IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Mielipiteet
Perustettu
3.1.2005
Tilastot
Käyntejä: 4483 (1.7.2008 alkaen)
Kommentteja: 13
Koko
605 jäsentä
Tyttöjä: 292 (49 %)
Poikia: 313 (51 %)
Keski-ikä
31,3 vuotta
Otos: 392 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 30,6 vuotta
Poikien keski-ikä: 31,9 vuotta

Jäsenet (605)

wrty]uissiHTPpaskanvitutriikksupikku_pilttisonja_tinoPoroniinimc_kebabThaurnilFesseEL_TRMaijaaaaaaaaaaEuronJuusto_MMBF_MiSs_Florin
« Uudemmat -
Mietimpä tässä muutamaa vastinparia ja miksi niiden ajatellaan lopulta olevan niin kaukana toisistaan. Ensimmäinen et miksi anarkistit ja natsit tuppaa jatkuvasti olemaan toisiaan vastaan? Ja sit toinen taas on kristityt ja kommunistit.

Jos katsotaan mikä natsi oikeastaan on, niin taustallahan on kansallissosialismi eli kansallinen sosialismi. Toisinsanoen nationalistisessa ajattelussa ihmiset ovat jakautuneet kansakuntiin ja että kansallisvaltio on hyvä tapa järjestää hallinto. Sosialismilla taas tarkoitetaan tuotantokoneiston yhteistä omistamista. Eli yhdistelmä on kansallisvaltio joka hallinnoi taloutta. Ehkä eniten ristiriidassa tämän ajatuksen kanssa olisi vapaat markkinat.

Anarkisti taas ajaa hierarkiatonta yhteiskuntaa. Voisiko sanoa että anarkistisessa ideaalissa asiat päätetään yhdessä. Jos tämän vapauden ulottaa talouteen, niin siinä on toki suuri ristiriita sosialismin kanssa. Mutta moni anarkisti kannattaa samalla myös sosialismia tai kommunismia. Hierarkiatonta yhteisomistajuutta. Joten mikä lopulta on ristiriitana anarkistisen sosialismin ja kansallissosialismin välillä? Anarkistisessa sosialismissa on ajatuksena että ihmiset ovat järjestäytyneet vapaaehtoisiin ryhmittymiin ja toimivat yhteiseksi hyväksi. Kansallissosialismissa yhteisönä toimii taas kansakunta. Onko tässä lopulta niin suurta ristiriitaa?

Luulempa kuitenkin, että suurin ristiriita löytyy historiasta. Natsi-Saksan kansallissosialismista on tullut kansallissosialismin kasvot, aivan kuten Neuvostoliitto on edustanut kommunismin kasvoja. Kyseistä aikaa leimasi imperialismi, rotuhierarkia sekä kansakuntien hierarkia. Natsi-Saksasta on pitkälti tullut tuona aikana yleisesti kannatettujen aatteiden ilmentymä. On tavallaan kiillotettu omaa kuvaa maalaamalla vihollinen eli natsit erityisen pahaksi porukaksi. Häviäjä onkin sopiva syntipukki.

Käsityksemme natsi-Saksasta on siis muokannut kuvaa siitä, miten näemme kansallissosialismin. Toisaalta uusnatsit ovat myös omaksuneet kansallissosialisminsa nimenomaan natsi-Saksan esimerkistä kyseenalaistamatta niinkään sitä.

Toinen pari mistä halusin puhua on kommunistit ja kristityt. Kommunismi on yleisesti hyvin uskontovastaista, vaikka kommunismin ideaali "kaikilta kykyjensä mukaan, kaikille tarpeensa mukaan" sopii hyvin esimerkiksi kristilliseen ideaali. Oikeastaan kristillinen filosofia on pohjimmiltaan nöyrtymistä ja kaikesta luopumista muiden hyväksi. Mistä siis löytyy ristiriita?

Ristiriitaa täytyy jälleen lähteä hakemaan historiasta. Kommunismin luonteeseen on pitkälti vaikuttanut Marxin ja Engelsin ajatukset. Nämä 1800-luvun ajattelijat edustivat materialistista maailmankuvaa, joka oli tietenkin ristiriidassa kristillisen hengellisen maailmankuvan kanssa. Kristinusko ei myöskään käytännössä ole koskaan edustanut perimmäistä ihannettaan, vaan se on toiminut usein vallan ja sorron välineenä.

