IRC-Galleria

[Ei aihetta]Maanantai 25.08.2008 01:31

Kiinalaisessa kylässä oli kapeat kadut. Eräälle kadulle
kaupan eteen oli sidottu hevonen. Aina kun joku yritti kävellä
ohi, hevonen potkaisi häntä. Ennen pitkää kaupan lähelle oli kerääntynyt
pieni joukko kyläläisiä, jotka kinastelivat siitä, miten vaarallisen
hevosen ohi parhaiten pääsee. Äkkiä joku tuli juosten paikalle ja huusi:
- Vanha mestari tulee! Hän tietää mitä tehdä.
Joukko katseli hievahtamatta, miten vanha mestari tuli kulman takaa,
näki hevosen, kääntyi ja jatkoi matkaa toista katua.

JalometallissaTiistai 19.08.2008 00:44

Mä en ymmärrä mikä pakko-avautuminen tälle yhdelle jätkälle tuli,
kun se jossain vaiheessa halasi, ja kuiskas korvaan:
"Mun mielestä naiset on luotu tiskaamaan ja laittamaan ruokaa,
mutta sä olet kuitenki ihan hyvä tyyppi."

On tainnu iskurepliikkien taso laskea nollan alapuolelle...

Lounas Torstai 14.08.2008 00:02

Tekkiin kotona tosi hienon gourmet aterian, enkä oo muuten koskaan
nähny mun porukoita yhtä nöyränä, siivosivat ihan itestään koko pyödän!
Riisiä, itsetehtyjä jauhelihapihvejä sipulilla, kanttarelli-soija-kasviskastiketta ja
pullo viiniä :D

Tie porukoiden hyväntuulisuuteen käy ruuan kautta!
(pitää muistaa tää, sitten kun haluan ostaa uuden kännykän..)

MöhSunnuntai 10.08.2008 18:12

Möhmöhmhömhöhmömhmmmööhöhmhöhmh. Piste.
Sanoinkuvaamatonta.

Eiiiiih! Eiijeiejeiejei! *auts*Keskiviikko 06.08.2008 23:59

"Tässä sullekin suojalasit... Ja mulla on tää imuri täs savua varten... Onko tyyny hyvin?"

Kävin lääkärissä. O_o

Argh!Maanantai 04.08.2008 00:58

Koitin tänään käydä ikeassa ostamassa kaappia, joka oltiin etukäteen netistä katottu.
Sen jälkeen ku oltiin noin tunti pyöritty siellä ikeassa kaikkien ruotsinkielisten
myyjien keskellä, oltiin onnistuttu paikantamaan hyllyn eri osat varastossa.
Mutta sitten ku sinne varastoon päästiin, niin ensinnäkään ei löytyny
oikeaa väriä siitä kaapin rungosta ja kaikki välihyllyt,
laatikot sekä ovi oli piilotettu eri puolille sitä sokkeloa.
Sitte ku ovi oli löytyny, niin siinä pakkauksen vieressä lukee,
että saranat on erikseen taas jossain vitun kaukana toisella puolella varastoa.
MIKSEI NE VOI MYYÄ SITÄ VI**N KAAPPIA YHDESSÄ PAKETISSA, STANA!

TaasMaanantai 28.07.2008 21:54

On aina yhtä piristävää törmätä johonki pultsarinnäköiseen,
vanhaan, haisevaan ja lervoon mieheen joka jotenkin mystisesti
kuvittelee, että mua kiinnostais...
Sen jälkeen ku tylysti ignoraan miehen ehdottelut siitä,
kuinka se voisi katella mun rintoja, sen pitää vielä huutaa perään
että VOI NUOLLA MUN NÄNNEJÄ!
NO VOI V***U, MISTÄ NÄITÄ OIKEIN TULEE!? AARGH!
Hakemus on nyt lähetetty, ja maksu maksettu :)
Nyt sitten vain jännitetään, miten käy.

