IRC-Galleria

Öisin olen yksinäisin.
Muistan sinut liian helposti.
Kuulen sinut liian kirkkaasti.
Tunnen kaipuuni liian vahvasti.

Tunnen sinut vierelläni, näen kasvosi, kuulen äänesi.
Jos olisit täällä, sinut sulkisin syliini, ottaisin lähelleni.

Juttelen sinulle, tunnustan kiintymykseni, uskoudun.
Jos olisit täällä, olisin hiljaa, en uskaltaisi puhua.

Pelkäisin heräämistä.

Sinä olit suuri voima. Olet.

Öisin olen yksinäisin.

"En pysty sanomaan, paljon sua rakastan"
Mullon niin paljon mieles mitä viel haluisin sanoo
En tiedä ootsä siel ees mut toivon että nään valon
"On liikaa muistoi mieles, Määränpää mullei viel ees"
Kyl me viel nähään, tai ainakin mä toivon
Pitää toivoo et tappion jälkeen tulee voitto...

hauhau

perjantaiperjantaiperjantaiperjantaiperjantaiperjantaiperjantaiperjataiperjntaiperjantai
PERJANTAI!

olipa kerran pikkuruinen nalle nimeltään Muisku. Muisku oli hyvin kiltti ja ahkera nalle, mutta hänellä oli hyvin vaikeaa, sillä hänet omisti ilkeä ja ankara velho. Muisku pyyhki päivittäin pölyt, siivosi velhon jäljiltä, kiillotti tämän kengät ja valmisti ruuat. Muiskun mielestä vuorokauden parasta aikaa oli ilta, kun pääsi nukkumaan kellarin nurkkaan viltin päälle, mikä oli hänelle osoitettu paikka. Lattialla oli hyvin epämukavaa ja kylmää, mutta Muisku nautti saadessaan nukahtaa syvään uneen ilman velhoa tai töitä.
Vaikka Muiskulla olikin niin vaikeaa ja rankkaa, hän ei koskaan valittanut. Hän oli tottunut rooliinsa taloudenhoitajana ja teki työnsä mukisematta. Muisku oli todennut ettei muuta oikeastaan osaakkaan kun siivota, kun ei koskaan ollut mitään muuta tehnytkään.
Eräänä sateisena iltana, juuri kun Muisku oli menossa nukkumaan, ikkunasta lensi lintu joka laskeutui Muiskun viereen. Lintu esitteli itsensä ja jäi juttelemaan Muiskun kanssa. Lintu kertoi matkoistaan maailmanympäri ja kaikista hurjista seikkailuistaan. Muisku kuunteli innolla ja näki edessään palmut ja sinisen meren josta lintu kertoi, vaikkei koskaan ollut kumpaakaan oikeasti nähnyt, eikä tiennyt miltä ne näyttivät. Yömyöhään lintu lähti matkoihinsa luvaten tulla taas huomenna käymään.
Koko seuraavan päivän Muisku teki töitä vauhdilla. Hän sai energiaa ajatellessaan lintua ja niitä uskomattomia tarinoita. Näin Muisku olikin valmis päivän työn kanssa paljon aikaisemmin kuin yleensä, ja sai velholta luvan mennä kellariin. Illalla lintu tuli taas kuten oli luvannut ja he keskustelivat pitkään yöhön. Tällä kertaa Muiskukin kertoi omasta elämästään, mutta pyysi sen jälkeen lintua mielummin keromaan omista kokemuksistaan ja ulkomaailmasta kaiken. Linnun lähtiessä, hän lupasi taas tulla ensi yönä.
Seuraavana päivänä Muisku teki taas työnsä tavallista nopeammin ja oli valmis jo illallisen aikoihin. Pyytäessään lupaa mennä kellariin,, velho myönsi luvan, mutta nyt hänen uteliaisuutensa heräsi. Hän ihmetteli Muiskun yhtäkkistä energiaa, ja päätti ilkeyttään ottaa asiasta selvää. Hän piiloutui nallen ikkunan taakse ja odotettuaan hetken lintu lensi ikkunasta kellariin nallen luokse. Kun velho näki tämän hän raivostui. Hän ei sietänyt onnellisuutta eikä suonnut muille minkäänlaista iloa. Hän ryntäsi kellariin ja tallasi linnun kuoliaaksi. Muisku meni aivan tolaltaan. Hän oli ensimmäistä kertaa elämänsä aikana löytänyt ystävän, jonkun joka ei ilkeillyt hänelle. Hän oli saanut elämäänsä uutta puhtia linnun myötä. Tunteiden ja ajatusten tunkien hänen päässään hän huusi velholle että vihaa tätä ja ettei enää koskaan aijo tyskennellä tämän alaisena. Velho hymyili ilkeästi ja tunsi mielihyvää nähdessään nallen kyynelehtivät ja surulliset silmät. Velho vastasi nallelle että saa valita tekeekö töitä vai haluaako saman kohtalon kuin lintu. Nalle katsoi velhoa hetken kyynelten lävitse, sulki sitten silmänsä ja näki palmut ja sinisen meren edessään. Hän puristi tassunsa nyrkkiin ja otti tutisevine jalkoineen askeleen eteenpäin ja sanoi varmalla äänellä velholle ettei enää aijo tehdä tälle töitä. Velho suuttui jälleen ja tappoi myös nallen.
Muiskun kohtalo oli kamala, mutta nähdessään palmut silmiensä edessä hän tiesi ettei hänen ollut mitään järkeä jäädä velhon luokse orjaksi. Hän tiesi että velho omisti hänet, mutta hänen sieluaan velho ei koskaan voisi häneltä viedä. Joten hän päätti seurata lintua, vapauteen. Ja toivoi viimeisenä ajatuksenaan että pääsisi seuraavassa elämässään palmujen luokse. Että pääsisi mereen sukeltelemaan. Ja sitten pimeni.
Sen pituinen se.

