IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Kirjallisuus ja lehdet
Perustettu
13.6.2005
Tilastot
Käyntejä: 532 (1.7.2008 alkaen)
Koko
30 jäsentä
Tyttöjä: 11 (37 %)
Poikia: 19 (63 %)
Keski-ikä
33,7 vuotta
Otos: 25 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 34,4 vuotta
Poikien keski-ikä: 33,4 vuotta

Jäsenet (30)

aaroniThePhantomDraftPhatency[eevah]LatskaenemiaMikkie^katjushka||jaatinen||-TJH-fraucimiangelite83JussafdrymartiniConspiracy83
« Uudemmat - Vanhemmat »
Oli hauska löytää netistä tällainen blogikirjoitus: http://elokuvateattereita.blogspot.fi/2013/11/cinema-entinen-elokuvateatteri.html
Siinä kerrotaan Helsingissä aikoinaan olleesta elokuvateatteri Cinemasta. Se lopetti vuonna 1995 esittämällä Rocky Horror Picture Shown. Minä olin silloin katsomassa sitä.

Olin menossa sinne "asianmukaisesti" pukeutuneena. Tämä selvisi vanhemmilleni, jotka yrittivät estellä minua. "Ethän sinä voi näyttäytyä julkisella paikalla sellaisena! Jos sinne tulee vaikka joku lehtikuvaaja!"

Me yleisön edustajat herätimme myös pahennusta talon asukkaissa, kertoo tämä Jari Tervon kirjoittama lehtijuttu: 5222109521_c4163df54f_b.jpg
https://farm6.staticflickr.com/5125/5222109521_c4163df54f_b.jpg

En muista, että tuon jälkeen olisi ollut tilaisuuksia nähdä Rocky Horror Picture Show elokuvateatterissa. Televisiosta ja DVD:ltä olen kyllä nähnyt sen monta kertaa. Ja teatterissa näin Rocky Horror Shown viimeksi viime vuonna (siis näytellyn Rocky Horror Shown, en Picture Showta). Siitä kertoo tämä kuva: 130096025.jpg?i=$5$OxnASIWWiBaXo$uYpWvnPuIX0oEV1918dFoOCam2OLvWu7cOJ195KazM3&key=130096025.jpg
Metelimestari

(Otsikossa oleva lainaus Science Fiction Double Feature -laulusta ei kyllä siinä mielessä sovi tähän elokuvanäytökseen, että se ei ollut double feature. Siellä näytettiin vain yksi elokuva.)

ErQLuQnurkkausLuonut: ErQMaanantai 14.10.2013 02:42

Jari Tervo - Taksirengin rakkaus
***-

Jari Tervon novellikokoelma Taksirengin rakkaus sattui tulemaan vastaan kirpputorilla. Uutisvuodossa viikoittain nähtävältä Tervolta olen aiemmin lukenut Koljatti-nimisen teoksen, joka oli mielestäni aivan erinomaista poliittista ja yhteiskunnallista satiiria.

Taksirengin rakkaus on oikein mukava kokoelma novelleita. Luettuani kirjan kuukausia sitten en niistä tosin enää paljoa muista, mutta esimerkiksi "Pohjois-Suomen Ekonomikillan Puhaltaja" ja "Miljoona etunojapunnerrusta" jäivät mieleeni. Ensimmäisessä mainitussa tarinassa mies ottaa kyytiinsä liftarin, joka tekee miehelle hyvin erikoisen tunnustuksen. Miljoona etunojapunnerrusta on novellikokoelman kirjoituksista pisin ja kertoo kahta työtä tekevästä bodarijätkästä, joka rakastuu palavasti erääseen naiseen.

Tervon hahmot ovat hauskoja ja eläviä. Ajoittain hänen huumorinsa osuu ja uppoaa. Eräs parhaimpia ilmauksia on Miljoona etunojapunnerrusta -novellissa, jossa päähenkilön ystävän vaimo kuolee. Eräs henkilö ihmettelee, miksi mies haikailee niin surkeana vaimonsa perään: "eihän niillä ollut muuta yhteistä kuin partakone".

Taksirengin rakkaus on ihan mukava, muttei mitenkään ikimuistoinen lukukokemus.

Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
*****-

Johanna Sinisalon esikoisromaanissa tamperelainen homomies Mikael, lempinimeltään Enkeli, löytää kerrostalonsa pihalta peikonpoikasen. Mikael alkaa hoitaa peikkoa, ja hänen yrittäessään vangita palan luontoa kotiinsa suhde peikkoon saa sairaalloiset mittasuhteet.

