IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

SUOMI - FINLAND - PERKELE!!Lauantai 25.02.2006 17:05

Hola!

Viikon loma Playa Del Inglésissä on nyt takana. Pakko myöntää, et olikin mulla jo koti-ikävä! Sitä osaa taas ihan eri tavalla arvostaa arkisia juttuja - kuten sitä ettei lämmin vesi lopu kesken suihkussa käynnin :D Enkä myöskään olis uskonu miten viikossa voi alkaa kaivata ruisleipää ja salmiakkia :P Vaikka kyllähän tuolta löyty lähikaupasta ihan kotosiakin tuotteita: Juhlamokkaa, Fazerin suklaata yms. Alkuun tuntu vähän turhankin kotosalta. Ei jotenkin millään meinannu käydä järkeen et lennetään 6 ja ½ tuntia et päästään palmujen lomaan puhumaan suomea suomalaisten turistien kans ja ruokailemaan suomalaisessa ruokapaikassa. (Eikä me oikeesti syöty ku keittolounas ja illallissalaatti suomalaisissa paikoissa, muutoin suosittiin paikallisia!) No enhän mä ois muuten varmaan tuommoseen paikkaan lähtenykään, mut kun porukat ihan välttämättä halus sponssata. Viikko irti arjesta ja kaukana kotoota kuulosti vielä sillon ihan lupaavalta :D Parasta antia tuolla lomalla olikin se ettei tarvinnu huolehtia siivoomisista ja ruuan laitoista. Siivooja kävi siivoomassa ja ruuan sai tilata mieleisensä paikan listalta. Siinä oli riittävästi luksusta mulle.

Mikään rantalomahan tuo ei todellakaan ollu. Lämmintä oli sen parikytä, mutta ei se tuntunu lämpimältä kun mereltä tuuli. Sitten kun aurinko vielä painu pilveen niin johan alko viluttaa! Mun on pakko tunnustaa et mä en käyny koko viikon aikana kertaakaan rannalla. Siis kyllähän mä rannan tuntumassa kävin syömässä, juomassa ja shoppailee, mut kertaakaan en kävelly rantavedessä, enkä palvonu aurinkoo rantapyyhkeellä... Mä oon niin vilukissa et tarkenin ainoostaan parina päivänä ottaa arskaa meiän parvekkeella, kun sinne paisto suoraan aurinko ja se oli tuulelta suojassa. Et eipä tullu paljon rusketusrajoja! :D

Aika ironista et just sinä päivänä kun päätettiin viettää raittiuspäivää ja käytiin kevyellä keittolounaalla suomalaisessa paikassa, mä sairastuin ja oksensin koko illan ja yön... Mun tuuria :/ Sillon kyllä iski koti-ikävä kun nukuin yön vessan lattialla vessanpönttöä halaillen. No toisaalta olin kiitollinen siitä et sairastin sen sillon, enkä esim. kotiinlähtöpäivänä, niinku mutsi teki :D Mähän kyllä varottelin sitä, et kannattas senkin vähän kattoo mitä suuhunsa mättää, kun meidän 5 hengen porukasta oli jo kolme sairastanu siihen mennessä. Äiti sitten ilmotti kentällä et on paha olo. No onneks päästiin koneeseen, eikä jouduttu venyttää lähtöö - lento kun oli muutenkin myöhässä. No koneessa sitten oli aika helvetin tunkkaista (yli pari sataa matkustajaa...) ja eiköhän äiti päässy lentoemojen kans koneen peräosaan huilimaan, kun se alko oksentaa ja palella. Mulla oli sitten koko penkkirivi omassa käytössä kun porukat vietti puolet lennosta siellä. :) Kuopiossa meitä oottikin oikeen ambulanssi. Päästiin kuitenkin terveyskeskuskäynnin jälkeen kotimatkalle... Että olipahan reissu :D Mulla on vieläkin rekan alle jääny olo kaikesta siitä oksentamisesta ja kovalla lattialla nukkumisesta. Enkä oo totta puhuen vieläkään uskaltanu kunnolla syödä. Kaks päivää meni melko lailla paastoten ja vieläkin tulee herkästi kuvottava olo. Mikä lie lintuinfluenssa tuotiin tuliaisina :D

