IRC-Galleria

Heräsin viideltä torstai-aamuna oman teemuni kainalosta.
Siihen hänet jätin, nukkumaan.
Minut haki aluemyyntipäällikkö ja vei lempäälän ideaparkkiin,
jännitti kovin. 50 miestä, huoltomiehiä ja minä.
Säätämiseksi meni koko alku.
Sit sain kahvia, enpä ole muuten yhtä hyvää usein juonut!
Nam takaisin sinne voisin kahvin takia matkustaa.
Sitten pitkästyin ja vaihtelin kalvoja, nauroin kun kuulin rapinaa.
Tauolla huusin kaikille: juokaa tsuffee, se on hyvää!
Näytin esimerkkiä ja hain kuppia toisen perään.

Mun saarna! Mun laskutusasiaa! Mun jännitys!
Se raukes.
Avasin tötteröni ja hölpötin hassuille höpsöille
siitä, kuinka kivaa on saada hienoja laskuja.
Heitin vitsin ja pari, hymyilin sitten.
Joku nauroi, toinen potkaisi tuolia.
15 minuuttia oli ohi.
Seuraava hiilidioksidi kylmäaine -hömppä kesti kaksi tuntia.

Iltapäivällä pääsin Tampereelle hotellihuoneeseen.
Voi sitä onnen tunnetta, kun "Yli Aidan" alkoi tv:stä!
Sitten täytyikin mennä vetelemään Plevnaan pihviä,
vuohenjuustosalaattia, suklaamussea.
Mutta ennen kaikkea
siideriä
tervasnapsia
lakkalikööriä
niin paljon kuin halusi, pomon piikkiin!
Hurmos oli mahdoton.

Yöllä kävelimme herra Johtajan ja Timon kanssa kohti hotellia
vaan matkamme pysäytti Paappa.
Se ei ollut mikään tavallinen vaari,
vaan jopa riehakas baari.
Johtaja ja minä otimme lonkerot,
Timo paljasti tänään juoneensa alkoholittoman oluen,
petturi.

Käänsin päätäni tyynyllä klo 02.10
ja nukahdin.



HERÄTYYYYYYYYSSSS
klo.07.00
TUTUM
löin pääni katon kulmaan
perkele
sen jälkeen en tiennyt onko krapula vai ei.

Aamupalalla näin Martina Aitolehden,
tähtäsin sitä nakilla nieluun!

Hirveän tylsää kaakatusta Ideaparkissa.
Kävimme Supermarketissa paijaamassa koneita.
Jotkut isoja, minä pieniä.

Työt loppuivat ja istuimme Timon kanssa autoon.
Pidin led-lippistä päässä ja hihkauttelin sopivin ajoin
"JIHAA"
kuuntelimme Fatboy Slimin mixausta Ritariässän tunnarista.

Odottelin Tiinaa linja-autoasemalla, mikä omituinen paikka
meidän tavata.
Sekopäisyys alkoi kun katseemme kohtasivat.
Minä istuin, Tiina tuli ovesta sisälle.
Hymyä kaikki!
Pian löysimme itsemme montusta.
Siis Montusta, paikallisesta baarista.
Rela lonkero seuranamme, puumerkit vieraskirjaan sekavaan.
Ja sitten nauratti niin!
Poltimme koko naurut toisten pihalla ja löysimme
Tampereen työläimmän ylämäen. Se oli ennen
alamäki. Ja välillä vieläkin on.

Sina haki meidät pois sekoilemasta ja asetuimme Hakametsään.
Minijuopottelu ja suurjuoruilu.
Pääsimme sohvaan mukavaan uinumaan...

Hähää ja aamulla katsoimme Oravan Oman Elokuvan!
Sina piirsi hienon kartan, mutta veikin meidät perille asti.
Kukkakaupassa tapasimme banaanipuun, sun muut.
Mutta Jusautukselle lähti ihan eri kaveri.
Viinakauppa imi rahaa 60 euroa!!
Jusautuksen osuus puolet,
hullu setä.

Löydettiin Lappiin tosi helposti,
seurasimme vain lumisia huippuja.
Jäimme vähän ennen pois
Koukkuniemessä.

Tgamma, Jusautus ja Hänä
matkasivat kohti Valintataloa.
Valitsemaan illan ja yön menuun.
Sekin tuli isännälle kalliiksi,
mutta selvisimme iloisina.

