IRC-Galleria

Huomenna se sit on edessä. Muutto. Jes. Päästään muuttaan tosi hienoon kämpään, joka sijaitsee espoossa aivan loistavalla paikalla. Niin ihanaa ja helpottavaa. Eikä muuttoseurakaan pahenna asiaa ollenkaan...

Tosiaan täällä mä nyt sit oon aina sunnuntai-illasta torstai-iltaan vahtimassa suloista yksivuotiasta pikkutyttöö. Päivät siis kuluu ruuan kanssa sotatessa, leikkiessä ja vaippoja vaihdellessa ( kuin ihanaa ;) )..

Toisaalta mä viihdyn täällä, kavereita on muutama kans hesassa ni ei tekeminen lopu ja muutenki tykkään olla täällä.. Mut sit on yks toooosi iso mutta tai oikeestaan pariki jotka liittyy toisiinsa. Yllättäen siihen on tasan yks ihminen syynä, joka aiheuttaa nyt ongelmia olla täällä. Ja tuntuu et viikonloput kuluu ihan liian nopeesti. Toivottavasti siihen asiaan tulee joku ratkasu ja mahdollisimman pian. Nyt eletään jännitäviä aikoja...

Hyvää ystävänpäivää kaikille <3

Vuoden lopulla voi taas miettiä koko edellistä vuotta. Olethan kiltti ja vastaan kysymyksiin ja haastat kaverisi mukaan :)

Mikä oli parasta, mitä sinulle tapahtui vuonna 2006? Hmm.. No ainaki asuminen Lontoossa, Joonaksen tapaaminen.. ja sit on tietty paljon jotain pienempiä juttuja..

Mikä päivä muutti eniten tulevaisuuttasi? hmm. oiskohan ollu joku tyyliin 16.2. ja sit varmaan 2.8. ja 20.10. ja sit tossa joku pari viikkoo sitte joku päivä..

Mitä tulet kaipaamaan eniten vuodessa 2006? Lontoota ja kesää jollon kaikki kaverit oli vielä koossa ja "kotona"

Missä maissa kävit vuoden aikana? Lontoossa, Ruotsissa, Virossa

Mitä itsellesi uutta musiikkia kuuntelit? jaa-a no varmaan jotain dancee, josta oon jopa melkein alkanu pitää, voi voi..

Aloititko uuden harrastuksen? En ja edellisetki tais hävitä johonki..

Asioita, jotka muistuttava sinua menneestä vuodesta:
a) biisi: se se se mikä sen nimi nyt onkaan.. no se menee jotenki et "..nosta tanssijan jalkaa kohta kesä voi alkaa.."
b) leffa: ehkä rakkautta vain, koska se on ihan paras leffa ja se on kuvattu lontoossa
c) ruoka: riisi ja kana pahassa kastikkeessa ja tietty fihs&ships
f) kaupunki: Lontoo, Loimaa
g) vaate: heh, ihana työasu..

Ihmisiä, joihin tutustuit? Joonas x2, valve, late ja kaikki muut joonaksen kaverit, adam, stephanie, patricia, sarah, virina, eva, ja on niitä varmaan muitaki..

Asioita, joissa onnistuit? Onnistuin selviin Lontoossa yllättävän kauan olosuhteisiin nähden..

Asioita, joissa epäonnistuit? jaa-a no ei varmaan mitään suurempaa..

Oliko jotain, mitä jätit tekemättä ja kadut sitä nyt? ei oikeestaan ehkä jotain yksittäisiä pieniä juttuja mitä ei nyt muista näin äkkiä

Jos tiivistäisit viime vuoden lauseeseen, mikä se olisi? Pieni kaipuu Lontooseen, paljon uusia tuttuja, ikävä vanhoja kavereita..

Jos saisit kääntää aikaa takaisinpäin, mihin päivään sen kääntäisit? hmm.. en välttisti haluis kääntää aikaa takaspäin mut jos pitäis ni kääntäisin jonneki kevääseen ku kaikki kaverit oli vielä täällä ja viettäisin enemmän aikaa niitten kans..

Oliko viime vuonna päiviä, joita aluksi odotit pelolla mutta jotka lopulta muodostuivatkin vuoden parhaiksi päiviksi? en nyt osaa sanoo..

Mikä päivä on jäänyt mieleesi tarkimmin? hmm.. 20.10.

Mitä silloin tapahtui? Tulin takas Lontoosta

Haasta 3 ystävääsi tekemään tämä:
teille:

kaikki ketkä jaksaa tehä..