Mitäs muuta sitä vois kertoo tuosta viikosta… Hmm… No huristeltiinhan me taxilla Las Palmasiin ja palloiltiin siellä ihan turisteina :D Se onkin jo ihan oma tarinansa se… Sitten siellä tietysti riitti näitä ällöttäviä imellyksiä, jotka tuli lässyttämään siirappisia. Niihin oli vaikee suhtautua, kun en oo sitä tyyppiä että viittisin suoraan sanoo et suksi kuuseen, tai toisaalta myöskään alentumaan niin alas, että hymyillen vastaanottasin niiden suoltamat yliampuvat imartelut. Tuli sellanen olo et, pitääkö ne mua tosiaan niin tyhmänä et mä uskon kaiken mitä ne sanoo, enkä tajua että ne vaan yrittää miellyttää, jotta ostasin niiltä jotain tai tulisin niiden ravintolaan? Oli tietty niitäkin lässyttäjiä jotka tuli muuten vaan kaduilla vastaan, mut niillä olikin sitten jo toisenlaiset taka-ajatukset. :D
Mutta oli meillä tietysti hauskaakin siellä, varsinkin kun muistettiin rittävän säännöllisesti tilata kannulliset sangriaa :P Ei tullu vedettyä kertaakaan kunnon lärvejä, mutta suurin osa lomasta tais mennä semmosessa pienessä sievässä :) Ei oikeen ollu bile-seuraa mulla ja yksin ei huvittanu lähtee, kun ne ukot oli niin päällekäyviä, ettei ois saanu rauhassa olla. Ois kait siellä ollu muitakin suomalaisia nuoria, joiden seuraan oisin mielelläni illalla lyöttäytyny jonnekin viihteelle, mutta enpä tullu törmänneeksi niihin. Ei meidän hotellissa ollu ku jotain svedupellejä :D Rantahiekkaan oli joku raapustanu isolla tekstin PERKELE, että kaitpa siellä oli suomalaista nuorisoo ollu liikenteessä :)

Hetaa, Lilliä ja kavereita oli hirvee ikävä. Heta oli käyny sillä välin ekaa kertaa kampaajalla ja nyt sillä on semmonen ylikähee otsatukka :D Lilli pitäs hakee tänään Juliuksen eläinhotellista. Saa nähdä mitä se tuumaa meidät nähdessään. En tiiä kumpi on pahempi kuulla, se et se ei oo ikävöiny ollenkaan vaan nauttinu täysin rinnoin lomastaan, vai se että se on riutunu ikävissään eikä oo suostunu syömään. :) Että tällasta tällä kertaa. Sit tähän loppuun vielä pari haastetta jotka hennanniina oli heittäny loman aikana:

Tehtävänanto: Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä,
jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn
ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1.En osaa tehdä ruokaa kuin armeijalle kerrallaan. Sama juttu leipomisen kans. Menee aina yli – uuni hohkaa puoli päivää ja hella täyttyy padoista ja kattiloista… Sitten niitä ruokia/leivonnaisia löytyy pakkasesta vielä vuoden päästä :D

2.Mulla on neuroosi vessapaperirullista. Siis että ne on oikein päin. Ne ei saa olla niin päin et paperi tulee seinän puolelta. Jos meen vaikka kylässä tai kahvilassa vessaan ja rulla on väärinpäin, mun on pakko kääntää se oikein päin… :) Ja tää on ihan geeneissä tää juttu – äitiltä peritty…

3.Oon lajittelufriikki. Kotona lajittelen erikseen palavan, bion, sekajätteen, lasin, pienmetallin, kartongin, muovin ja ongelmajätteen… Ja hei daa, mulla ei oo autoo jolla niitä kuskata lajittelupisteisiin!

