IRC-Galleria

Who dares enter the mad matrix vault wins*! Now freely available in various formats for your peculiar edification and enlightenment, "The Great Book of Commentarial Treasures — Mystified Interlocution and Discursive Intercourses in the Land of Cyberversia".

Compiled by Lamæ Parse Bitshit Lopön, the renowned parser and compiler of disjoint lamæ bitshit materials. Covering Stardate range s12.2014-n02.2015. Featured as the pilot volume in the "Cybersocial Metempsychosis" series published from the AtMatrix Book Laboratory.

"Indeed and the job is now done. Enjoy the mad crackers and pop a trip around with the random button if you can't deal with the linearity. 800 lines of code for a parser and producer scripty. God dame I just wrote a book." ~ Mr. Author; Stardate f03.2015

Online HTML edition and ePub, Mobi and Kindle formats available on the publisher's website at: http://www.atmatrix.com/dev/books/the_great_book_of_commentarial_treasures_v14121502.html

Featuring e.g. Keywords: meta, complex systems, enlightenment, wisdom, madness, buddhism, hinduism, abstraction, metaphysics, psychology, psychonauts, philosophy, religion, patterns, spirituality, occultism, taoism, commentary, introspection, digital art, creativity, secrets, automatic authoring, *a potato ... and lots more!

Also at: https://www.scribd.com/doc/257688347/The-Great-Book-of-Commentarial-Treasures

http://www.tiede.fi/uutiset/4116/vanha_kudos_saatiin_nuortumaan
http://www.nature.com/news/2010/101128/full/news.2010.635.html

Singulariteetti häämöttää?

KIRJAT
Jaron Lanier: Et ole koje – manifesti (You Are Not A Gadget – A Manifesto). Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita. 230 s. 28 e.

Ihmisen ja koneen raja hämärtyy

Virtuaaliteknologian veteraani varoittaa nykyisen nettikulttuurin nakertavan verkon käyttäjien persoonaa.
Jussi Ahlroth
HELSINGIN SANOMAT
JUSSI JÄÄSKELÄINEN


Elämä ei ole laiffii, vaan informaatiota.

Ai ei ole vai?

Kaikki elämä on geenien ohjaamaa, ja geenit ovat koodattua informaatiota.

Turha kai edes sanoa, että kuningas informaatio hallitsee, kun puhutaan tietokoneista tai internetistä. Siellä kaikki on nollia ja ykkösiä.

Me elämme informaatioaikaa, ennen kaikkea siksi, että näemme kaiken informaationa.

Jaron Lanier (s. 1960) kysyy Et ole koje -manifestissaan hävyttömän yksinkertaisen kysymyksen: "Entä jos ihmiset ovat todellisia, mutta informaatio ei?"

Naiivi kysymys on kiinnostava, koska Lanier ei ole mikään matkapuhelimia vieroksuva luddiitti eikä ahonlaitaa haikaileva agraari.

Hän oli mukana kehittämässä ensimmäistä virtuaaliteknologiaa 1980-luvulla ja keksi sanan virtuaalitodellisuus.

Lanierin manifesti on kriittinen puheenvuoro nykyistä internetin kehitystä vastaan. Tämän nettiveteraanin mielestä meneillään on persoonan merkityksen järjestelmällinen heikentäminen.

Sen vaikutus ulottuu Facebookin käyttämisestä syvällisiin filosofisiin käsityksiin ihmisen ja koneen suhteesta.

Kirjassa Lanier yrittää näyttää, miten näin on päässyt käymään, sekä hahmottaa tapoja viedä kehitystä parempaan suuntaan.

Ohjelmistojen ja tietotekniikan kehityksessä aikaisessa vaiheessa tehdyt päätökset seuraavat mukana pitkälle eteenpäin. Ohjelmia ei muuteta, kun monet muut ohjelmat riippuvat niistä. Lanier kutsuu tätä prosessia lukkiutumiseksi.

Hän mainitsee esimerkiksi tiedoston käsitteen. Se on jo hyvin lukkiutunut. Lanier sanoo voivansa kuvitella tiedemiesten joskus luopuvan fotonin käsitteestä valon kuvailemisessa, mutta tiedoston elämä tulee jatkumaan.

Lanier avaa maailmankuvaa, joka on ohjannut näitä meihin kaikkiin vaikuttavia päätöksiä tehneitä insinöörejä ja ohjelmoijia. Hän kirjoittaa siitä asiantuntevasti, sillä hän on elänyt ja työskennellyt alan keskeisten tekijöiden kanssa jo vuosikymmeniä.