Voisi siis oikeastaan ajatella ettei kommunismi vastusta niinkään uskonnollista hengellisyyttä, kuin että se pitää sitä virheellisenä ja turhana maailmankuvana.
1. 'Koska se on Jumalan tahto' on paras argumentti, koska se on looginen. Kukapa Jumalan tahtoa kävisi kieltämään. Silti on varsin epäreilua pakottaa kaikki muut seuraamaan omaa uskontoaan.

2. 'Lapsen etu' on kaikista tekopyhin argumentti. Lasta ei ikinä tulla adoptoimaan huonoon kotiin vain sen takia, että adoptoiva perhe saattaa olla sateenkaariperhe. Se, että perheeseen kuuluu isä ja äiti, ei nimittäin ole ainoa hyvän perheen mittari. Todellisuudessa tasa-arvoisen avioliittolain adoptio-oikeis on lapsen etu. Se nimittäin tuo tarjolle lisää potentiaalisia perheitä kotia tarvitsevalle lapselle.

3. 'Ydinperhe on paras perhemuoto ja muiden perhemuotojen legitimointi avioliitto-oikeudella aiheuttaisi yhteiskunnallista rappiota' on jännittävin argumentti, koska on ihan oikea sosiologinen kysymys. Tosin tämän vuoksi mainittu väite pitäisi todistaa tieteellisesti päteväksi ja lisäksi osoittaa sen merkittävyys. Nimittäin yhteiskunnallinen avoimuus ja suvaitsevaisuus voidaan myös nähdä yhteiskuntaa elvyttävänä voimana.

4. 'Ainoastaan heteroille sallitun avioliiton kannattajia ruvetaan pitämään umpimielisinä ja he menettävät näkemyksensä legitiimin aseman yhteiskunnassa' on huonoin argumentti. Se on kuin sanoisi, ettei rotujen välisiä avioliittoja tule sallia, sillä muutoin niiden vastustajia ruvettaisiin pitämään rasisteina ja heidän näkemyksensä menettäisi legitiimin aseman yhteiskunnassa.

5. 'Se on vaan mun mielipide' on rehellisin argumentti. Sitä argumenttia ei voi kukaan kiistää, mutta yhteiskunnallisia sääntöjä ja instituutioita rakenneltaessa olisi syytä olla jotain perustelujakin mielipiteelleen.

^Angel91^<3 :3Luonut: ^Angel91^Torstai 30.07.2015 00:44

"Annan sulle sydämmeni, elääämäni oot kaikkeni minut uudeks teit. <3 <3 "


https://www.youtube.com/watch?v=Jq2WMAajLdg

SorinElämme mielikuvien maailmassaLuonut: SorinTorstai 07.05.2015 14:04

Ihmismielellä on valtava voima. Itsensä voi sairastuttaa uskolla ja itsensä voi parantaa uskolla. Tämä on niin sanottua plasebo vaikutusta, mutta mielellä on suuri merkitys myös arkisemmissa asioissa.

Oikeastaan arkinen toimintamme perustuu hyvin paljon oletuksiin ja mielikuviin. On ihan hyödyllistä olettaa että kaikki toimii oletetulla tavalla ja voimme kokea olevamme turvassa. Jos kaikkea epäilisi niin sitä kutsuttaisiin varmaan neuroottisuudeksi ja turvallisuuden tunteen rikkoutumista traumaattiseksi.

Myös valehtelu perustuu mielikuvilla leikkimiseen. Riippumatta todellisuudesta valheesta tulee totuus ellei valhe paljastu. Esimerkiksi vaikka joku tyyppi ojentaa sulle lasin ja sanoo, että siinä on myrkkyä, niin joisitko sen? Riippuen siis saamastasi mielikuvasta ei oikeastaan ole väliä onko lasissa todella myrkkyä vai ei. Mielikuvasi ratkaisee miten lasia kohtelet.