Sinisalo yhdistää kirjassaan tieteellisen tekstin kansansatuihin: romaani sijoittuu vaihtoehtomaailmaan, joka vastaa muuten omaamme, mutta peikkoja on todistetusti olemassa. Poimimalla kohtauksia kansalliskirjallisuutemme klassikoista ja sepittämällä peikkoja koskevia tieteellisiä tekstejä Sinisalo tekee peikoista niin todentuntuisen asian, että lukijan tekee (tai ainakin itseni teki) mieli mennä internetin ääreen ja tutustua näihin mystisiin olentoihin. Valitettavasti Wikipedia tietää kertoa kyseessä olevan vain taruolento.

Ennen päivänlaskua ei voi on erinomainen teos. Se on hyvin vaihtoehtoinen, mutta kaunis rakkaustarina, joka saa pohtimaan ihmisyyttä, inhimillistä rakkautta ja ihmisyyden rajoja. Peikoilla varustettu maailma on uskottava ja miltei käsin kosketeltavissa — ainoat epäuskottavuudet ovat ehkä tarinan henkilöiden käytöksessä: heidän elämänsä tuntuvat pyörivän hyvin suureksi osaksi tiettyjen asioiden (esim. Mikaelin) ympärillä.

Johanna Sinisalo - Enkelten verta
****+

Sinisalon romaani Enkelten verta on kauhuskenaario lähitulevaisuudesta, tämän 2010-luvun loppupuoliskosta, jolloin mehiläiset ovat lähes kokonaan kadonneet Maapallolta. Pesäkatojen syistä ei olla varmoja. Vaikutukset kuitenkin näkyvät: mehiläiskadot tekevät maanviljelyn mahdottomaksi, ruoan hinta kallistuu eikä kaikilla ole siihen varaa, talous on sekaisin.

Tarinaa seurataan mehiläisviljelijä Orvon kautta. Hän elää puun ja kuoren välissä: hänen isänsä on edelleen vireessä oleva lihatuottaja, kun taas poika Eero on eläinaktivisti. Mehiläiskato iskee yllättäen myös Orvon tilalle, ja samoin muut hänen elämänsä perustukset romahtavat.

Enkelten verta on nerokas etenkin siksi, että synkkä tulevaisuus on totta jo melkein tänä päivänä. Eläinoikeuksia, ruoankulutusta ja ruoantuotannon eettisyyttä pohtivaan tarinaan on upotettu paljon surullisia faktoja muun muassa elämäntapojemme kestämättömyydestä.

Enkelten verta on ajattelemaan pistävä romaani, joka saa jopa minut, paatuneen lihansyöjän, pohtimaan eläinkunnan tuotteiden eettisyyttä ja elintapojeni/elintapojemme kestävyyttä. Tarina etenee tyylikkäästi Eeron eläinoikeuksia käsittelevillä blogiteksteillä ja Orvon omakohtaisella kerronnalla. Sinisalo yhdistää kerronnalleen ominaisella tavalla tiedettä ja fiktiivisiä fantasiaelementtejä. Kyseessä on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos, jonka ainoaksi huonoksi puoleksi jää se, että kirja on valitettavan nopeasti ohi. Ehkä tarinaan olisi voitu luoda lisää keinoja syventää sitä ja tuoda lukija yhä paremmin osaksi tätä kaoottista maailmaa?

Agatha Christie - Paddingtonista 16:50
***-
Rouva McGillicuddy näkee junamatkallaan Lontoossa jotain erikoista: viereisen junan matkustajahuoneessa kuristetaan joku kuoliaaksi. Poliisi ei ole tapauksesta kiinnostunut, sillä ruumista ei ole ainakaan löydetty eikä McGillicuddyn kuvaileman näköisestä henkilöstä ole tehty katoamisilmoitusta. Rouva päättää turvautua ystävänsä neiti Marplen puoleen.

Paddingtonista 16:50 on ihan hyvä, perus-Christie. Christie rakentaa tarinan ovelasti täyteen erinäisiä kiemuroita, jotka sekoittavat lukijaa. Lopulta murhaaja tietysti selviää, ja pakko kerskua: kerrankin arvasin, kuka se oli!

Agatha Christie - Totuus Hallavan hevosen majatalosta
***½
Isä Gorman kutsutaan kuulemaan kuolemaisillaan olevan rouvan tunnustusta. Palatessaan kotiin pappi kolkataan kuoliaaksi. Mitä tunnustukseen liittyi?

Totuus Hallavan hevosen majatalosta on mielenkiintoinen ja monin tavoin poikkeuksellinen Agatha Christie -kirja. Kirjailija irrotteli romaanissa monin tavoin: ensimmäisen kolmenkymmenen sivun aikana ruumiita on jo kolme, tarinaan liittyy epäilyttäviä voodoo-elementtejä ja mukana sivuhahmona on myös Christietä itseään parodisoiva hahmo, dekkarikirjailija Ariadne Oliver. Tarina muistuttaa salapoliisiseikkailun sijasta enemmän thrilleriä. Itseeni kirja kolahti siksi, että se on monilta osin tyypillistä Agatha Christien tuotantoa, mutta silti niin erilainen. Suosittelen kirjaa jokaiselle hänen tuotantonsa ystäville.