Kotona taas. Niin ihana tunne. Sitä tunnetta ei voi ees sanoin kuvailla miltä tuntuu ku tuut takasin kotiin parin kuukauden jälkeen. Se tunne ku näät taas kaikki rakkaat ihmiset ja oman kodin ja ku voit asioida suomeks ilman et tarvii koko ajan miettiä et mites tää juttu nyt pitää selittää, se on joku niin mahtava tunne.
En voi sanoo etteikö ois ollu jotain pientä haikeutta ilmassa lähtee takasin kotiin. Kyl jotain asioita tulee kaipaamaan Lontoosta, varsinki niitä mahtavia ihmisiä joihin siellä tutustu. Ja upeita maisemia!
No nyt on sitten uudet haasteet edessä (mitkä haasteet?). kattoo nyt mitä talvi ja kevät tuo tulleessaan....

Tosiaan. taalla sita nyt sit ollaan lontoossa. kaupunki on aivan yhta ihana ku ennenki. varsinki iltasin ku kaikki kaupungin valot syttyy.

No toissa on ihan kivaa, tai no miten sen nyt ottaa, hotellihuoneitten siivoomista. tosin kaikki tyokaverit on soluttautunu aidikielen mukaan, ja mahan oon tietty ainut joka puhuu suomeen (tai on siel yks toinen tytto suomesta, mut eritehtavissa, oon nahny sen kerran). Paivisin siis joudun kuunteleen paaasiassa puolaa tai slovakiaa tai sit saksaa tai nigeriaa tai jotian kiinantapasta. etta senkin puolesta on aikas yksinaista. Mut siis se hotelli mis oon toissa on tosi hieno, 4 tahden hotelli.

Asunto onki sit ihan toinen juttu. Ensin sain huoneen jonka ikkunasta ei nahny ulos, eika sita voinu sulkee, joten se oli jokseenki vankilamainen ja kylma. ja huoneen kunto muutenki oli viitta vaille kaiken rajahtamista. sen kerroksen yhteinen wc ja kylppari oli kans tooosi jarkyttavassa kunnossa, katot homeessa jne. No nyt sain onneks pari paivaa sitten toisen huoneen. se on huomattavasti suurempi ja siistimpi. Ja mika parasta se on ylimmassa kerroksessa ja sielta nakee ulos, ja on muuten aikas hyvat maisemat. ja ikkunan saa kiinni, joten ei oo niin kylma! ja sen kerroksen wc+suihkuki on jopa siedettavassa kunnossa.

Alusta asti ensimmainen ajatus taalla on ollu et mahdollisimman pian takasin kotiin. ekan viikon jalkeen mietien et ok ehka ma kestan syyslomaan asti. Ja edellispaivana ku olin menossa bussilla kaupungilta kampille, mulla oli ekaa kertaa olo et saatan vaikka viihtyakki sen 3kk....

Niin siis se et sain työpaikan Lontoosta. Otin vastaan työn Imperial London hostels ketjussa. Se omistaa kuus neljän tähden hotellii aivan lontoon keskustassa. Ja mikä parasta saan asua ja syödä sielä ilmaseks ja vielä palkkaaki tippuu. Töitä on tosin 6 päivää viikossa mut kait se siinä menee. Lähtö häämöttää viikolla 34. Ja takas aattelin tulla sit siitä lähdöstä 12 viikon päästä eli siinä marraskuun puolivälin jälkeen.

No mitä koti-ikävään tulee se saattaa iskee jossain vaiheessa. Kyl mä ilman perhettä osaan olla jonkun aikaaki ennen ku ikävä iskee ja kavereistaki on tottunu oleen sen verran erossa et ei niitäkään (kaikella rakkaudella) hirvee ikävä heti tuu. On vaan yks tapaus joka saattaa aiheuttaa pahaa ikävää <3

Mut ei hätää. Onneks mä oon keksiny järkätä läksiäiset (siis lue bileet!). Paikasta ei oo vielä mitään haivaintoo (hyviä ideoita otetaan vastaan) mutta ne järjestetään 18. tai 19.8.... Kaikki ketkä katsoo haluavansa juhlia mielellä tai toisella mun lähtöö (ja mahdollisesti myös lauran?) on tervetulleita. Ilmottelen päivästä, paikasta ja ajasta sitten myöhemmin.

Nyt meen ensitöikseni surffaan vielä lennot....

Se on ihan kummallista miten jonain päivinä on tosi hyvällä tuulella esimerkiks siks et on aamulla ensimmäisenä lukenu jonkun tosi ihanan viestin. Niinä päivinä on ihan sama mitä muut sanoo, hymyilee vaan kauniisti kaikille. Jotenki aikaki kuluu paljon nopeempaa.