Mielikuvat vaikuttavat myös asenteisiin ja päätöksiin. Esimerkiksi nykyään huumeisiin liittyy valvasti negatiivisia mielikuvia, eivätkä päätökset sinällään perustu todellisuuteen. Jos mennään kauemmaksi niin orjuus perustui mielikuviin siitä, että vain tietyillä ihmisillä on arvoa. Tai vaikka, että noidan tunnistaa hukuttamalla.

Milloin uskovalle on todella ollut väliä sillä onko jumalaa vai ei. Sitä sanoisi vaan että se on uskon asia. Sen uskoo olevan totta koska itsellä on sellanen mielikuva, että se on totta. Todisteet kelpaavat vakuuttamaan lähinnä itsensä.

Niimpä todellisuuden ja toimintamme välillä on suuri mielikuvien täyttämä aukko. Mielikuvat ovat korkeintaan vuorovaikutuksessa todellisuuden kanssa. Niimpä mielikuvilla paljon suurempi vaikutus mitä yleensä tulee ajatelleeksi, sillä omien mielikuvien kuvitellaan virheellisesti olevan sama asia kuin todellisuus.

SaneMunaa pyllyyn! Kirkossa!Luonut: SanePerjantai 05.12.2014 21:58

Tahdon! Eiku siis...onks tää viel ajankohtast? Onks viel coolii kirjottaa täst? Shit. En edes muista millon tää tasa-arvonen avioliittolaki astu voimaan ja kuulin siit muutenki vast seuraavana päivänä, koska honestly ei kiinnosta. Tienny ekast päiväst lähtien et it's just a matter of time, joten turha hössöttää.

Oon muutenki kind of kieltäny tän koko asian iteltäni ettei kirkko haluu vihkii homoi ja et sille löytyy tarpeeks kannatust sen kieltämiseks, koska eletää Herran vuotta 2014 ja joku uskoo viel jumalaa ja niiden top argumentti on "nii mut ette tekää voi todistaa ettei sitä ois olemas xD" vittu tappakaa ittenne. Samal periaatteelha uskovaisten pitäis tunnustaa Zeus ja poseidonki oikeiks jumaliks, koska ei niidenkää olemassaolemattomuutta pystytä todistaa xD
Ai pystytää vai? Ai miten? Ai ku jumala sanoo niin? Aa...no okei.

Perustuen kaikkiin kristinuskon esittämiin todisteisiisn jumalan olemassaolost, jotka on täydellises ristiriidas tieteen kanssa, lienee turvallista väittää, et jumala on lähes yhtä mielikuvituksellinen ku sun seksielämä.
Mut ei mul oo mitää sitä vastaan, jos joku haluu uskoo kirjaa, joka ollaa kirjotettu sillon ku kivilläki oli omat jumalansa ja ihmiset tarvi jotain yliluonnollist selittää asioit, joita sillon ei viel tiede ja järki pystyny selittää, mut älä tuu väittää ihan tosissas, et maapallon on luonu joku tyyppi sandaaleis. Vittu herätkää luuserit.
Plus et koko kristinusko on pelkkä sattuma.
Kristinuskonto oli ennen Nikean kirkolliskokousta vuonna 300 jKr pelkkä ryhmä hullui joit vainottii rikollisina ja jotka seuras omaa profeettaansa, kuten sadat muut ryhmät, joil kaikil oli omat profeettansa.
Sit SATTUMALTA Rooman keisari Konstantinus SATTU hurahtaa kristinuskoo ja pakottaa verilöylyl kaikki muut tulee peräs.
Se ei kokenu mitää taivaallist näkyy tai mitää muutakaa ilmestymisii, jotka sen ois saanu suosii jessen oppei, joten sen vuoks voidaa hyvin ajatella et se ois voinu valita minkä tahansa uskonnon. Vaik herättää Anubiksen ja Horuksen egyptin hiekast ja siin ois meil tän päivän julle ja Jesse.
Konna ois voinu myös löytää toogastaan munakarvan ja päättää et kaikki alkaa nyt kumartaa sitä ja tänä päivänä teille opetettais munakarvoist koulus ja se pieni anarkistiryhmä joka saarnas jeesuksesta jumalan pojasta ois jääny unholaan ja unohdettu. Hyväksyn jumalaa uskomisen kuten hyväksyn joulupukkiin uskomisen.

