IRC-Galleria

Yksi "pakana" lisää ilmoittautuu. Pienestä asti kyseenalaistanut Jeesus-jutut ja nyt vasta erosin kirkosta - tähän asti kuulunut vain sen kirkollisen vihkimisen vuoksi. Nyt kun se on hoidettu, lähti eroilmoitus. Mies teki samoin.


Pienestä asti olen tehnyt noita mielenkiintoisia kysymyksiä Raamattuun ja ennen kaikkea
Jeesukseen liittyen, ja useasti saanut niistä kärsiä. Kuulun niihin, jotka kävivät seurakunnan päiväkerhoa ennen koulua. Eikä se ollut millään tasolla mukavaa. Pienen lapsen kysymyksiä vähäteltiin tai jätettiin huomiotta. Olisi ilmeisesti pitänyt istua silmät kirkkaana ja ihmetellä, kuinka hienoja juttuja Jeesus tekikään - olla niin kuin muutkin, uskoa ehdoitta, kun vanhemmat ihmiset jotain sanovat, on sen
oltava totta ja se siitä. Ala-asteella jossain vaiheessa uskontoa minulle opetti mies, joka on vanhoillislestadiolainen - sen nyt jokainen arvaa, ettei hän paljoa muuta kuin paasannut "Jumalan sanaa". Jos joku oli eri mieltä, jälki-istunto odotti. Väkisin sitä sitten oli hiljaa ja samaa mieltä, jos joku sattui asiasta kysymään.


Yläasteaikana uskonnosta tuli jo pakkopullaa - hyvin vähän käytiin muita maailman uskontoja läpi, sen verran mitä oli pakko. Lukiossa nekin, jotka eivät kirkkoon kuuluneet, kävivät uskonnon tunneilla, koska ET ei ollut vaihtoehto - pieni lukio - ja muuten olisi joutunut miettimään korvaavia kursseja. Taas kerran sama juttu, kristinuskoa ja kristinuskoa, hyvin vähän opetusta muista uskonnoista. Mitta tuli kirjaimellisesti täyteen.
en tahtoisi kieltää kouluista tuota kristinuskon opetusta, mutta sitä olisi muutettava sellaisesta selkeästä aivopesusta tarkastelevammaksi. Monipuolisempaa siis eikä kyseenalaistamista saisi tuomita niin kärkkäästi kuin mitä itse jouduin kokemaan. Kristinusko tekee maailmasta liian mustavalkoisen ja ainakin tulevien omien lasten kohdalta toivoisin, että erottaisivat edes harmaan sävyjä sieltä joukosta. Tahdon lapsilleni heidänlaiseen maailmankatsomuksen enkä sitä, mikä on Raamattuun kirjoitettu


On oikeasti hyvin paljon kouluista ja opettajista kiinni, mitä uskonnon tunneilla käydään läpi. Omat kokemukseni ovat tuossa ylhäällä. Vaikka yksi kurssi on maailman uskonnoista, puhe kääntyi aina opettajan toimesta siihen, kuinka kristinuskossa tämä ja tämä asia on ja miksi kristinusko on parempi/loogisempi kuin tämä ja tämä uskonto. (asiaan toki saattoi vaikuttaa se, että opettajana toimi vihkimistä vaille pappi...)
Tuolla aiemmin puhuttiin vanhempien osuudesta tähän kaikkeen, ja niinhän se on, että vanhemmat kasvatuksellaan vaikuttavat paljonkin. Äitini on aika uskovainen, isästä en niin ota selvää - molemmat ovat tavallisia duunareita ja demareita. Minä taas pidän Raamattua hölynpölynä ja kirkkoa turhana instituutiona, jolla on liikaa vaikutusvaltaa... niin ja olen porvari. :D Joskus käy näinkin.