4.En voi lähtee minnekään ilman meikkiä. Siis en edes viedä roskia tai hakea postia… :/

5.Öö… Eikö näissä oo jo kestämistä? :D

Ja haasteen pistän eteenpäin seuraaville:
*R-syke
*Antti-san
*hekaju
*miss_domi
*dbuum

Ja toinen:

" Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta."

Päältä löytyy:
*mustat stringit & rintsikat
*valkoinen kauluspaita + ruskea neule
*ruskea tweed-tyyppinen hame + vyö

Seuraavat viis saa kertoo mulle mitä heillä on päällään:
*Zeezus
*miiba
*nopsajalaka
*r-syke
*KiteKat


Hetalla on uus harrastus... Se on alkanu piirrellä seiniin ja oviin. Just hankasin sen "graffitit" makkarin ovesta, niin eikö tää jo seuraavaks ollu kaatanu kissanhiekat kylppärin lattialle. Se jaksaa pitää huolen siitä ettei mulla käy aika pitkäks, ihanan ajattelevaista siltä... No tuli se sit kaiken mun keuhkoomisen päätteeks pyytää anteeks ja lupas ettei enää koske kissan ruokiin eikä hiekkaan tai piirtele seiniin. Just tänään ostin yli 20 eskoo maksavan 2 kilon säkin raksuja Lillille ja Heta heti ensi töikseen paiskas sen lattiaan, niin et sauma anto periks, ja samassa se jo levitti raksut ympäri keittiön lattiaa. Tän lisäks sillä on tapana käydä joko tyhjentää raksukuppi vesiastiaan tai toisinpäin. "Parhaassa" tapauksessa molemmat löytyy yhtenä mössönä lattialta, tai vielä pahempaa, matolta. Kiva sit heittää tuon hintaluokan safkaa roskiin, kun yks pikku dynamo läträä niitä veteen.

Muutenkin käy kalliiks tuo kissa. Piti tänään käyttää sitä eläinlääkärissä (kulut 50 egua...) kun myöhään eilen illalla huomasin et sen silmä oli kipeen näkönen. Vilkkuluomi näky ja pupilli oli ihan samee. Mua kävi se niin sääliks, et päätin antaa sen nukkua meiän vieressä. Enkä mä ihan vainoharhanen ollu, vaikka vähän jo pelkäsin yli-dramitisoineeni sen oireita :) Kyllä sillä oli tulehtunu se silmä ja lääkäri määräs viikon antibioottikuurin ja kahdeks viikoks salvaa (4[!] x päivässä!!!). Mut muuten kuulema huolehdin turhaan Lillin painosta ja huonosta syönnistä. On lääkärin mukaan ihan hyvän painonen ja vaikka karva irtookin, niin turkki on hyvässä kunnossa. Käytiin samalla tutustumassa Juliuksen eläinhotelliin, jonne vien Lillin ylihuomenna oman loman ajaks hoitoon. Ihana paikka. Hyvällä omalla tunnolla voin jättää Lillin sinne. Onhan sekin aika arvokasta lystiä pitää kissaa reilu viikko siellä, mut mä ajattelenkin kauaskantosemmin. Meinaan kalliiks kävis sekin jos joku kaveri lupais puoli-ilmaseks tai jopa ylläpitoo vastaan kattoo sitä, kun kuitenkin se terottas kyntesä kalliiseen sohvaan, repis mittatilaustyönä tehdyt verhot ja söis uhanalaset viherkasvit. Ehkä vielä mielenosoitukseks vääntäis tortut vasta pesulasta tuodulle matolle ja pissais sänkyyn :D No tuskin kuitenkaan. Nyt mä dramatisoin :)

Kyllä se Heta noista on pahempi terminaattori kummiski. Mä toivon et isänsä saa sen viikossa ruotuun. :) Iltapalalla puuro oli joko liian kuumaa tai liian kylmää. Aamulla asuks ois kelvannu ainoostaan yömekko ja illalla yömekko oli luonnollisesti hukassa, eikä mikään muu mekko tai paituli käyny. Lopulta pyjama sai hyväksynnän. Sillä on nyt se ihana uhmaikä, joka kestää onneks vaan jonnekin 18 - 20 ikävuoteen :) Sit ku Heta on rauhottunu ni mulla alkaa vaihdevuodet ja mä maksankin potut pottuina :D