Nyt ku sain selitettyy teille kristinuskon sattumanvaraisuuden ja kuinka todellisuudest pitää olla irtaantunu et siihen kykenee uskomaan, voidaa palata itse aiheeseen, eli tasa-arvoiseen avioliittolakiin.
Eli ensimmäinen asia oli tää jumalaan uskominen 2014 ja toinen on se, et eduskunnast, mis luulis olevan älykkäit, korkeesti koulutettui ihmisii, löytyy (ja jopa pitkän aikaa enemmistö) päättäjii, jotka kaiken edellämainitun valossa on sitä mieltä et kaks vuosii yhdessä ollutta suhteelleen omistautunutta samaa sukupuolta olevaa ihmistä, ei saa mennä kirkossa naimisiin, mut 15min sit Las Vegasin kasinon vessassa tutustunu heteropari saa, koska joku luostarimunkki, eli toinen ihminen (huom. ei jumala) oli niin kirjottanu ajalla, jolloin noituus otettii vakavasti ja aurinko kiers maata.

Ja jos mä, joka oon korkeintaa tuleva margariinitehtaan siivoja, tajuun tän ni kyl luulis et joku korkeekoulurunkkariki älyis edes puolet.

Homoavioliittojen kieltäminen on ku sanois jolleki, ettet voi syödä tota donitsii, koska oon dieetillä ja lopuks täytyy vaa muistaa et "homofobia" väärinpäin on "aibofomoh" mis ei oo mitää järkee, ihan kute Päivi Räsäsen näkemyksis
Monet ovat hämmästelleet kuinka iso juttu tasa-arvoisesta avioliittolaista nousi. Todellisuudessahan kyse on varsin pienestä asiasta. Suurta on lähinnä sen symbolinen merkitys. Siksipä onkin järkyttävää, miten kovan haloon avioliittolain uudistuksen vastustajat tästä nostivat. Lain uudistuksen olisi pitänyt olla ihan läpihuutojuttu. On itsestäänselvää, ettei perheitä voida asettaa eriarvoiseen asemaan seksuaalisen suuntaumuksen vuoksi. Nyt on hyvä suunnata katseet KD:n, persujen ja keskustan riveihin. Sieltä löytyy suurimmat tyhjästä valittajat. Varsinkin KD:n ja persujen toiminta oli järkyttävää. KD kyllä hyväksyy mukisematta kaikki perheitä koskevat heikennykset, mutta tällainen symbolinen kaikkien perheiden asettaminen samaan asemaan avioliittokysymyksessä onkin puolueelle suuri kynnyskysymys. Pohjat veti myös Soini, joka vaati puoluekuria tällaisessa kysymyksessä. Nyt on jokaisella paikka miettiä, onko tällaisilla puolueilla todella mitään virkaa maan politiikassa. Puolueilla, joiden tärkein tehtävä näyttää olevan vastustaa seksuaalisen suuntaumuksen vapautta.
Otampa asiakseni tarjota hieman yleissivistystä yleisistä virheistä, jotka nettikeskusteluissa toistuvat. Eivät ole missään erityisessä järjestyksessä, kuin siinä missä ne tulevat mieleeni.


1. Tilastojen lukutaito (virhemarginaali)

Tilastojen tulkinta voi yleisesti olla aika hankalaa. Kuitenkin helppo huomautus on tilastoa tarkasteltaessa kiinnittää huomiota tilaston virhemarginaaliin. Varsinkin puoluekannatus mittauksissa on varsin yleistä, että mittaus ei itsessään todellisuudessa kerro yhtään mitään, koska muutos on pienempi kuin virhemarginaali. Väännetään nyt vielä rautalangasta. Virhemarginaali on arvio mittauksen virheestä, koska kaikki mittaustutkimukset sisältävät jonkinlaista epävarmuutta. Jos tulos on esimerkiksi 15% ja virhemarginaali +-1,4, niin tällöin tiedämme, että tulos on hyvin todennäköisesti ainakin välillä 13,6-16,4%. Puolueiden kannatusseurantaa kannattaakin tehdä pitkällä aikavälillä, satunnaisvaihtelun takaa paljastuu tällöin pitkäaikaisempi trendi.

