Anteeksi, kun minä en vain jaksanut.
Anteeksi, kun en vuoksesi yrittänyt.
Anteeksi, kun en luoksesi tullut.
Anteeksi, kun hylkäsin sinut.
tahtoisin vain nukkua loputtomiin
vaipua unen armeliaaseen syliin
nukkua etten tuntisi tätä ahdistusta
tuskaa ja pelkoa
koskee niin
Miks kaiken tuskan mitä toinen toi jälkeen silti syyttää itseään? kukaan ei usko mihinkään...
Kaikki paska tulee samaan aikaan, minkä takia kaikki kärsii etenkin opiskelu...