Joskus taas pelkästä katseesta tietää mitä toinen ajattelee. Toisen ei tarvii ku hymyillä tai mulkasta tietyllä tavalla ni tietää mitä se ajattelee. Toisinaan se on hyvä, et ei tartte sanoo mitään, ku toinen tietää muutenki, mut joskus se saattaa olla huono homma, ku toinen näkee mitä ajattelee. toisinaan on sellasii ilmeitä et et tiiä varmasti mitä toinen ajattelee mut se on se sama ilme aina jota rupeet miettiin et tarkottaiskohan toi jotain tiettyä juttua?

Nii ja sit tää et kaikilla ihmisillä on omat tapansa. Töissä mun silmään on pistäny pari tyyppiä mitkä tekee aina syömään tullessan samalla lailla. Yks sanoo aina "taas tuli nälkä" tai "tarttis syörä taas" (se on kyl niin mahtava tyyppi). Ja sit on toinen joka haluaa aina ruuan kans näkkileipää. Hassua miten niittenki ihmisten tavoista tulee hyvälle tuulelle ja alkaa väkisinki hymyilyttää kesken kaikkein paskimmanki päivän.

Ja mikä parasta joskus pelkkä yks sana tai merkki tai pelkkä katse voi pelastaa koko päivän...

Oli kyl hyvä juhannus. Ei kaduta et en lähteny kaummas. Oltiin yhellä talolla. Oli kivaa seuraa ja muutenki ihan mukava meininki. Mentiin perjantaina ja tultiin pois sunnuntaina. Mukana oli kaikki tärkeet ihmiset <3 tai no muutama tärkee vielä puuttu.. Nyt tuntuu ihan oudolta nukkuu yksin ja ilman et joku huutelee koko yön jotain kuten "tempsukkaa" ja "irti potilaasta" =)
heh ja koska mukana oli kasa turkulaisia, päässä soi vaan hemotikis ja kaikki muut "oudot" sanat..

siis oli kyl niin hemotikis! ;)

Niin tosiaan päästiin sitten ylioppilaiks.. Kaikki aina kysyy et miltäs nyt sit tuntuu, mut ei suorastaan yhtään miltään tällä hetkellä ton asian suhteen. Ok, onhan se hienoo et päästiin lukiosta, mut nii siihen on jo tottunu et ei oo koulussa päivisin.

Kesä tietää töitä tarjoilemassa ja tekemässä ruokaa jne. Ihan kivaa hommaa, mut työajat saattaa varsinki viikonloppusin juhlissa venyä jonkus verran. Ja tietty kesällä kuuluu ottaa aurinkoo (jos se vaikka tarttuis), käydä uimassa, grillata ja tehä kaikkee mitä nyt kesällä kuuluu :).

Syksy onki sit edeleen arvotus. Tosin sen jo tiiän et en todennäkösesti pääse kouluun, joten edessä on sitten ulkomaille lähtö, niinku oon tässä enteilly. Maasta ei oo vielä havaintookaan, pitäis tässä varmaan kohta päättää ja hakee. Mut hotelli- ja ravintola-alan töitä oon menossa tekemään. Mä oon toisaalta ihan innoissani lähteen ulkomaille, koska nyt on "elämäni tilaisuus" ku ei oo koulua jne. Mut toisaalta täältä jää kaipaan jotain, todennäkösesti aika paljonki ;). Mut hei enhän mä oo siellä ku joku 4 kk näillä näkymin. Joten eiköhän se aika kulu uudessa paikassa ehkä liianki nopeesti.

No mut jokatapauksessa ennen syksyä, viettäkää kaikki oikein hauska ja auringonpaisteinen (ainakin toivottavasti) kesä!!

Niin hassulta ku se musta itestä kuullostaaki ni eilen oli ehkä mun elämäni viimeinen pianotunti.. Jotenki outo fiilis. Soittanu pianoo jostain viis vuotiaasta asti ja nyt ei sit enää mee tunneille. Tulee orpo olo. Niin tottunu siihen et kerran viikossa meet tunnille ja soitat siel..

Toisaalta, ainahan voi käydä niin että jäänki ens vuodeks vielä Loimaalle ja jatkan tunteja, mut se on aika epätodennäköstä. Ja voinhan mä jatkaa pianotunteja jossain muussaki kaupungissa tai soittaa vaan omaks ilokseni, ku ehin.

Muutenki outo fiilis, just miettien noita harrastuksia. Tääl on tottunu harrastaan jotain teittyjä juttuja mitkä on tullu osaks elämää, ja nyt pitää ainaki osista luopua ku lähtee kai muualle. No ainahan mä voin keksiä jotain uutta, mut silti jotenki haikeeta...