IRC-Galleria

...mun uusiin kenkiin...

Uuuu jee, toi tyttö kasvaa! :)

Vuoden iässä painoa 8.7kg ja pituutta 72.5cm. Pituuden kanssa ollaan päästy jo lähemmäs 0-käyrää ja painon kanssa vielä vähän alempana, mut ei enää -2SD:lla.

Pikkunen tyttö kehittyy motorisesti ikäisiensä kanssa samassa tahdissa.

Ainoo ikävä uutinen oli anemia. Pinjan hb on 99 ja jouduttiin Martoferille. Kontrolli on kuukauden päästä ja sillon ois hyvä jos lukemat olis jo ihan toisenlaiset...

Mua ihmetytti kun th alko kyselemään mun painoa. Vastasin ihmetellen sen mitä lääkäri oli mun painoks viikko sitte saanu. Th kerto, että ne kysyy painon kaikkien lasten äideiltä jotka tulee 1v. neuvolaan, mut mulla tuskin on ongelmaa kun ei painoindeksi oo yli 27. Todettiin naureskellen, et mulla se on melkein 10 alemmas. xD Ei huolta ainakaan mulla ylipainosta... :D

Meiltä lähtee kiertoon kasa tahrattomia, siistejä S-koon vaippoja. On fuzzeja, tsi pulleja, yhdet hahtuvat, ja pari fleecevaippaa joita meillä käytetty yövaipatuksessa villiksien kanssa. Kyselkää kuvia ja hintoja te jotka olette vaippoja vailla. :)

Elettiin raskaudessa viimesiä hetkiä, menossa oli rv 38+1. Kättärille oli sovittu taas viikottainen kontrolliultraus tiistaille, mutta su-ma vastasena yönä alkoikin tapahtua.

Vedet meni maanantaina klo 03.30. Aloin tässä sitte heilua kun en enää unta saanu ja vettä lorisi lisää koko aika, supistuksia odottelin mut mitään ei kuulunu.
Soittelin kättärin päivystykseen, että mitä pitäs tehdä ja millon mennä ja mihin. Käskivät tosiaan tulla aamusella, jos ei supistuksia kuulu.
No, ne supistukset alkoi mut vaimeina. 5-10 minuuttia oli väliä. Pakkailin sitte kassia vauvaa ja mua varten valmiiks.
Soittelin uudelleen 09 maissa ja kyselin et mitä nyt kun ei tää tästä edisty mihinkään. Sanoivat et pitää lähtee tulemaan suoraan ku vesien menosta on niin kauan (tulehdusriskit).
Lähin kättärille taksilla ja pari hassua supistusta tuli matkalla. Pääsin tunniks käyrälle päivystykseen ja tunnin aikana supistuksia piirty ja tuntu enää 2. Kätilö ohjas omaan huoneeseen ja sanoi, että ootellaan jos synnytys ite käynnistyy ja jos ei niin sit seuraavana aamuna käynnistetään. Tässä kohtaa olin 3 senttiä auki.

