanokkaiset ns. 'akkamaiset' (ja valitettavan usein juurikin naisvaltaiset) työyhteisöt, joissa vallitsevana toimintamallina näkyy selän takana vatvominen, omaan napaan tuijottaminen ja muiden työpanoksen epäsuora mitätöiminen. Kyseisessä työyhteisössä on tapahtunut johtajan vaihdos, tilanne on joillekuille painostava ja ilmeisesti kiteytynyt tiimin kesken jonkinlaiseksi piileväksi valtataisteluksi. Pari kertaa nyt viimeaikoina tuossa asiakaskohteessa aamuvuorolainen on ollut jo ovesta sisään tullessaan sen verran oikukas, että tekisi mieleni siirtää oma siivoustyöni tuon kohteen osalta iltaan.

*Huoh*..Kaipa se joidenkin mielestä sitten on kätevämpää oman turhautuneisuutensa kompensoimiseksi tehdä toistenkin työstä vaikeampaa sen sijaan että selvittäisi asiat.

En toki voi kieltää, etteikö minuakin ketuta tulla töihin paikkaan, jossa työtä ei arvosteta, mutta en näytä sitä koska he ovat asiakkaani. Oman työni olen toistaiseksi saanut tehdä lähes rauhassa muutamia vihjailuja lukuunottamatta. Mutta konfliktien seuraaminen sivumennen on silti ikävää.


Nonniin..aijai ja voivoi. Sainpas purkaa nyt tämänkin. Turha imaista tätä itseensä - työsuhteenikin päättyy onneksi pian :)

Joskus en vaan ymmärrä naisia. Vaikka itsekin olen sellainen, niin en vain ymmärrä.
Ensin ollaan yhtä mieltä ja hetken päästä ihan täysin toista mieltä. Ei mikään ihme, että miehet ovat ihan sekaisin naissukupuolen kanssa.
Ei sillä, että ymmärtäisin miehiäkään yhtään sen paremmin.

Ja joskus ihmettelen miten jotkut ihmiset voivat olla niin tyhmiä?
Eivätkö he itse tajua olevansa aivan täydellisiä ääliöitä?
No eivätpä tietenkään, hehän ovat yksiä vitun idiootteja.