Tiden har fari just snabbt. Bara flygi förbi... Vet int rikit va ja har gjort under tiden, men kanske ngt...
Snart är det alltså jul med paket och glögg. Och då kommer det ju såklart lillajul också;) som betyder med andra ord festande med kompisar. ( Men de vissa och valda ) Nu blir det högtid efter högtid. Nästa v.slut på båten, efter det blir det nästan lillajul, vart efter det blir den STORA julen. Sedan skall det firas nyår och sen börjar alla fylla år, som betyden en massa festande:)
Fest fest fest.

Men men, nog med detta, i dag skall vi festa... Det blir väll den internationella pastadagen vi firar idag, p.g.a. att vi glömd bort den förra helgen. GLAD PASTADAG ALLA!! <3

Sitter ännu hemma och väntar på att mamma kommer hem med all pasta jag beställt från butiken. Idag skall det bara ätas pasta. Kort pasta, lång pasta, röd pasta och grön pasta. Pasta i alla sorter.

Jag tackar för mig, men kom ihåg att fira med måtta och att inte ta för mycket pasta.

I´m partly somebody else trying to fit in and say the right things and do the right thing and be in the right place and wear what everybody else is wearing. Somethimes I think we´re all trying to be shadows of each other....

No siis olipa kerran kolme pientä etanaa. Nämä kolme etanaa törmäsivät toisiinsa ja tulikin ilmi että olivat kaikki menossa nk. "ikuisen onnen lähteelle". Kerrottiin että se, joka juo lähteestä on ikuisesti onnellinen. Etanat suuntasivat siis lahteelle päin. Matka oli pitkä ja vaivalloinen, ja eteni hyvin hyvin hitaasti. Matkan varrella etanat ystävystyivät ja he tulivat erinoimaisesti toimeen keskenään. Heillä oli hauskaa ja matka taittui leppoisasti hyvässä seurassa...
Oli vierähtänyt kolmisen kuukautta siitä kun etanat tapasivat ensimmäisen kerran ja aloittivat pitkän matkansa. Eräänä sateisena ja kylmänä päivänä tapahtuikin jotain kamalaa. Yksi etanoista jäi jalankulkijan kengän alle ja kuoli. Kaksi henkiin jäänyttä etanaa surivat kovasti, sillä heistä oli tullut erottamattomat matkan varrella. Etanat itkivät 3 viikkoa etana-ystävänsä perään. Kun kolme viikkoa oli kulunut he jatkoivat matkaansa lähteelle.
Kun nejlä kuukautta oli kulunut toinen etanoista meinasi jäädä auton alle, mutta pelastui viime hetkellä. Tämän jälkeen etanat itkivät yhdessä hetken ja keskusteltuaan he päättivät keskeyttää matkansa onnen lähteelle. He ymmärsivät nyt että olivat onnellisia yhdessä, ja että matka oli niin vaarallinen että jompikumpi voisi hyvin kuolla. Ja mitä onnea se olisi, jos yksin pääsisi onnen lähteelle perille ilman parasta ystäväänsä? He olivat jo menettäneet yhden ystävän, eivätkä olleet valmiita riskeeraamaan enempää.
Etanat rakensivat talon jonne jäivät asumaan yhdessä ja elivät onnellisina elämäsä loppuun asti.<3

Sen pituinen se!