Vaikeampaa on arvioida mitä tilastot meillä todellisuudessa kertovat. Esimerkiksi nousu poliisin tietoon tulleissa rikoksissa ei välttämättä tarkoita rikollisuuden lisääntymistä. Selittävänä tekijänä voi olla poliisityön paraneminen tai lain muutos. Tilaston tulkinta voi vaatia hyvinkin syvällistä taustatietoa aiheesta. Tämän lisäksi tutkimukseen vaikuttaa myös tutkimuksen tekotapa. Olisi hyvä, jos tarjolla olisi mahdollisuus tutustua tutkimuksen tekomenetelmiin. Kyselytutkimuksissa tuloksiin vaikuttaa myös mitä kysytään. Esimerkiksi kysymys oletko kokenut väkivaltaa parisuhteessasi ei oikeastaan kerro meille vielä paljon mitään. Vaadittaisiin lukuisia lisäkysymyksiä tilanteen selkiyttämiseksi. Esimerkiksi vaikka kysymys siitä, onko itse käyttänyt väkivaltaa parisuhteessa.

Toisesta asiasta esimerkkinä voisin mainita maapallon lämpötilojen seurannat. Luotettavaa dataa saadakseen täytyy seurata lämpötiloja hyvin pitkällä aikavälillä. 100 vuoden keskilämpötilan seurannassa asteen muutos voi vaikuttaa vähäiseltä, mutta todellisuudessa sekin voi olla hyvin merkittävää. Onkin ymmärrettävä millainen muutos missäkin asiassa on merkittävää. Pienistä eroissa on lisäksi syytä huomioida kumulatiivisuus. Pienikin vaihtelu voi olla merkittävää, jos se vaikuttaa moneen asiaan. Esimerkiksi jos naisten etenemisessä uralla on havaittu sukupuolisyrjinnän merkityksen olevan vain 1-5%, niin se voi tuntua vähäiseltä. Kuitenkin yhdenkin prosentin vaikutus voi kasvaa nopeasti, jos ilmiö tapahtuu moneen kertaan.


2. Luonnollisuus

Olen jo aiemmin kirjoittanut kuinka ongelmallista luonnollisuus on perusteluna. Perusongelmana tässä on se, että kaikki mitä luonnossa tapahtuu on luonnollista. Tällöin jos ihminen on osa luontoa, niin kaikki mitä ihminen tekee on luonnollista. Siispä kaikki mitä maailmassa tapahtuu on luonnollista. Jos puolestaan ihmistä ei lasketa mukaan luontoon, niin on täysin järjetöntä perustella ihmisen toimintaa luonnollisuudella. Jos ihminen ei ole osa luontoa, niin tällöin ihminen ei myöskään ole luonnonjärjestyksen alainen.

Yleensä luonnollisuudella todellisuudessa tarkoitetaankin normaaliutta. Normaaliudella puolestaan tarkoitetaan sitä, mitä on tottunut havainnoimaan ja/tai sitä, mitä pitää hyväksyttävänä. Siispä jos bongaatte luonnollisuutta käytettävän argumentoinnissa, niin se on aina täysin asiavirhe. Voitte toki tällöin miettiä, että mistä todellisuudessa on kyse. Jos kyse on havaintojen yleisyydestä, niin havaintojen yleisyys ei vielä itsessään riitä moraaliseksi argumentiksi. David Hume esitti jo 1700-luvulla, että siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla. Lisäksi havannoivan ongelmaksi syntyy kysymys siitä, onko havaittu asia yleistä kenties vain havainnoitsijan omassa lähipiirissä. Eri ihmiset voivat kokea hyvinkin erilaiset asiat omalla kohdallaan täysin normaaleiksi. Jos kyse on moraalisesta hyväksyttävyydestä, niin täytyy muistaa, ettei yhden ihmisen käsitys moraalista välttämättä vastaa toisen ihmisen käsitystä. Siitä mikä on oikeanlaista moraalia voidaan olla montaa mieltä. Sekin kuitenkin auttaa jo pitkälle, kun huomataan kyseessä olevan moraalikäsitysten ero karkean luonnollisuusargumentin sijaan.


