IRC-Galleria

Kaikki alkoi kolme viikkoa sitten, kun ystäväni/tyttöni kummitäti ja hänen serkkunsa lähtivät kännipäiten urkkimaan kevätyönä taskulampun voimin autiotalon ikkunoista... Talo ei ollutkaan niin autio kuin luultiin; siellä oli ystäväni silmien mukaan pelkässä eteis-ja keittiötilassa 15 kissaa!

No siinä vaiheessa minäkin halusin mukaan juttuun ;) Ja seuraavana päivänä löysin itseni ystäväni kanssa autiotalon pihasta päiväsaikaan. Eikä talo niin ihmisautiokaan enää ollut; pihassa oli parkissa punainen ruosteinen farmari auto ja vanha liki 60v ukko ja 5 kissaa. Pyydettiin muodonvuoksi lupaa tulla kissoja katsomaan ja kysyttiin onko kissanpentuja. Small talkin varjossa ukko väitti, ettei talo tyhjillään ole ja että hän asuu siinä. Kysyttiin monta kissaa hänellä on ja vastaus oli että viisi ja nämä penikat. Samalla näin autiotalon ikkunassa vilahtavan kissan ja menin ihan pokkana ikkunoista tiirailemaan. Eteisaulassa ja keittiössä oli äkkiseltään laskien 11 kissaa erikokoisia, -ikäisiä ja - kuntoisia. Huomoitavaa on vielä se, että talo on puoltoistakerroksinen ja alhaalla on muitakin huoneita ja ylhäällä vintti, minne ei nähnyt, joten monta kissaa sielläkin lienee. Talo oli sisältä aivan paskaisen purun ja romun peitossa... Sääli niitä kissa raukkoja ja in my ass ukko siellä mitään asunut.
Kissanpennut, emo (musta kissa), isoäiti Tiikeri (kilppari kissa), kaksi oranssia kissaa ja yksi musta kissa asuivat pihassa olevassa autotallissa tai liiterin suojissa. Autotallissa oli rojua enemmän kuin talossa, sekä traktori ja kaikkea mahdollista sontaa ja moskaa. Isoäiti kissalla oli aivan karhea (kuollut) turkki ja suuri nisäkasvain.
Kysyimme ukolta saisimmeko kissanpennut. Hän lupasi eikä pyytänyt mitään maksua.
Kävimme vielä puolentoista viikon aikana siellä päivittäin. Myöhemmissä small talkeissa kävi ilmi, että talo oli kuin olikin autio, tosin ukon omistama. Ukko myi pihasta käsin perunoita ja halkoja sekä säilytti autoaan autotallissa. Muutoin ukko itse asui tien toisella puolella omakotitalossa. Kissat elivät talossa siis vallan ilman ihmisiä. Ukko kertoi syöttävänsä kissoille ihmisten valmisruokia.

Viime viikon maanantaina ja tiistaina haimme kissanpennut pois ukolta. Ikää vekaroilla oli vajaa 8vkoa vaikka kissanpennut kuuluisi vasta 12 viikkoisina luovuttaa. Tässä tapauksessa oli parempi, että penikat lähtivät tuollaisista oloista pois. Olisivat olleet 12viikon iässä vielä "villikissampia" kuin jo nyt olivat.

Perjantaina Maisa Kyllikki kävi eläinlääkärissä ja ihme ja kumma ei ollut ulkoloisia. Vain matoja. Maisa lääkittiin paikan päällä ja Miinalle ostettiin kotiin mukaan samat mömmöt.

Vielä pitäisi tehdä ukosta eläinsuojelu ilmoitus.

Reetu on löytänyt loppuelämän kodin. Reetu muuttaa lähemmäs kuin kukaan arvaakaan ;)

Nipsun veli Reetu etsii hyvää loppuelämän kotia rivi- tai omakotitalosta. Omistajat luopuvat koirasta, kun ei ole sopeutunut kerrostaloelämään ja kärsii siitä.

Lisätietoja saa kysymällä.

Trimmasin Nipsun kauttaaltaan klaniksi (kuten kuvasta näkee) ystäväni kanssa keskiviikkona 11.3.2009, jotta haavat saisivat ilmaa ja parantuisivat nopeammin. Ideani ei tainnut olla maan mainioin ja aikaa siihen kuluikin 3,5h plus siivoukset. Ilmeisesti sänki kutitti osittain lisää ja kuonopanta ulkona ketutti, niin jätkä päätti kyntää naamansa jäiseen maahan. Veriset haavathan siitä tuli silmien ympärille, otsaan ja korvien tyveen, joita jätkä sitten sisällä raapi sukkajaloilla pahemmiksi. Sukista mitään apua ole!!! Myös korvalehdet raapi siinä ohessa molemmin puolin rikki ja kaulan vasemman puolen. Nyt ihan viimeisimmät haavat on kirputettu tai raavittu jalkoihin ja lapojen kohtiin, samoin oikealle puolelle kaulaa. Päälaeltakin korvien takaa löytyy uutta veristä rupea.

Antibiootti sitten loppui perjantaina ja soitin Kangasalan kunnan eläinlääkäriin. El.lääk. Sainio kirjoitti Nipsulle suun kautta annettavaa kortisoonia. Josko tämä haava, veri, rupi helvetti nyt alkaisi loppua!? Täitä en ole löytänyt enää. Se ei sitä sano eikö uusia kuoriutuisi... Tässä vain siivotaan, siivotaan ja siivotaan. KIVAA!!!

