IRC-Galleria

Ei koskaan
enään,
en tahdo olla
se henkilö,
jota halveksitaan.
Miksi elän pimeydessä?
En voi katsoa valoa
ilman, etten käyttäisi
aurikolaseja?
Päivin nukun,
iltasin valvon ja
metsästän lentäen.
Kynteni kasvavat,
siipeni voimistuvat.
Ruumiini kutistuu,
olen lepakko!
Janoan verta taas
kerran.
Minä satutan,
kidutan ja
tapan jälleen
kerran.
Olen painajainen
omassa kehossani.
Joten ole varovainen,
etten iske kynsiäni
sinuun.

Minä istuin hiekkalaatikolla,
sinä halusit mun luo tulla.
Minun viereen istuit,
kädestäni kiinni otit.
Ihmettelin miksi otit,
minulle sinä sanoit.
"Elämä voi kuolla,"
"se voi istua tuolla."
Ihmettelin miksi sanoit niin,
olit vaa hiljaa siin.
Sinä nousit ylös,
kävellen lähit pois.

Mä oon paisuva,
puhkeava kupla,
ilmaan haihtuva
nimetön unikuva.

Mun ääneni kaiku
sanojani toistaa,
nimetöntä tuskaansa
kuuroille huutaa.

Oon mielen vankina
horjuvassa majakassa.
Pimeässä valona
kyynelissä suolaisissa.

Totuuksien raiskaama
en koskaan oo kotona.
Oon syntieni summana
teljettynä petona.

Oon vääryyden oikomana
sokkona kulkija,
hiomaton uneksija
avaamassa haavoja.

Tietoon lukittuna
mä hukutan rakkautta.
Kätkettyä onnea
en haluu paljastaa

Arvet jotka eivät koskaan katoa hehkuvat nyt punaisina.

Arvet jotka ovat mun menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.

Vaellan yksin pimeydessä, etsin, mutta en löydä.
Sä olit ainut kuka mua yritti auttaa. Rakastaa.

Rakkaus viiltää mun sydäntä uudestaan ja uudestaan.

Mä makaan maassa hiljaa, vuotavana ja mietin:

Miksi? Miksi sä lähit mun luota pois ja jätit mut yksin pimeään.

Avuttomana vaivun syvemmälle kuiluun josta
on mahdotonta päästä pinnalle.

Katson ylös,en nää enää valoa. Tiedän kuolevani,
nyt, yksin kuilun pohjalla sen sakeassa pimeydessä.


Yksin

---

Olen tottumusteni vanki.
Sanot sanoja joita en ymmärrä,
tai vaivaudu kuuntelemaan.
Luonteesi sekoittaa omani.

En tiedä kuinka kestän vittumaisia sanojasi
jotka satuttavat ja hämmentävät minua yhä uudestaan.
Sanat eivät riitä sinulle ja vaadit enemmän.
En alennu todistelemaan, jos sanani eivät riitä voit häipyä.

Voisimme sopia ja olla ystäviä, mutta haluatko sitä?
Jatkatko tätä vain että saisit minut lähtemään?
Onko minua tarkoitettu kenellekkään?
Osaatko kertoa totuuden?

Miksi jatkamme samaa rataa aina vaan?
Haluatko päästä minusta?
Minä en usein ilmaise tunteitani.
Miksi et voisi vain uskoa?

Satuit minua enemmän kuin kukaan koskaan.
Mietin sanojasi ja tajusin sinun olevasi oikeassa.
Kerroin sinun olevan oikeassa,
ja myöntäväni häviöni.
Seuraavaksi puhuit odottamatonta kieltä.
Pyysit anteeksi minulta.
Uskonko korviani kun kuuntelen sanojasi,
jotka halkaisevat ilmaa jota hengitän?
vajoat muistoihini joissa sinä yhä elät,
vaikka me ei enään kuunnella toisiamme.

Kiitos Kaikkille ihanille ihmisille jotka tekivät viime viikkonlopusta ikimuistoisen leirin <3

Elämää

Emme pysty määräämään
Tuuli kulkee missä tahtoo
Painaa selkäsi seinään

Synnin tunto saa
Sut riekaleiksi riepottaa
Miksei se anna olla vaan

[Chorus:]
Sun salaisissa haaveissas
Joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu
Sulle Jumala vastaa: Mä seuraan sua matkoillas
Annan anteeksi kaiken mihin katuva kaatuu
Minä rakastan sua niin että sattuu

Sinä kesänä
Oltiin rippileirillä
Tuuli kulki missä tahtoi
Painoi selkäsi seinään
Sait synnit tunnustaa
Ja padot lähti murtumaan
Oli niin uskomattoman hyvä olla vaan

[Chorus]

Haaveet saivat purjeet
Laivat matkaan käy
Kun tuuli yllättää

Ikuinen sinkku elämä. .

Tiistaina saan koiran pennun ihanaa <3

Huono elämä..!