Joo mut hei, kolme yötä jouluun, tai siis matkaan. :) Voisinkin latailla kameraan akut ja pakkailla kamiksia... Lupaan nauttia joka hetkestä erossa arjesta, vaikka sitten saisinkin auringonpistoksen, ihosyövän, ruokamyrkytyksen tai jotain muuta lintuinfluenssasta hullunlehmän tautiin :)

Ja homma pelittää!!Lauantai 11.02.2006 00:54

Alko taas tää päivä niin railakkaasti että voi voi. Oltiin aamupäivästä lähdössä Hetan kans rustinkiin. Pukemisrumba käynnistyi melkolailla perinteisesti, paitsi että tänään Heta halus pukee ite. Yritin kärsivällisesti odottaa kun se ähki kymmenen minuuttia yhden villasukan kimpussa, mutta lopulta siltä palo itseltäänkin päreet. Kun ojensin auttavan käteni, alko tyypillinen kiemurtelu ja vastaanhangoittelu. Hiki päässä siinä taisteltiin vaatteiden kans kunnes mä lopulta karjasin jtn et "Nyt jumalauta loppuu se temppuilu", johon Heta vaan kulmat kurtussa vastaa etusormea heristäen komennon "Hiijjaa [Hiljaa]"! Että se siitä mun auktoriteetista sitten :) Lopulta Heta oli valmis ja avasin sille jo oven rappukäytävään. Olin itekin jo ovenraossa menossa ja hamusin toisella kädellä avaimia, jotka roikkuu naulakon tangossa - paitsi nyt. Muistan et ai niin joo, nehän on hukassa, kun Heta hävitti ne eilen. Sen jälkeen kun mun avaimet viimeks pitkän etsinnän jälkeen löyty jostain patterin välistä, mä päätin alkaa säilyttää niitä naulakon tangossa. Eilen vaan satuin unohtaa ne hetkeks Hetan ulottuville ja ne katos samantein kuin pieru saharaan. Komento takas ja avaimia etsimään mars! Meillä molemmilla on mielettömät ulkotamineet päällä, mutta ei auta. Etsin sohvien välit, nostan sohvan, nostan nojatuolin, hoen Hetalle yhä vaan vihasemmin ja kovemmalla äänellä että missä *%#¤?% ne avaimet on. Kun jymäytän nojatuolin takaisin lattiaan, kuulu seinän takaa keittiöstä kolaus ja särkyvän lasin helinää. Meen kattoo. Hetan 2-vuotiskuvathan ne "vaan" tippu seinältä ja kehyksien lasi meni säpäleiks. Eiku siivoomaan, eihän niitä niin voi jättää, kun kissa vois satuttaa ittesä. Onneks on rikkaimuri! Luovutan avainten suhteen, nappaan vara-avaimet ja suunnistan ovea kohti. Heta pysähtyy eteisen lipaston kohdalle ja sanoo "Täällä". Minä kysyn onko ne avaimet siellä ja alan etsiä niitä katsellani. Ei näy. Heta sinnikkäästi osoittaa että täällä ja minä kiskon lipastonlaatikoita auki. Sieltähän ne avaimetkin sitten löytyy. Vien vara-avaimet takas jemmaan ja lopulta päästään lähtee. Pakko polttaa hermosavut matkalla.