Agatha Christie - Neiti Lemon erehtyy
**
Agatha Christien romaanissa Neiti Lemon erehtyy tapahtuu murha opiskelija-asuntolassa. Jo aiemmin oppilaiden keskuudessa on tapahtunut outoja näpistyksiä, ja lopulta erään oppilaan yllättävä kuolema huipentaa kaiken. Hercule Poirot on paikan päällä selvittelemässä tapausta.

Sen lisäksi, ettei kirja ole Christien parhaimpia tai mitenkään ihmeellinen, se on suomentajan takia lukukokemuksena lievästi epämiellyttävä. Minua hämmensi jatkuvat käännösvirheet ja jopa käännösten tekemättä jättäminen: esimerkiksi sanat "make-up" ja "period" oli jätetty sellaisinaan tekstiin.

Stephen King - 11.22.63
*****
Stephen Kingin ns. Kennedy-kirja on toistaiseksi raskain englanniksi lukemani kirja. Romaanissa Jake Epping -niminen englannin opettaja USA:n Mainesta matkaa ajassa taaksepäin vuoteen 1958 ja alkaa toimia estääkseen presidentti Jack Kennedyn murhan. Kennedyn pelastaminen voisi estää ehkä Vietnamin sodan ja pelastaa siten suuren määrän ihmishenkiä. Menneisyys ei kuitenkaan halua muuttua, eikä operaatio tule olemaan helppo. Lisäksi Jake rakastuu Texasissa kirjastonhoitajaan nimeltä Sadie. Miten käy suhteelle, jossa toisen on joskus palattava takaisin tulevaisuuteen?

Stephen Kingin uutukainen on kokonaisuudessaan ehkä paras miekkosen kirjoittama kirja koskaan. King selättää kertomuksessaan pahimmat aikamatkustamisen ongelmat. Hahmot ovat Kingille tyypilliseen tapaan eläviä, käsinkosketeltavan tuntuisia. Jaken ja Sadien eriskummallinen rakkaustarina on koskettava, ja muutama kohtaus kirjassa yltää hyvin herkälle tasolle. Mitä käy, kun Jake laulaa ajatuksissaan The Rolling Stonesin biisiä, vaikkei koko biisiä tai bändiä ole vielä olemassakaan?

The New York Times listasi kirjan vuoden kymmenen parhaimman joukkoon, eikä se ole ihme. Tämä voi olla moderni klassikko. Kirjan lopetus sai minut kyyneliin, mihin on kyennyt aiemmin vain kaksi kirjaa.

Fjodor Dostoyevski - Rikos ja rangaistus
Rikos ja rangaistus on eräs maailmankirjallisuuden klassikoita, joten en koe olevani pätevä antamaan tälle kirjalle minkäänlaista arvosanaa. Eepos kertoo nuoren miehen suorittamasta rikoksesta, synnin suorittamisen tuomasta tuskasta ja sen suorittamisesta.

Kirja on kokonaisuudessaan yllättävän mukava lukea. Tuon ajan venäläiselle kirjallisuudelle ominaisia tapoja, kuten jaarittelua ja turhia kohtauksia kyllä esiintyy, mutta yllättävän monella kirjan tapahtumalla tuntuu olevan merkitys ja yhteys kokonaisuuteen.

Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
Kriittisen realismin perustajiin kuuluvan Nikolai Gogolin romaanissa Kuolleet sielut herra Tŝitŝikov matkaa ympäri Venäjää ostaen kuolleita talonpoikia. Kirja on kirjoitettu aikana, jolloin Venäjällä maaorjuus oli yhä voimassa ja kuolleet talonpojat saattoivat jäädä vuosiksi kirjoihin edelleen "elävinä". Tŝitŝikov herättää paikallisissa niin intoa, uteliaisuutta kuin vihastustakin. Monet kuolleiden sielujen ostot (tai niiden yritykset) johtavat huvittaviin tapahtumiin.

Jos vertaa Gogolin tekstiä Dostoyevskiin, pidän enemmän Gogolista. Hänen tekstinsä kriittisyys on kestänyt Dostoyevskia paremmin aikaa. Hän ei sorru yhtä pahasti jaaritteluihin, vaan tarina pysyy liikoja rönsyilemättä asian ytimessä. Kirja on aidosti hauska: monet kohtaukset huvittivat minua. Huonona puolena kirjassa on, että tarina jää kesken: Kuolleiden sielujen piti olla romaanitrilogian ensimmäinen osa, mutta kahta muuta osaa ei koskaan saatu kirjailijan tehtyä myöhemmin itsemurhan.