3. Oma uskonto on muita parempi

Paitsi että oman uskonnon esittäminen ainoana oikeana totuutena on jo itsessään arveluttavaa, niin valitettavan usein ihmiset pistävät vielä paremmaksi. Ihmiset näet esittävät oman tulkintansa omasta uskonnostaan olevan absoluuttinen ainoa totuus. Tämän seurauksena meillä on maailma täynnä ihmisiä, joiden kaikkien mielestä juuri se oma näkemys maailmasta on juuri se kaikkein oikein. Tämä toki voi koskea myös muita, kuin uskovia ihmisiä. Kuitenkin on jo erityisen härskiä esittää, että se oma näkemys on ainoa oikea siksi että itse uskoo sen olevan ainoa oikea.

On yleinen virhe ylipäätään ajatella, että jonkin ryhmän edustajat ajattelisivat todella samalla tavalla. Raamatun tulkintoja voi periaatteessa olla niin paljon kuin on uskovia. Puolustajia voi löytää niin naispapeille, kuin naispappeja vastaan. Niin homojen puolustajia kuin vastustajiakin. Ihmisen uskonto ei siis määritä ihmisen koko olemusta. Loppujenlopuksi on aika hankala vetää tiukkaa rajaa siihen, mihin ryhmään kukin ihminen kuuluu. Oma kokemus on varmaan merkittävintä. Itsensä tai oman ryhmänsä korottaminen kaikkia muita paremmaksi ja viisaammaksi tässä kontekstissa kertookin siis lähinnä henkilön äärimmäisestä ylpeydestä ja ylimielisyydestä. Vuoropuhelu vaatii keskinäistä kunnioitusta. On hyvä tuoda esiin ne todelliset syyt, jonka vuoksi kukin ajattelee omalla tavallaan.


4. Muut ovat tyhmiä tai trolleja

Tämä liittyy tavallaan vähän edelliseen kohtaan. Tämä käytös johtuu yleensä siitä, että pitää omaa näkemystään niin täydellisenä, että kritiikin esittäjän täytyy olla joko tyhmä tai trolli. Tietenkin tämä kertoo todellisuudessa enemmän syyttäjästä kuin syyttösten kohteesta. Todellisuudessa syyttäjä ei joko ole valmis katsomaan asiaa kuin omalta kannaltaan tai argumentit vain loppuvat. Tällöin omaa kyvyttömyyttä pyritään peittämään siirtämällä syy keskustelukumppaniin.

Tietenkin on myös olemassa oikeita trolleja sekä itseä tyhmempiä ihmisiä, siinä missä varmasti löytyy aina myös viisaampia ihmisiä. Kuitenkin on hankala kuvitella, että se viisaampi osapuoli olisi ensimmäisenä haukkumassa toista tyhmäksi. Argumenttien puute ja keskustelutaidottomuus eivät ainakaan ole parhaita menetelmiä tuoda esiin viisautta. Trollien tarkoitus puolestaan on saada toinen osapuoli suuttumaan. Paras tapa osoittaa viisautta trollien kanssa onkin pysyä rauhallisena. Useimmista trolleista selviää tällä. Joidenkin ihmisten kanssa keskustelu voi kuitenkin muodostua mahdottomaksi. Jotkut ihmiset näet keskustelevat ennemminkin itsensä kanssa, eivätkä välitä pätkääkään siitä, mitä toinen henkilö sanoo. Kun keskustelee henkilön kanssa, joka omasta mielestään on absoluuttisen totuuden torvi, eikä kykene vastaanottamaan minkäänlaista kritiikkiä, voi keskustelu jäädä yksipuoliseksi.

