IRC-Galleria

31.05.1995-18.02.2008Maanantai 18.02.2008 22:19

Kun sä synnyit, sut vierotettiin emosta aivan liian aikasin ja kun sisko tuli sua katsomaan niin sä kyyhötit nurkassa ja pelkäsit ihmisiä. Silloin sisko sut valitsi ja vei mukanaan kotiin. Sä olit niin kovin pieni ja pelokas, että sua piti kantaa ensimmäiset päivät kun et uskaltanut itekses liikkua. Ja kun sä söit, oli sulla viikset vauvan ruoassa (kun et sä muita ruokia osannut syödä) ja kauhee meteli susta lähti.
Sisko opetti sut kiipemään farkkujen lahjetta pitkin syliin, ja kiva temppuhan se olikin siihen asti että kasvoit. Et millään ymmärtänyt kun sisko huusi armoa ja apua kun sun kynnet tarras sen reiteen. Tai kun lähdit parvekkeen puuseinää pitkin tutkimaan kesää ja sisko sai kiipeillä perässäs. Susta ja sun seikkailuistas vois kirjottaa vaikka kuinka.

Siskon eläinperhe kasvoi koiralla ja parin vuoden päästä toisella koiralla, jonka jälkeen sä muutuit. Sä olit kovin arka, mutta koirien myötä sun elämästäs katos se joku liekki. Sä kyyhötit paikoillas sängyn alla, kävit vaan syömässä ja tekemässä tarpees. Olihan teillä koirien kanssa joskus ne ihmeelliset leikit, mitä me ihmiset ei oikein ymmärretty. Siskon oli aika päättää, että sä ansaitset rauhallisemman ympäristön elää kun olit jo sen verran vanhus. Siitä lähtien asuit veljen luona ja vuoden kerkesit siellä olla. Sulla ja veljellä tais olla ihan mukavaa, se heitteli sulle aina niitä paperipalloja joiden perässä juoksit ja niitä toit takas suussas ihan niin ku koirat. Ja ainakin sä raivoomisellas herättelit sitä keskellä yötä ja kävit vihapäissäs pissailemassa sen kengille...

Sun piti tulla meille vaan hoitoon hetkeksi viime vuoden kevättalvella, mutta täällä sä vielä tänäänkin tallustelit. Sä muutuit paljon sen vuoden aikana jonka vietit meidän hullujen tyttöjen kanssa. Sua ois voinu jopa kutsua normaaliks (älä ota pahalla Timi...). Et oikein koskaan ymmärtäny miks mä huusin sulle öisin kun sait raivareitas ja revit kynsillä mattoja tai juoksit ympäri kämppää ja kiipesit oven karmeja pitkin. Tai kun sä karkasit parvekkeelta pihalle syömään heinää ja mä juoksin sun perässäs pitkin pihaa.
Aina iltasin kun tytöt oli menny nukkumaan niin sä tulit mun syliin ja käperryit siihen. Kehräsit niin etten välillä kuullu edes omia ajatuksia...Nyt mun syli vaan tuntuu niin kovin tyhjältä ja kylmältä, koskaan en enää saa sua siihen.

Mut sun on parempi nyt siellä ylhäällä. Kissojen taivaaksi mä sen paikan Aadalle selitin, kun se tänään kysyi, että miks Timjami on kipee? Miks Timjami viedään eläinlääkäriin eikä se sieltä tuu enää koskaan takas? Tai kun Aada kysy, että kakkaatko sä siellä kissojen taivaassa. Mä vastasin että joo.

Lepää rauhassa pikkunen. Sä olit hirveen ihana kissa. <3

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.