ErQLuQnurkkausLuonut: ErQTorstai 10.12.2009 23:28

Jee no tulipaha viimein käytettyä se Infon lahjakortti jonka joku oli antanu lahjaks riparijuhlissa =D Eli siis 50 €n lahjakortti ja 4 € kaupan päälle uppos siihen Aku Ankkaan, Don Rosan uusin kokoelma Kolmen Cabarellon Paluu ja Jari Tervon Koljattiki tarttui mukaan! ;P Pakko lukee se kun vaikuttaa arvosteluiden ja kohun perusteella huipulta!

Nii ja sitte ostin Lady GaGan The Fame Monsterin, ihan ok albumi mut ei oo yhtä hyvä kuin eka The Fame. Joka tapauksessa loistavia biisejä löytyy Bad Romance, Alejandro (jonka uus versio on taivaallinen ah <3), Monster ("he ate my heart" <3), Dance In The Dark ja So Happy I Could Die. Teeth taasen ei oikein iske ja tuntuu enemmän täyttöbiisiltä.

raudantakoja[Ei aihetta]Luonut: raudantakojaLauantai 28.03.2009 23:30

Aika tarkastaa päivän kuulumiset.

***

Katselin aamulla uusiksi pitkästä aikaa "vanhan" suosikkini John Rambon ja perkele että se oli taas niin hyvä että. Sen verran tulista ja pitelemätöntä actionia se edelleen pystyi tarjoamaan että moista harvoin näkee, sen kummemmin uusissa kuin edes vanhemmissakaan toimintaleffoissa. Hauskaksi tämä maailma on mennyt, kun kaiken maailman michaelbayt sum muut uudet toimintanerot voisi lähettää vaihtoon saman tien siinä vaiheessa, kun vanha kunnon Stallone tulee pistämään paikat kuntoon. Miettikää nyt oikeasti: 2000-luvun kovin toimintasankari on lähellä eläkeikää oleva äijänkoriläs! Ja sitten vielä sanotaan, että nuorekkuus on trendikästä...

***

Rambon katseleminen oikeastaan liittyi suoraan illan kovimpaan juttuun: Kärppien toiseen semifinaaliotteluun Oulun Raksilassa. Rambon lämmittelemänä ja Routasydämen tahdittamana olo oli areenalle mennessä jo valmiiksi mainio ja oli taas kerran helppoa heittäytyä suunnatoman joukkovoiman tunteen, massiivisen andrenaalinipommituksen ja väkivaltaisella energialla koko Pohjois-Suomen sähköistävän jääkiekkopatriotismin vietäväksi.

Ja olihan ihmiset jännittävä peli! Tasaväkistä vääntöä, joka kuitenkin näkyi selvästi kääntyneen Kärppien hallinnaksi. Ainoastaan (jälleen kerran) tyypillinen eteläsuomalainen tuomaripeli piti espoolaiset mukana pelissä, mutta eipä tarpeeksi, sillä takkiinhan heille tuli niin että tuntui. Vielä suurempi häviäjä oli espoolaiskannattajien joukko, joka oli saapunut paikalle lähinnä nolaamaan itsensä oman jyräävän huutosakkimme rinnalle. Paras voitti kummassakin tapauksessa.

Kuten aina, ei äänestäni muutamaan tuntiin ollut tietoakaan.

***

Illan ekoteko tapahtui luonnollisesti kello 20:30, kun kauan odotettu Earth Hour käynnistyi. Siinä sitä sitten kökötettiin tunti kynttilöiden valossa ja täytyy myöntää, ettei tuo missään päässyt tuntumaan. Juhlallisissa merkeissä tempaus kuitenkin otettiin vastaan maailmalla ja mielestäni se on positiiivista, vaikkakin ennen kaikkea symboolinen ele. Mutta siitähän se on kaiken lähdettävä, eikö niin? Ja onhan se toki aina kiva tunnelmapaukku luopua tympeistä sähkövaloista edes yhdeksi tunniksi viikossa ja nauttia hyvästä omasta tunnosta pysähtyen hetkeksi miettimään, mikä on tämän kaiken tarkoitus...

Istuessani lumikasan päällä piharoihujen vieressä tähtitaivasta tiiraillen hiipi mieleeni kummallisia ajatuksia ihmisen ja luonnon erottamattomasta ykseydestä ja siitä, miten suunnattoman erämään armoilla mies saisi todella olla oma herransa.

Mutta äh, eihän sellaisia saisi edes ajatella! Mokomaa roskaa!

***

Maanantaina on taas koeviikko ja systeemiin on taasen totuttava voidakseen pelata sen ehdoilla ja voittaa...

***

...mutta sitä ennen saattaisi lähteä huomenna vaikka teatteriin nauttimaan Jari Tervon tuotannon dramatisoinnista, joka ainakin kuulemani mukaan on ollut varsin tyylikästä tavaraa.

***
« Uudemmat - Vanhemmat »