Lopuksi esitän tähän vielä oman viisauteni määritelmän. Jos tyhmyys on tiedon puutetta, niin silloin me kaikki voimme olla joko tyhmiä tai viisaita riippuen tilanteesta ja näkökulmasta. Tämä tuntuu olevankin yleinen tapa määrittää tyhmyyttä. Yleensä tyhmänä pidetään sitä, joka ei tiedä jotain asiaa, mitä itse pitää tärkeänä tai itsestäänselvänä tietona. Kuitenkin minusta tyhmyys koostuu ennemminkin haluttomuudesta tietää sekä kyvyttömyydestä ymmärtää. Viisaus puolestaan on halua tietää ja kykyä ymmärtää. Nämä asiat voivat toki konkretisoitua sitten erityisiksi tietovarannoiksi. Tärkeää on kuitenkin tehdä ero hyvän ja pahan sekä tyhmän ja viisaan ihmisen välillä. Viisaus tai tyhmyys ei kerro mitään siitä, onko ihminen hyvän- vai pahantahtoinen. Niimpä tyhmyys ei välttämättä ole todellisuudessa niin negatiivinen asia, kuin millaisena se on totuttu ymmärtämään.
Harry Blässar (12.11.2014 K&K) perustelee tasa-arvoisen avioliittolain vastustusta vetoamalla miehen ja naisen yhtymisen luonnollisuuteen. Ongelmana tässä on kuitenkin se, että periaatteessa kaikki mitä tapahtuu luonnossa, on luonnonjärjestyksen mukaista. Koska ihmisen voidaan katsoa kuuluvan luontoon, niin kaikki mitä maailmassa tapahtuu, on luonnonjärjestyksen mukaista. Tosin ihmisen jättäminen luonnon ulkopuolelle tekisi avioliiton perustelun luonnollisuudella yhtä huonoksi.

Ehkäpä luonnollisuus viittaakin tässä tapauksessa siihen, mitä itse pitää luonnollisena eli normaalina. Normaalius puolestaan tarkoittaa yleensä sitä, mitä on tottunut havainnoimaan tai sitä, mitä pitää hyväksyttävänä. Itse pitäisin kuitenkin ihmisryhmän asettamista heikompaan asemaan lain edessä vähemmistöaseman vuoksi arveluttavana.

Jäljelle jää siis enää vetoaminen siihen, mitä itse pitää hyväksyttävänä. Tästä pääsemmekin kiinni varsinaiseen asiaan. Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien pitäisi osoittaa millaisia konkreettisia haittoja lain hyväksymisellä olisi. Tässä painotan nimenomaan vastustajien perusteluvelvollisuutta, sillä yleisesti rajoitukset tulisi perustella, ei vapaudet. Siispä sillä, joka tahtoo rajoittaa tietyn ihmisryhmän oikeuksia lailla, on oltava hyvät perusteet rajoituksen puolesta. Itse en näkisi tasa-arvoisella avioliittolailla olevan kenenkään elämänlaatua heikentäviä vaikutuksia. Sen sijaan se tekisi pienen joukon elämästä hieman parempaa.
Miksi kysymys onko Jumalaa olemassa on minulle merkityksetön? Koska jos Jumalaa ei ole, niin pyrin jokatapauksessa elämään yleismoraalisesti hyvää elämää. Jos Jumala puolestaan on, niin silloin hän toimikoon itse tiennäyttäjänäni. Ihmisten tieto on kuitenkin aina altista virheille ja ristiriidoille. Jos olen eksynyt oikealta polulta niin silloin Jumala itse korjatkoon askeleeni.
Mielenkiintoista miksi kristillisdemokraatit ovat niin oikeistolaisia. Itse kun miellän kristinuskon pääpointtien korostavan ennemminkin vasemmistolaisia arvoja. Kehitin vähän teoriaa nojaten Tiede-lehden huomioon siitä, että ihmisen pelokkuus on yhteydessä konservatiivisuuteen. Näkisin näet, että juuri konservatiivisuus on se avain sana joka vetää kristilliset oikealle. Pelokkuus voidaan yhtälailla mieltää kristilliseksi piirteeksi. Oman pelastuneisuuden korostaminen kun helposti kielii ihmisen mielessä kytevästä pelosta ja epävarmuudesta omaa sielun tilaansa kohtaan. Tämän myötä siis pelokkaat ihmiset ovat konservatiivisia ja päätyvät turvautumaan uskoon. Tämä puolestaan vetää kristilliset politiikassa oikealle, vaikka uskonnolliset arvot vetäisivät vasemmalle. Vaakakupissa loppujenlopuksi siis painaa enemmän se, mitä ihmiset painottavat. Konservatiivisuuden luova turvan tunne ja kytevä pelko, ovat siis lopulta merkittävässä asemassa ja lähellä ihmisen normaalia arkea. Se mikä on arjessa merkittävää voittaakin lopulta, ehkä salakavalasti tiedostamatta, sellaiset ylevät ja hankalat aatteet kuin lähimmäisen pyyteetön rakkaus.
« Uudemmat -