13 maissa alkoi sit supistuksia tulla vähän paremmin. Ne jatkui ja napakoitui. Aloin kävellä jossain vaiheessa osastoa ympäri et saa vauhtia supistuksiin. Se tepsi kivasti, kun supistusten väli oli sit vajaa 5 min ja napakalta tuntui.
No mä kävelin ja kävelin ja kävelin ja pyörin ja hyörin, hetkeekään en istunu paikallaan.
Klo 17 oli päivällinen ja sillon jo tuntui, että jospa tän vuorokauden aikana pääsis sit vaikka salin puolelle. Menin takas huoneeseen ja kätilö tuli laittaa käyrälle mut tunniksi. Siinä tuli supistuksia kivasti ja napakoitu entisestään.
Joskus 18.30 jälkeen kätilö tuli tekee sisätutkimuksen ja totes, että 4 cm auki. Blaah! Eihän tästä tuu mitään. No hiljaa hyvä tulee, mä vaan ajattelin. :) Kätilö sano, että puolen tunnin päästä voitas päästä salin puolelle. Siellä oli ruuhkaa.
Kätilön tutkimuksen jälkeen supistukset muutti kivasti suuntaa. Väli oli 1-2 minuuttia ja sit alko sattumaan. Ois voinu vaikka pienen itkun päästää jonku olkapäälle tai puristaa kädestä luut rikki.
Jatkoin kävelyä ja ynisin vaan aina supistuksen ollessa pahimmillaan.
Joskus sitte jälkeen 19, oisko ollu 19.15 soitin kätilön paikalle ku olo oli tuskanen. Olin sängyllä konttausasennossa ja painoin päätä tyynyyn. Mahto olla aika hölmö näky...No onneks olin yksin! :D
Kätilö tuli ja sano, että "no nyt kyllä sattuu. Soitan saliin, älä synnytä ihan vielä." Multa pääsi vielä pieni nauru ja sanoin että no en synnytä. :D Lähettiin sitte supistuksen välissä synnytysostalle ja kun uus supistus tuli, mä nojasin oveen ja aloin itkemään. Kätilö sano ihanan rauhallisella äänellä, että mennään rauhassa, ootetaan että supistus loppuu...Päästiin saliin ja sielläki pyörin ja hyörin ku heikkopäinen ja kätilö kysy että haluunko jotain kipuun. No joo, nyt vois kyl tuntuu siltä etten kestä enää!
Se teki sisätutkimuksen. 8cm auki!!! Ja aikaa edellisestä sisätutkimuksesta oli vajaa tunti. Sanoi, että kohta vauva syntyy. Ihanaa!
Opetti mulle ilokaasun hauskat salat ja sitä imeskelin tyynenä. Huh mikä helpotus. Alko jo tuntumaan ettei tässä varmaan ollakaan vielä edes synnyttämässä.
Klo 20 alettiin ponnistelemaan ja ponnistuksen välissä kätilö sano, että vauva karkas takas. Se oli niin pieni, niin halus kiusata vähän äitiä ku pääs vielä karkuun. Sain sitte ponnistella vähän enemmän, mut mikäs siinä. Ei tommosessa miniasukissa oikeen työtäkään ollu. Tai siltähän se nyt tuntuu. Mutta ei niin paljoa ku reilu nelikilosessa esikoisessa. :)

Klo 20.13 oli maailmassa kasvot edellä pienen pieni tyttölapsi. 2555g ja 47cm pituutta. Pipo oli vaivaset 32,5cm. :)
Vauvan kanssa maattiin vielä hetki ja maisteltiin maitoa jonka jälkeen kätilöt puki tytön villasiin vaatteisiin kun oli sen verran pikkunen malliltaan, ettei lämpö karkaa. Äiti pääsi suihkuun ja kun tulin takas, ootteli mua palkintona uurastuksesta ihana iltapala. Siinä söin ja ihmettelin pikkuvauvan tuhinan keskellä, että joko mä synnytin?! Pelko oli kova kun kaikkea matkan varrella oli käyny, mut nyt oli kaikki hienosti. Vauva oli terve. Ilouutisen ilmotin tärkeimmille ihmisille ja onnitteluja luin tippa linssissä. Yksin oli outoa synnyttää, mut hieno kokemus se oli. Joutu käsittelemään asian ihan eri tavalla ku toisen kanssa...Siirryttiin siitä sitte muutaman tunnin päästä osastolle ja parin tunnin päästä herättiin vauvan kanssa syömään. Pikkunen olis kyllä nukkunut vaikka kuinka, mut herättää täyty kuitenkin.

Sairaalassa vierähti muutama päivä, kun ei Pippurin sokerit pitänyt ni jouduttiin niitä mittailemaan tiuhaan. Kotiuduttiin 2,4kg painoisena ja vajaa viikko odoteltiin, että päästään ulkoilemaan kun saavutettiin syntymäpaino. Kotona oli vastassa ylpeä isosisko valmiina hoitamaan pientä nyyttiä ja pitämään hyvänä. <3

Aadalla vatsatauti..........

Pinjalla vatsatauti. prkl.