Lanierin mukaan ajan henki on ihmisen ja koneen rajan hämärtyminen. Moni alalla uskoo älykkäiden koneiden olevan paitsi mahdollisia, myös aivan kohta todellisuutta. Usko seuraa suoraan informaation perustavuuden ajatuksesta. Koneälyyn uskovien mielestä sama informaatio liikkuu aivojen hermoverkoissa, tietokoneiden virtapiireissä ja internetin verkostoissa.

Lanier ei usko koneälyyn ja pitää koko ajatusta haitallisena, aivan uudenlaisena lukkiutumisena. Jos pidämme ajatusta koneälystä todellisena, etäännytämme itseämme todellisuudesta ja alamme uskoa fiktioon.

Jos ohjelmistokehittäjä uskoo, että kone voisi olla ihmisen kaltainen, se tietysti vaikuttaa hänen valintoihinsa. Jos taas käyttäjille sanotaan, että tietokoneet ovat älykkäitä, he muuttavat toimintaansa sopeutumaan tietokoneen toimintaan eivätkä vaadi konetta muutettavaksi. Ja kun tietokoneohjelma pyytää meitä käyttäytymään kuin tietokone olisi ihminen, aivomme vastaavat toimimalla kuin ohjelma.

Internetiin kohdistuu mystisiä odotuksia. Lanier kuvailee, kuinka monia muuten täyspäisiä verkon ja tietotekniikan kehittäjiä ajaa usko siihen, että internet kokonaisuutena olisi heräämässä eloon ja muuttumassa yli-inhimilliseksi tietoisuudeksi. Tätä tapahtumaa kutsutaan "tulevaksi singulariteetiksi". Lanier nimeää siihen uskovat kyberneettisiksi totalitaristeiksi.

Singulariteetin korkealentoinen ajatus on suoraan yhteydessä arkipäiväiseen tapaamme toimia internetissä nimettömänä. Nimettömyyden ideologia perustuu ajatukselle, että verkko ja joukko ovat yksilöä arvokkaampia. Tämä on singulariteetin lähtökohta.

Seurauksena on persoonan merkityksen heikkeneminen.

Singulariteetilla on selkeä uskonnollinen ulottuvuus. Lanier vertaa sitä evankeliseen kristillisyyteen. Molemmissa luvataan suurta muutosta, joka on kohta tulossa ja jonka jälkeen kaikki on toisin. Informaatiossa on tuonpuoleisen, jopa pelastuksen lupaus.

Miellyttävän maanläheisesti Lanier muistuttaa, että informaatio on loppujen lopuksi vain vieraantunutta kokemusta, ja vain kokemus voi muuttaa informaation taas merkitykseksi.

Mitä Lanier sitten itse haluaisi tehdä uudella tietotekniikalla?

Lanier sanoo, että kun hän kollegoineen 25 vuotta sitten kehitti virtuaalitekniikkaa, eivät he halunneet paeta todellisuutta vaan luoda uusia ilmaisuvälineitä, jotka tekisivät maailmasta empaattisemman ja mielenkiintoisemman.

Vilpitön hanke, jota hän yrittää tehdä edelleen.

Nyt hän yrittää kehittää uusia kommunikaation ja merkityksen ilmaisemisen tapoja. Hän yrittää kehittää ohjelmistoa sen toteuttamiseen, miten ihmiset voisivat virtuaalitiloissa kommunikoida sanattomasti, esimerkiksi väreillä ja muodoilla. Hän kutsuu sitä "postsymboliseksi kommunikaatioksi".

Olennaisinta tässä hankkeessa on, että Lanierin kaltainen humanisti voi olla aivan yhtä radikaali ja kunnianhimoinen kuin kyberneettiset totalitaristit, menettämättä silti uskoaan ihmispersoonan erityisarvoon.

Sosiaalisen median vastustamisen seinätaulu

Jaron Lanier luettelee käytännön ratkaisuja, joilla voi vastustaa nykyistä internet-kulttuuria, joka nostaa joukon yksilön edelle.

Älä julkaise mitään internetissä nimettömästi, ellet ole suorassa vaarassa.

Jos kirjoitat Wikipediaan, kirjoita aiheesta persoonallisella äänelläsi jossain, mistä tiedon saattavat löytää ihmiset, jotka eivät varsinaisesti etsi sitä eivätkä vielä tiedä olevansa kiinnostuneita siitä.

Tee verkkosivu, jossa kerrot itsestäsi jotain sellaista, mitä sosiaaliset verkostomediat eivät anna sinun itsestäsi kertoa.

Julkaise video, jonka tekemiseen meni sata kertaa enemmän aikaa kuin sen katsomiseen menee. Julkaise blogipostaus, jonka miettimiseen käytit viikkoja ennen kuin löysit sille oikean äänen.