Keittiö oli kiva, joimme Tiinan kanssa pannun kahvia per nuppi.
Leivottiin mokkapaloja porukalla
niistä tuli jumalaisia,
kiitos pienten kätösten,jotka ne aikaansaivat.

Paikalle saapuvat tädit ja sedät olivat poikkeuksetta kivoja,
Vesa-miau yksi lemppareista
unohtamatta Saria, joka loi mun luomet
ja Jussin flickaa, jolla oli ihana huumorintaju (ja mekko)
Otimme neuvosta vaarin ja päätimme Tiinan kanssa
lähteä mukaan bileisiin,
niin päätti lopulta muukin juhlaväki.

-Romance-
Saatiin ruusut :)
Sitten bilettämään!
Aivan villinä menin ja biletin
ei mitään rajaa!
Sitten Juju lopetti ja vallattiin Tiinan kans
sikarihuone.
Huutoa, mekkalaa, paskalortto, ties mitä!
Jusautus ja Vesa-miau löysivät meidät ja sitten mentiin.
Käveltiin takaisin Koukkuniemeen, jäätiin vielä Tiinan kans
partsille perinteisille.
Kun päästiin sisälle, niin porukka oli jo melkein nukkumassa.
Näytti vähän ahtaalta ja oli riehakas mieli.
Joten separoitiin hetki tietokoneella aikataulujen kanssa.

Kello 05.00 kävelimme takaisin keskustaan.
Perillä olimme puoli kuuden jälkeen.
Oli helvetin kylmä.
Onneksi spurgu vihjasi läheisestä huoltoasemasta,
menimme sinne kaakaolle.

Klo 06.30 bussi kohti Helsinkiä lähti.
Nukahdimme.

Klo 09.30 bussi Porvooseen.
Pysyimme hereillä.

Klo 10.45 bussi Kevätkumpuun.
Teemua ja Jannea katsomaan.
Ääneni oli aika hauska.

tän päivän kapseli
supervitamiinikapseli

on
keltaisia
oransseja
vaaleanpunaisia
rakeita täynnä!

mulle sanottiin:
se parantaa
kaks päivää vaan

kapseli tekee mut iloiseksi
tahdon syödä tällaisen
joka päivä!

meidän rakas norjalainen, herra Thor Georg juotti äsken kaikille
toimiston tytöille skumppaa.

Oho, join vahingossa kaksi lasia.
Kas, kyllä laskut hoituu.
Sohi sohi.

Ei tiennyt Thor mihin liemeen lusikkansa ammensi
alkoholismi
juopuneisuuden ihanuus
nauru,
heleä ja karmiva
kaikuu käytävillä viinilasiemme pohjalta

ja joku sanoo:
edes kerran vuodessa naisemme nauravat
aito ja teennäinen
mutta iloinen
hymy

Kiitti Thor!

-mun oodi norjalaisille

mua ei enää kiinnosta kirjoittaa viikonlopuista.
mä rakastan niitä
ja vihaan niitä

rakastan kun on aamu ja valoisaa
me yhdessä kukitaan ja eletään
sit tulee hirmu yö ja pimeää
me yhdessä riidellään

kaikki menee niin nopeasti
perjantai muuttuu maanantaiksi
ei välissä hetkeäkään
vain pelkkää unelmaa
tai yön painajaista

rakkauteen kuuluu viha
valitettavasti
onneksi



Niin. Tuntuu välillä et menee viikonloput ensin ruusujen keskellä, sit tappelemisessa ja sunnuntaina on morkkis ja huono olo. Yritys hyvä muuttaa tätä tradítiota, mut mitä muuta sitä muka tekis? Ihan kuin oltais hunningolla, ihan sovinnolla.

Näen taas painajaisia. En ole oikeen ikinä ollut hyvä näkemään painajaisia, ehkä lapsena viimeks! Mut nyt oon pari, ehkä kolme viikkoa nähnyt painajaisia neljä kertaa viikossa. Se on inhottavaa. Sen takia on aamulla ja ehkä jopa koko päivän ihan äkäinen. Illallakaan ei uskalla mennä nukkumaan.