Pudotan ennen rustinkia ystävänpäiväkortit postiin. Rustinki on täynnä porukkaa, koska siellä on tänään joku kaupungin perhetyöntekijöiden johtavassa asemassa työskentelevä kuuntelemassa äitien mielipiteitä siitä, miks rustinkia ei tulis lopettaa. Tai miks sen tulis saada jatkaa. Ihan kummin sen asian nyt vaan haluaa nähä. Anyway, se ei ollu nyt se pointti - ei pidä takertua pikkuseikkoihin :) Eteinen on täynnä vaatteita. Alkaa riisuutumisrumba. On mahdotonta yrittää saada riisuttua kapeassa eteisessä vaatteet sekä lapselta että iteltä, ilman ettei olis jatkuvasti jonkun haitolla. Ihmisiä ramppaa, pitää väistää, siirrellä omaisuutta [miks sitä tavaraa pitääkin aina olla niin ***vetin paljon aina mukana?] ja on kuuma! Väsyttää, kiukuttaa, on nälkä ja tekee mieli luovuttaa. Vaatteet ei sovi naulakkoon, vaan ne pitää kiikuttaa nuokkarin puolelle toiseen päähän rakennusta. Lopulta pääsen istahtamaan sohvalle. Menee jonkun aikaa, kun huomaan et kännykkä on jossain hukassa. Ensimmäinen ajatus on, että voi paska, kun avaimet löytyy, niin nyt on sitten kännykkä hukassa. Pyydän Minnaa soittamaan siihen ja lähden kuulostelemaan. Ravaan ympäri tiloja, mutta missään ei soi eikä värise. Mietin, että mun laukku oli ihan tupaten täynnä ja kun mä tiputin ystävänpäiväkortit postiin, niin entä jos mun kännykkä tippu laukusta. Pyydän Riittaa kattoo Hetan perään, et pääsen kattoo pihalta. Nappaan Minnan kännykän ja soitan sillä omaani. Siellähän se mun puhelin pirisi hangessa lipputangon juurella! Olipa onni että löyty! Kun jälkikäteen aloin miettii, niin suurinpiirtein koko mun elämä on siinä kännykässä - oikeesti. Se on muuten tosi henkilökohtanen kapistus. Siellä on kaikki osote- ja synttäritiedot, tärkeitä viestejä, kuvia ym. juttuja. Anyway, palasin onnellisena takas sisälle ja ajattelin "Mitäköhän seuraavaks? Varmaan hukkaan käsilaukun?" :D

Ei ehkä oo ollu paras mahdollinen päivä, mut ei niin paljon pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Sainhan mä tänään laajakaistan aukeemaan ja nyt saan surffailla :) Rentouttavaa!

Uusi vuosi - uudet kujeetTiistai 10.01.2006 13:42

Onhan toi vuosi vaihtunu jo aikaa sitten, mutta eipä ole tullut kirjoteltua tänne. Viimesin merkintä näkyy olevan siitä Lillin mouruamisesta, joten täytynee jatkaa siitä. Naapurit vissiin alko epäilee et kissaparka kiljuu nälissään ja hyvä etteivät olleet eläinsuojeluvalvojaa soittaneet paikalle :D Thank God eläinlääkäri kirjotti reseptin kiiman katkasuun (koirille tarkotettuja lääkkeitä, heh:)... Tänään loppuu kuuri ja toivon mukaan kissa pysyy rauhallisena siihen saakka et sen voi leikkuuttaa.

Ens kuussa lähdenkin sitten viikoksi arkea pakoon Kanarialle, Playa del Inglesiin. Lilli menee näillä näkymin Juliuksen eläinhotelliin siksi aikaa. Lähtö ois perjantaina 17.2 ja takas tuun seuraavana perjantaina, eli 24.2. Et tämmöttiist tällä kertaa.

The MouruMaanantai 28.11.2005 13:10

Lilli alko lauantaina mouruamaan, eikä siitä tule loppua... En tienny itkee vai nauraa ja taisin tehdä vuoroin molempia, kunnes sitten eilen luovutin ja pakenin Hetan kans tänne porukoille. Lilli sai jäädä yksin mölisemään. Toivottavasti se ois jo vähän rauhottunu kun kohta palataan kotiin. Välillä käy sitä sääliks ja... no, välillä ei :) Pitää alkaa kyselee sille leikkuu-aikaa.

