IRC-Galleria

Mihin ihmeeseen se aika oikeen katoaa. Nyt vieressä tuhisee jo puolivuotias kaunis tyttö. Juurihan me tultiin Jorvista kotiin ja opeteltiin olemaan perhe...
Niin paljon sitä on oppinut ja nähnyt opittavan. Marie opettelee jo konttaamaan ja perusluonne; utelias ja ystävällinen. Ihmisvilinässä Pallero muistaa aina hymyillä vieraille ja jos joku vain hymyilee takaisin niin yleensä vastauksena on vilkas jokeltelu(arvatkaa miten ihan perussuomalaista äitiä aina välillä hävettää, kun neiti kassajonossa nsin tuijottaa intensiivisesti ja leveän hymyn jälkeen alkaa selitys) Ja yleensähän tämän hyväntuulisen jutustelun kohteena ovat nuorehkot miehet(heti pienestä se pitää tietysti osata =) )
Että sellasia. Tämän johdosta kyllä oma pinna on venynyt myös äärimmilleen. Silti se kaikki on ihan sen arvoista...
Kuukauden ramadanin jälkeen elämä palaa taas ihan normaaleihin muotteihin...

"Tehtävänanto: Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Puhun itsekseni, tosin tässä tilanteessa sen voi myös laskea lapselle puhumiseksi =)
2. En osaa nukkua ilman peittoa, vaikka olisi kuinka kuuma...
3. Aloitan imuroimisen ja lattioiden pesun aina makuuhuoneesta
4. Laitan lapsen, miehen ja omat pyykit eri "osioihin" narulle kuivumaan
5. Lapsen kanssa aamupuuro syödään televisiota tuijotellen =) (ei viitsitä moralisoida, eihän)

haastan:

Neiti on keksiny, että päivisin ei oo kiva nukkua. Mutta kun sitte ei nukuta yölläkään ni mitäs sitte tehdään? No valvotaan tietysti =)
Voimia kaikille pienten lasten äideille!! On ne silti kaiken sen arvosia

Nukkumaan mennään siinä yhdeltätoista illalla... Kunhan ensin on syöty ja vaipat vaihdettu. Sitten herätään syömään kahdelta, neljältä ja kuudelta. Siinä vaiheessa toivotaan äidinkin jo heräävän aamupalalle ja vähän seurustelemaan. Yleensä kuitenkin paapataan jopa yhteentoista, muutamalla vaipanvaihdolla ja ruokailulla.
Päivällä ei oo kiva nukkua sängyssä, mutta vaunut ja kantoliina käy. On mukavaa olla lähellä <3 Suosittelen kantoliinaa ihan kaikille äideille. Kannattaa ainakin kokeilla!!
Pientä flunssaa lukuun ottamatta olemme varsin terve perhe =) Ja itkeminen ajoittuu lähinnä aikaan ennen rnukkumista. On se kumma, että kun sais nukkua ni se ei oo kivaa ja sitte näin aikuisena sitä mielellään nukkuis enemmänkin... No, sellasta se on. Kaikkea oppii arvostamaan vasta kun sen menttää...
Me nautimme täysillä vauva-ajasta ja kaikesta mitä se tuo tullessaan(helppo sanoa, kun ei oo sitä kuuluisaa koliikkia) Neidissämme alkaa jo ilmetä tempperamenttia =) Katsotaan nyt, mihin se sitten johtaakaan...

Nyt mä olen sen sitte tehnyt. 12.4 synnytin kauniin pikku-Prinsessamme. 3485g ja 51cm. Pitkät mustat hiukset, pitkät sormet ja suuret silmät, joiden väristä emme vieläkään ole varmoja =)
Nyt on harjoteltu kotona olemista ja hyvin menee. Vauva on kaunis, mutta myös äärimmäisen kiltti ja antaa nukkumarauhan. Tai siis jos osaa nukkua pätkissä. Kai siihen on vähitellen harjoteltava =)
Onnekseni minulla on rakkaani kotona tukemassa. Isä on ollut suurena apuna ja ottanut uuden tulokkaan vastaan aivan valtavalla määrällä rakkautta ja hellyyttä. Kiitos siitä =)
Ja mä olen onnellinen äiti =) Ensin se oli jotenkin omituista, tulla kotiin sen pienen nyytin kanssa. Mutta nyt mä olen ÄITI. Kiitos taas kerran kaikille rakkailleni ja erityisesti Nanulle, joka jaksoi sen koko päivän kanssani ja jakoi uuden elämän alun. Olet rakas <3

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.

Pakkanen paukkuu, mutta jääkaappi hajosi. Ei haittaa =) Kyllä se vielä kuntoon tulee. Ja remontti valmistuu ennen vauvaa. Niin on luvattu, joten niin tulee oleman...
Olen onnellinen, rentoutunut ja huoleton. Niin pitkästä aikaa se tuntuu hyvältä. Mun elämää ei voinut pilata pahoilla teoilla tai ajatuksilla. Ne pahat ihmiset saa ansaitsemansa rangaistuksen. Mä olin vahvempi ja voitin sen kaiken. Ystävistäni mä löysin rakkauden ja vierestäni välittämistä, jota en muistanut olevan. Mä elän tässä ja nyt, murehtimatta enää mennyttä tai tulevaa. Tehkää te samoin.
*hali* kaikille!

Vielä noin kuukausi jäljellä ja mäkin voin taas kumartua =)

Tulkaa sitte katsomaan perheemme uutta tulokasta...

Kaikki hyvin. Äiti ja vauva voivat hyvin ja myös lapsen isä tulee kotiin =) Eli meidän perhe on toistaiseksi koolla. Vielä muutama viikko töitä ja sitte jäänkin piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkälle lomalle. Tosin ei sitä juuri varmaan lomaksi voi kutsua, mutta siis jään pois työelämästä =)
Ja kiitos vielä kaikille, jotka ajattelitte kauniita ajatuksia ja piditte peukkuja meille. Oikeus voitti kuitenkin =)
Ihanaa talven jatkoa kaikille, jotka tänne eksyy....

Juurihan mä sieltä tulin, ja jo mä tahdon sinne uudestaan... Lomani on juuri sopivasti siihen aikaan kun sen on tarkoituskin olla =)
Eli mä matkustan rakkaani luokse sinne jonnekin Tukholman laitamille, opettelen käyttämään sikäläistä metroa(ei muuten maksa mitään, kun ei ole tarkastajiakaan) ja vietän taas viikon onnellisen perheellisenä =)
Sitä ennen on kuitenkin tehtävä vielä kolme viikkoa töitä =)
Kaikille ihanaa UuttaVuotta, toivotaan että siitä tulee entistä parempi...

Ja hei, mä lupaan että mun synttärit sitte pidetään mun uudessa ihan ikiomassa kodissa
Vaikka niistä nyt ei mitään ihan ökybileitä tule, kun järjestäjä itse ei juo...

Nyt on sitte muutto ohi ja vaikka kämppä on ku ydinräjähdyksen jälkeen niin ainakin se on oma. Hieman vielä lattioita, maalia ja tapettia puuttuu, mutta muuten se on täydellinen =)
Mä olen ollut niin kiinni siinä projektissa, että ystävät on helposti unohtuneet. Kuitenkaan en ole unohtanut, vaan kiireiltäni vain väliaikaisesti kadoksissa. Nyt on taas vähän aikaa myös teille.
Ens viikolla Ruotsiin =) Ihanaa... Kolme päivää mä saan olla ihan rauhassa ja tehä sitä mitä haluan....
Ihanaa joulun odotusta kaikille ja toivotaan että saamme myös lunta ja pakkasta....