Jos twiittaat, etsi tapaa kuvata sisäistä tilaasi omaperäisesti, eikä vain ulkoisia toimiasi. Näin vältät sen vaanivan vaaran että uskot objektiivisesti kuvattujen tapahtumien määrittelevän sinua, aivan kuten ne määrittelevät koneen.

Ensimmäinen robotti, joka on itsenäisesti tuottanut lisää tieteellistä tutkimustulosta, on nähnyt päivänvalon. http://news.nationalgeographic.com/news/2009/04/090402-robot-scientists.html

ADAM:ksi nimetty robotti on saanut pikakurssin biologiasta ja kaikesta mitä tähän mennessä tiedämme hiivasta. Tämän jälkeen se on itsenäisesti kehittänyt 20 erilaista hypoteesia, suunnitellut ja suorittanut niille testit sekä tuottanut tuloksia näistä tutkimuksistaan.

Laboratorion seuraava projekti, EVE, suunnitellaan tutkimaan trooppisia sairauksia, kuten malariaa.

At this time there are several enhancement projects ongoing, mostly with the goals of bringing those handicapped to the level of others. Several different types of eye-implants to enable the blind to see, ranging from laser projection to chips in your eye and even direct stimulation of the primary visual cortex. Prosthetic limbs are being attached straight into the nervous system or to your brain. Hearts can be replaced with models that are fully inside the human body and the electric current needed to operate it is being led wirelessly through the skin.

These are the very first steps in transhumanism. Replacing malfunctioning parts out of necessity. I predict that in the next century we will be replacing fully functioning bodyparts willingly with artificial, improved ones. We will be requiring new rules to be set on sports either banning improvements altogether or limiting their power. You'll be tapping into the web by an extension on your brain. The internet will transform: It will become the people in it since everyone has a wireless connection to it at all times in their head and will be able to store information on it. Every person on the planet becomes a node on the network.

We will have to start thinking about the implications of technological advancement from the points of ethics as well. When we become more and more metal and silicon, can we draw the line at what is human to where it used to be anymore? When you can simply replace parts of you at will and it is not frowned upon, can you transform into a machine? We will eventually create a substitute for every single part of our bodies, although to get to that point will take more than a few decades. Can you still be classified as a human if every part of you is substituted with metal and clockwork?

What if the secret of consciousness is cracked and we develop an artificial one? Then the line becomes even more diluted of what a human is anymore. We have a whole new race of robots that are self-aware and think for themselves and we have humans who have gone through the morphing process from carbon based to silicon. How can you differentiate? A.I. might not be on one of the most realistic ideas achievable in the near future as it has been 'nearly completed' for the last 30 years. There are some serious mysteries still awaiting in the brain as we learn more from its functions.

Is this realistic? Maybe. Consider that it has only been 20 years since Honda started to develop their bipedal autonomous humanoid robot. Commercial version was introduced to the market last year. Think of the exponential rise in both calculating power and technological advancement made in the past decade and project that rise for the next two or three decades. Whole computers with the calculating power of modern laptops might be embedded on a wristwatch. Even if we hit a bump on the road the idea of enhancing humans with better parts isn't too unrealistic within our lifetime considering the ever increasing advancement in technology.
*200 years ago the first punctuated card reading automated machines were introduced. Prior to that they had to be disassembled in order to change the configurations.
*100 years ago radio was taking it's first steps.
*80 years ago TV.
*60 years ago the computer.
*Only 20 years ago the internet was just barely reaching global global scale and standardizing to TCP/IP protocol. 13 years ago the first Mobile phone went online.
*From -91 when the first 2G mobile telephone network was started in Finland to 2001 when the first non-commercial test run of now global 3G network was tested in Japan, the mobile phone has shrunk from the size of a typewriter to the size of a perfume bottle.
*1956 Harddrives in computers were the size of washing machines and could contain roughly 4 megabytes. In 1973 they were down to the size of a tv and contained 200 Mb. 2002 the 137 Gb address space barrier broken(in a modern harddrive, roughly the size of 3 cd cases). 2009 during the first quarter, the first 2 Terabyte(2048 Gigabytes) drive is commercially available. USB-flash memory sticks will likely reach over 100 Gb this year.

Consider it. Last century you couldn't even own a radio. 50 years ago no one had a pc. 30 Years ago (practically) no one had a cellphone. 15 years ago the internet was limited to your pc.

Today you can work from anywhere over the world, surf the web from any location on your cell phone and order anything from milk to a car delivered right to your doorstep. The blind can see, those with heart conditions can extend their lives by a whole lifetime and limbs can be replaced. Where will we be in the next 20 years? Or 50?