Heta oli lauantaina isänsä kanssa mummun ja ukin luona ja minä sain iloita arjen pikku riemuista. Kuten vaikka siitä, että sain jättää laukun ihan mihin vaan, ilman että tarvii pelätä jonkun syövän huulipunat ja hävittävän pankkikortit. Piti oikeen keksimällä keksiä juttuja joita en tavallisesti voi tehdä. Automaattisesti olin kauppareissun jälkeen nostamassa laukkua naulakon päälle Hetan ulottumattomiin, mutta koin suunnatonta riemua tajutessani et "Siis hei, mähän voin jättää mun laukun just sinne minne mä haluan... Vaikka tähän, tai vielä parempaa - tähän!" :) Nää on niitä elämän pieniä iloja joita lapsettomat ihmiset ei voi käsittää :D Sitä kummasti oppii arvostamaan tällasia itsestäänselvyyksiä kun talossa on sellainen termiitti kuin Heta.

Oli ihanaa ettei tarvinnu olla jatkuvasti siivoomassa Hetan sotkuja. Yleensähän se menee niin, et sitä mukaa kun mä siivoon, Heta sotkee toisesta päästä. Niinku eilen mä pakkasin meidän kamikset ihan vaan huomatakseni hetken päästä, et Heta on purkanu ja levittäny ne pitkin poikin makkarin lattiaa. No Lilli piti kummiski lauantaina huolen, ettei mulla kävis aika pitkäks ja levitteli kukkamultia. Se vähän niinku tuuras Hetaa :)

Nyt iski joku totaalinen blackout, enkä enää kykene pukemaan ajatuksia sanoiksi, joten taidan poistua ja kiittää.

VäliaikatietojaLauantai 12.11.2005 20:25

Heta kaatoi keittiön ja eteisen välimaastoon kupillisen koiran raksuja ja vettä. Ihana soppa siivottavaksi. Koira taas on murustellut sellasen kuivatun kalkkunan kaulan tuohon eteisen matolle - pitänee taas kohta kaivaa imuri esiin. Mut Lilli on ollu ihan kiltisti sentään :) Ja minä myös :D Mutta ainahan minä!

PS.Lauantai 12.11.2005 19:01

Hetan hiljentämiseksi ja hillitsemiseksi edellisen tekstin ajaksi tarvittiin puoli pussillista Amerikan pastilleja :)
Aamu alkaa kissanhiekan puhdistuksella. Kokeilen Lillille uutta ekologista maissi-"hiekkaa", joka haisee jo puhtaana niin pahalle, ettei Lilli suostunut koko edellispäivänä menemään vessaansa, vaan alkoi jo sen edustalla voimakkaan peittely-operaation. Niinpä ei ole mikään yllätys, että aamulla sieltä löytyy vaikka minkälaista kikkaretta ja paakkua, kun Lilli parka on pitkän pidättelyn jälkeen yön aikana joutunut alentumaan ja nöyrtymään. Hätä ei lue lakia.

Lähdetään Hetan ja Lillin kans porukoiden luokse ja kesken matkan Heta yrjöää soijanakkikeitot syliinsä. Kuskilla sattuu olemaan aikamoinen krapula ja lemu meinaa saada aikaan osennusrefleksin itse kullekin. Ei muutaku komento takas ja kotiin vaatteiden vaihtoon ja puhdistautumaan. Matka jatkuu jälleen.

Porukoiden luona odottaa koirankakkakikkareet, onneksi kylläkin takkahuoneeseen leviteltyjen sanomalehtien päällä. Ne siivottuani käyn Hetan oksennukseen sotkeentuneiden vaatteiden kimppuun. Sillä välin Heta on kiipeillyt keittiönpöydille ja pudottanut kupillisen hienoa sokeria lattialle, ihanaa. Ei muuta ku imuri esiin ja siivoomaan.

Voisko päivä enää paremmin mennä? Jotenkin musta tuntuu, et pahin on vielä edessä. Mut hei, tällasiahan nää meiän päivät yleensä on. Kaaosta kaaoksen perään. Ehkä jo seuraava hirmumyrsky nimetään Hetan mukaan?
- Vanhemmat »