Mun maha tykkää töistä :) Työ ruokkii sitä hyvin!
Maha sanoo Hahaa!

taas mä istun täällä
melkein omien aivojeni päällä.

perseessä sijaitsee yksi aivo
työkuoppa yhtä syvä kuin kaivo.

täällä ei haise sellutehdas,
ei metalli,
ei teollisuus.

täällä tuoksuu lakritsi
nam niin
brunbergin musta ihana lakritsi
niin nam

heti aamusta tiedän:
tänään valmistuu laku
Porvoon lempilaku
tuoksu saa lumenkin näyttämään mustalta
ja kiiltävältä.

tällaisina aamuina usein vannon:
tänään ostan paketin,
jos toisenkin.
yksi töihin, yksi kotiin.
Teollisuustiellä vaiva on yhteinen,
lakritsin puute on kova.

sisällä istuessa tuoksu unohtuu,
niin jää paketti odottamaan.
kömmin myöhään ulos ja kotiin,
olo on pieni ja kiukkuinen:
miksei lakua enää saa??



Tekee hurjasti mieli lakritsia! Mut just ja just riitti rahat viinipullon arvontaan. Toivottavasti en voita, se olis noloa! Olen voittanut kaksi pulloa kuukaudessa ja osa täällä on voittanut viimeksi VUOSI sitten :D Sit tulee uusi tyttö töihin ja alkaa alkoholistiksi valkoviinillä. That's me.

Himpura, sinne meni uiskentelusuunnitelmat, ihan metsään! Jenni menikin tänään töihin, joten yksinkö sitä nyt pulikoimaan uimahalliin... Ei se käy. Ja rahatkin on edelleen loppu. Finale. Grande. Ensi viikolla palkkapäivä! Masssssiiiiiii.

jumi tuli
pumi pumi.

yritän olla töissä
tajuamatta mitään,
välittämättä mistään.
en katso ketään silmiin,
olen hiljaa, vain näppäimet puhuvat.

tuijotan,
murjotan,
esitän.

mikään ei tunnu,
mikään ei suju,
adjektiivi "osaava"
ei kuulu minuun.

suurin päätös päässäni kuuluu näin:
"huomenna. huomenna."
tämä päivä on jo menetetty.



Sunnuntai-aamu oli outo. Jostain syystä aina kun herään ja katson Tiinaa samaan aikaan, mua alkaa naurattaa ja hymyilyttää kamalasti. Niinpä tuijotin Tiinaa (joka oli jo hereillä) ja hihittelin. Siitä tuli hyvä mieli! Ennen lähtöä join vahingossa viinaa, koska en halunnut raahata pulloa enää kotiin. Join vahingossa myös kaljaa. Bussissa menin vahingossa vessaan ja kun pääsin Teemulle, join jälleen vahingossa kaljaa. Ja tämä tapahtui salaa kun Teemu oli suihkussa! Hauskaa oli kun Teemu ei edes huomannut, että olin vähän kännischä ja join salaa sen huoneessa. Tämä kaikki kuitenkin paljastui, kun lähdettiin vuokraamaan ärrältä leffaa ja ostin samalla Valintatalosta vahingossa siiderin, jonka join leffan aikana. Teemu vain nauroi.

Soolaa toi iso valo silmään ja päähän,
näen aurinkotäpliä.

nyt tuli nälkä.
ehkä kaakao auttaa?
yläkerran supersuuri sumpinjyräytin
on ihaninta koskaan näkemääni.
okei, ehkä vähän valehtelin,
mutta lumoava se on silti!
joku sen sisällä tekee mulle kahvia,
tai cappucinoa
kenties cafe lattea
välillä café aú late
kuka haluaa kaakaon
toinen ottaa moccakahvia
uusi tuttavuus wiener cafe..
se tekee mitä vain!
kysyy:
kuinka paljon maitoa
entä sokeria
vai kenties otat mustana?
päätös: haen kaakaon.

meillä on lounas.
piti käydä himppelis syömässä, mut toi myrsky vähän kammottaa.
käyn kurkkimassa yläkerran jääkaapista jäikö aamupalalta mitään!!

vieläkin vähän hämmästyttää tää työnteko.
ei aamuisin,
ei päivällä,
mutta illalla ennen nukkumaanmenoa.
ei tunnu edes pahalta mennä aikaisin nukkumaan,
se on vaan fakta ja rutiini jonka hyväksyn.

tiedän vaan, että ensimmäisenä keväisenä toukokuun päivänä
kyllästys ja turhautuminen vie minut.
kylmänä talvena on helppo olla töissä,
mutta entä kun aurinko levittää säteensä maahan
ja vieläpä mun ikkunasta sisään?

mutta täällä sitä istutaan,
ainakin palkka on hyvä
ja ihmiset ihania keski-ikäisiä hömppiä.

hei hei lumihiutaleet!