Vein nipsun Kangasalan kunnaneläinlääkärille tiistaina 10.3 klo 15:45. Nipsun eläinlääkärinä toimi Aaltonen Sanna. Erittäin mukava ja ihana ihminen. Kiitokset hänelle hyvästä hoivasta.

El.lääk. Aaltonen katsoi ensin Nipsun yleisvaikutelmaa ja kävi koiran läpi täikammalla. Ei eläviä täitä. Sitten hän laittoi Nipsun niskaan Stronghold 20-40kg 240mg - liuoksen täiden tuhoamista varten. Nipsu kiljui, kun aine kirveli. On kuulemma normaalia, että aine kirvelee, mikäli koiran iho on kuiva eikä siinä ole normaalia rasvakerrosta. Olin pessyt Nipsun kokonaan edellisenä iltana, koska jätkä tuntui sekoavan Cothivetin pistävästä hajusta, jota olin laittanut rintakehän ja kaulan alueen haavaumille. Tästä syystä iholla ei ollut sen omaa normaali flooraa vielä kertynyt. Nipsun rauhoituttua el.lääk. Aaltonen katsoi Nipsun rintakehän ja kaulan alueen haavaumaa ja sanoi, että ei olisi kovin kaukana ollut verenmyrkytyksen vaara, kun iho oli niin syvälle rikki ja mädän peitossa. Hän putsasi mätää hieman pois ja haki trimmerin, jolla ajeli kaulan karvat laajemmalti pois. Tämän jälkeen hän opasti minua haavan hoidossa ja luetteli lääkkeet ja niiden antotavat, mitä määräsi Nipsulle. Nipsu sai Kefavet vet 500mg tabl. XIV kuurin; 1,5 tabl. kaksi kertaa päivässä kuuri loppuun asti. Lisäksi Nipsu sai paikallishoitolääkkeeksi Fuciderm vet geeli 15g; ohuelti kaulan iholle kaksi päivässä seitsemän päivän ajan. Ulkoiluun saimme kaulapanta ja valjaskiellon, koska hiertävät haavaumia. Ainoana vaihtoehtona kuonopanta...

Lopuksi eläinlääkäri vilkaisi pyynnöstäni Nipsun korvia ja nännejä, joita peittää tumman ruskea haiseva töhnä. Äkkiseltään epäili vehnä- tai naudanliha-allergiaa. Kehoitti kokeilemaan kyseisistä aineista vapaata ruokavaliota, ja jos ei vaikuta asiaan, sitten olisi syytä tutkia tarkemmin. Korvapunkeista tai korvatulehduksesta ei ollut kyse.

Käynnin diagnoosi oli Dermatitis eli ihotulehdus

Käynnille tuli hintaa kaikkinensa 72€. Sisälsi lääkkeetkin.

Tänään vien nipsun klo 15:45 eläinlääkäriin. Exspot ei tehonnut jätkässä kuhisevaan täilaumaan, joten asennetaan koiraan sitten tujummat myrkyt.
Ensin jätkä söi itteltään ruvelle selän ja hännä tyven. Leikkasin karvat veke, jottei haavat taas ala mätiä pohjavillan seassa, kuten aina ennen on käynyt. Sitten jätkä raapi korvantaustat verelle, nyt ruvella ja karvat veke sieltä. Viimeisin veto oli raapia rintakehä kauttaaltaan verelle. Ajoin karvat veke ja jätkä raapikin rintakehän vielä pahemmaks. Veri vaan roiskuaa pisaroina ja karvat ympärillä vihreässä mädässä. Vitun täit!!! Kai tuo kuukahtaa kohta johonkin verenmyrkytykseen.

Hirveää katsella kun oma koira tuskissa. Nipsu kiljuu, kun raapii rintakehäänsä. Sit jätkä saa ihme sätkyjä; juoksee yhtäkkiä edestakaisin ja näyttää sekoavan. Lisäksi ei ole nukkunut kahteen päivään siten kuin yleensä nukkuu. Lepää kyllä, muttei nuku nuku. Jätkä ei edes syö vaikka oon tehnyt mitä ihanampia sörsseleitä. Mun rakas on kipeä :(

Meille tulee isabellan värinen kääpiöluppanaaras sijoitukseen :) Yhden poikueen jälkeen se on sitten meidän kokonaan :) Isäntä ei tästä kyllä vielä tiedä, mutta niinhän se on aina :D

Laku-Pekka kanimme paljastui tänä iltana naaraaksi. Joten nyt olisi syytä keksiä uusi nimi. Ehdotuksia otetaan vastaan!!!

Saara on vihdoinkin terve! Ihanaa. Mahtavaa. Upeaa.

Kyllä tätä sairastamista jo riittikin tarpeeksi. Kokonaiset kuusi päivää ripulointia ja niistä päivistä kaksi oksentamista. Lisänä huoli riittävästä juomisesta, ettei kuivu.

Ensi viikonloppuna on sitten aika juhlistaa tätä! Saara pääsee mummulaan yökylään ja isi työpaikan pirskeisiin, niin ehkä äitikin voisi lähteä peppua sheikkaamaan jonnekin ;)

Ohessa Saaran asenne kuva!