IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Elämänkatsomus ja filosofia
Perustettu
29.3.2005
Tilastot
Käyntejä: 1208 (1.7.2008 alkaen)
Koko
43 jäsentä
Tyttöjä: 15 (35 %)
Poikia: 28 (65 %)
Keski-ikä
31,3 vuotta
Otos: 25 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 29,8 vuotta
Poikien keski-ikä: 32,7 vuotta

Jäsenet (43)

PrivilegiochangeiCharmed_EyeTolkutonNonnox_xLady_AnkhaurinkosadeJaakko321everlostcursedmind93ChatchaiPontifexRunom81BurznorzNenriel
« Uudemmat - Vanhemmat »

karviainenElämmekö unessa?Luonut: karviainenLauantai 16.01.2016 04:40

"Elämmekö unessa? Tiedostammeko, osaammeko kriittisesti katsoa omaa itseämme, omia varmuuksiamme - vai annammeko ulkoa tulevien vaikutusten määrätä koko elämästämme? Kärsimmekö ja aiheutammeko kärsimystä, koska minämme nukkuu?"



Pitkäperjantain iltana 4. huhtikuuta 1971. Haastattelijana Suomen YK-liiton pääsihteeri maisteri Hilkka Pietilä ja haastateltavana Yrjö Kallinen.

"Kokenut ja asiantunteva haastattelija osasi kohdistaa kysymyksensä aikamme keskeisimpiin ja kohtalokkaimpiin ongelmiin, nimenomaan kysymykseen ihmiskunnan ennennäkemättömästä kriisikaudesta, jota me kieltämättä nykyisin elämme.

Ensi askel heräämistä kohti on se, että me tiedostamme tämän tosiasian: me emme ole valveilla. Minä olen unessa, minä en ajattele, vaan minun ympäristöni ajattelee minussa.

Kun ihminen oikein selvästi tajuaa kyllin varhain, että hän toistaa sitä mitä häneen on suggeroitu, että hän elää hypnoosissa, unitilassa, niin se on alku todelliselle heräämiselle."

- Yrjö Kallinen kirjassa Elämmekö unessa 1971

GuttersniperZenin lyhyt oppimääräLuonut: GuttersniperMaanantai 22.02.2010 05:36

Hänen silmänsä
piileskelevät hehkuvissa kaasupalloissa
ja huulensa kuiskailevat pahaenteistä algebraa
pakkopaitaisten korviin

Ruumiinsa noussut tuulten tupaan
Nimensä lisättynä julistuksiin
painettuna vihreisiin paperilappuihin

Hänen sielunsa on siroteltu tulivuorten uumeniin
Versoaviin kasveihin
ja mystisiin eläimiin
Maaperään, ilmakehään,
vesipisaroihin ja tulipatsaisiin
Taikureiden silmänkääntötemppuihin
ja aavikoiden kangastuksiin
Henkien molekyyleihin
ja rakastavaisten hymyihin

Sanansa kuihtuneet tekojensa varjoon

- Vaeltavat eksyneinä
petettyjen lupausten kaupungissa.
Peter Hoegin kirjoittamaa, joka herätti ajatuksia ja keskustelunjuurta keskustelupalstallamme ( http://exbhaktat.valaistuminen.com/index.php?topic=855.0 ).


`"Ensimmäinen on rakastavaisten pelottomuutta, mystikkojen pelottomuutta, Kunst der Fugen rohkeutta joka syntyy kun on täysin avautunut ja antautunut täydellisesti eikä salaa mitään ja maailma virtaa sisään ja täyttää. Silloin tietää että on saanut kaiken lainaksi eikä koskaan ole enää mitään menetettävää."´


Lyhyesti ajatuksia tästä, vaikken ole kyseiseen sieluntaiteilijaan tutustunutkaan. Ajatusten tulkinta totta kai riippuu sitten itse kunkin maailmankatsomuksesta, ne detaljit siis yhteisissä periaatteissa.


``Maailma, joka virtaa sisään ja täyttää.´´ Niinhän tämä meitä ympäröivä maailma tuppaa tekemään, jatkuva havaintojen virta täyttää tietoisuutemme ja käytännössä luo perustan olemassaololle kuten sen tunnemme.

Tässä toki täsmennetään tuo täyttävä virtaus ehdollisena, eli täyttyminen on suorassa suhteessa avautumiseen ja antautumiseen. Täyttymyksen tunne syntyy luopumisesta ja avautumisesta syntyneestä rauhasta; maailman virta koetaan siksi täyttävänä ainoastaan vastaanottavassa tilassa.


``Lainaksi saadusta.´´ Viitaten ylläolevaan olemassaololliseen kehykseemme, yhteydessä ympäröivään eli toisin sanoen riippuvuussuhteessa on piirretty olemassaolomme raamit. Onko sitten lainasuhteella vaiko vohkittua tahi pyytämättä omaksi saatua, riippunee tulkitsijan maailmankuvasta, mutta itseriittoisesti omaluotua elämäntuotantoa ei juuri tuppaa tapaamaan.


``Eikä mitään menetettävää.´´ Antauduttuaan ja avauduttuaan on kaikesta luopunut; ja kyseessä ei tietenkään ole yksioikoinen fyysinen luopumus, vaan sisäisten solmujen auonta. Menettäminen voidaan myös tätämyöten ymmärtää joko absoluuttisena tai suhteellisena; suhteellisesti totta kai kaikki menee ja tulee jatkuvasti, ja sitä myöten tulee menetetyksi, mutta tosiasiassa mikään tästä ei ole ollut pysyvää eikä siten varsinaisesti menetettävissä, siinä missä menettäminen ymmärretään täysin omistetusta luopumisena.

Se lopullinen rakennuspalikka olemassaolossa on minun mukaani tietoisuus. Voiko tietoisuudesta lopullisesti luopua? Kenties, mutta verrattaessa kaikkeen muuhun elämässä kohtaamaamme ja kokemaamme se on varsin jämerästi läsnä olosuhteista riippumatta, ja täysin simahtaessaankin palaa useimmiten kuvioihin tuota pikaa.


Keskustelu jatkuu osoitteessa http://exbhaktat.valaistuminen.com/ .
« Uudemmat - Vanhemmat »