IRC-Galleria

kaikki kaunis tuhoutuu
ja valtakunnat sortuvat.
elän tämän elämän
ja katoan..

Miksi kaikki aina kaatuu niskaan
ja unelmani tuhoutuvat.
Pakko jaksaa vaikka tuntuu turhalta.
sillä kun kerran täältä lähden,
niin olen viimein kotona.

Seison taas yksin...
Satutettuna ja satuttajana...
Oman mieleni ja ruumiini vankina...
Tuska vavisuttaa ruumistani...
Vedän käteni pois liekkien keskeltä...
Tuska tarkoittaa enää vain sitä,
että olen vielä täällä...
Tämän ruumiin vankina...
En tunne kuuluvani tänne...
Haluan pois...
Mutta tiedän etten voi...
Minä olen valinnut tämän tuskien tien...
Ja minun on kuljettava se loppuun...

Taas yksi lyhyt hetki, päivä, vuosi...
Kaikki valuneina ajan ahneeseen autiomaahan...
Mutta silti,
Minä olen täällä...
Kaikkien ja kaiken keskellä...
Mutta silti niin yksin ja kaikesta erillään...
Voi kuinka toivonkaan että aikani koittaisi jo...
Että saisin lähteä täältä...
Jättää kaiken...
Riisua tämän naamion jonka maailma asetti kasvoilleni...
Ja olla oma itseni...

Seison ulkona pimeässä...
Haluan olla yksin...
Lakata olemasta muulle maailmalle...
Kuunnella tarinoita joita tuuli kuiskii korvaani...
Nähdä kuviot joita tuli piirtää iholleni...
Näin minä elän,
oman mieleni vanki...