KettuSunnuntai 27.07.2008 01:22

Silloin ilmestyi kettu näyttämölle.
- Hyvää päivää, sanoi kettu
- Hyvää päivää, vastasi kohteliaasti Pikku Prinssi, joka kääntyi katsomaan, muttei nähnyt ketään.
- Minä olen täällä, sanoi ääni omenapuun alta....
- Kuka sinä olet? pikku prinssi kysyi. Olet hyvin sievä...
- Minä olen kettu, sanoi kettu.
- Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin surullinen..
- En voi leikkiä kanssasi, kettu vastasi. Minua ei ole kesytetty.
- Ai! Anteeksi, sanoi pikku prinssi. Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
- Mitä tarkoittaa "kesytetty"?
- Sinä et ole täältä kotoisin, kettu sanoi. Mitä sinä etsit?
- Minä etsin ihmisiä, pikku prinssi vastasi. Mitä tarkoittaa "kesytetty"?
- Ihmisillä, kettu sanoi, on pyssyt ja he metsästävät. Se on hyvin harmillista. He kasvattavat myös kanoja. Se on heidän ainoa hyvä puolensa. Haetko sinä kanoja?
- En, sanoi pikku prinssi. Minä haen ystäviä. Mutta mitä tarkoittaa "kesytetty"?
- Se on aivan liian unohdettu käsite, sanoi kettu. Kesyttää on sama kuin "solmia siteitä".
- Solmia siteitä?
- Aivan niin, kettu sanoi. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikku poikaa. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...
- Alan ymmärtää, sanoi pikku prinssi. On eräs kukka... Luulen, että se on kesyttänyt minut...
- Saattaa olla, kettu sanoi. Maan päällä sattuu kaikenlaista...
- Oi! Mutta ei se ole Maan päällä, sanoi prinssi
Kettu vaikutti hyvin uteliaalta:
- Jollain toisella tähdelläkö?
- Niin.
- Onko silläkin tähdellä metsästäjiä?
- Ei.
- Sehän mielenkiintoista. Entä kanoja?
- Ei.
- Mikään ei ole täydellistä, kettu huokaisi. Mutta sitten se palasi asiaansa.
- Elämäni on yksitoikkoista. Metsästän kanoja, ja ihmiset metsästävät minua. Kaikki kanat ovat samanlaisia, kaikki ihmiset samoin. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan askelten äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saisivat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat minua kuopastani kuten ihana soitto.
Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellon? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Vehnäpellot ovat minulle aivan yhdentekeviä. Ja se on murheellista! Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa...
Kettu vaikeni, ja katseli kauan pikku prinssiä.
- Ole hyvä... Kesytä minut! Se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä on itse kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa en myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minut tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi...
Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.
- Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pitemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvässä, en voi milloinkaan tietää, koska minut pitäisi valmistaa sydämeni... Täytyy olla perinteitä.
- Mikä on perinne? kysyi pikku prinssi.
- Se on myös aivan liiaksi unohdettu käsite, kettu sanoi. Sen ansiosta on jokin toinen päivä toisenlainen kuin muut, jokin tunti erilainen kuin toiset. Metsästäjilläni esimerkiksi on eräs perinne. He tanssivat joka torstai kylän tyttöjen kanssa. Ja se tekee torstaista ihanan päivän! Voin käyskennellä viinitarhoille saakka. Jos metsästäjät tanssisivat milloin vain, olisivat kaikki päivät samanlaisia, eikä minulla olisi koskaa vapaahetkiä.
Niinpä pikku prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu:
- Voi...! Kuinka tulenkaan itkemään.
- Se on oma syysi, sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut...
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi.
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta silloinhan et voittanut mitään!
- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kullankeltaisen värin.
Ja se lisäsi:
- Mene takaisin katsomaan ruusuja. Silloin ymmärrät, että omasi on aivan erilainen kuin kaikki muut maailmassa. Kun sitten tulet ottamaan minulta jäähyväisiä, niin lahjoitan sinulle erään salaisuuden.

---

Ja hän tuli takaisin ketun luo.
- Jää hyvästi, hän sanoi.
- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
- Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle.
- Aika jonka olen tuhlannut ruusulleni... Pikku prinssi toisteli paremmin muistaakseen
- Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden, sanoi kettu. Mutta älä sinä unohda sitä. Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi...
- Olen vastuussa ruusustani... Pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.

( Pikku Prinssi - Antoine de Saint-Exupéry )

Veljeni...Perjantai 11.07.2008 01:54

Ville: "Voiko ihmiset ja eläimet kehittyä johonkin viimeiseen muotoon"
Äiti: "Voi, vähän niin kuin mummi ja vaari :---D"
Ville: "Emmä sitä tarkoittanu, vaan että millaisiksi ne kehittyy?
Vähän niin kuin ihmiset on kehittyny apinoista. Voisko koirat vaikka kehittyä ja valloittaa maailman"
Isä: "Ei, vaan apinat varmaan valloittaa maailman seuraavaksi"
Ville: "Nehän on valloittanu jo."

:,D
....... on nero!