IRC-Galleria

Mä en koskaan pelännyt seuraavaa aamua vaan viimeistä iltaa
Helpompaa on pölynä lattialla kuin patsaana vasaran alla
Luota siihen, pidä kii uskostasi ihmisiin mut joku sutkin vielä käännyttää
Enkä mä ole ensimmäinen joka otteensa menettää
Enkä viimeiseksikään taida jäädä

Maalaat mun roudalle värit joista mä tunnen sen
Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen
Laulat mun haavoille sielunmessusi valkoisen
Tiedät niin tarkalleen mihin nuottiin kätken sen

sometimes i talk just to make sound.

Kuinka siinä kävikin niin.
Mustaa ja valkoista laitetaan.
Minun käteni maalaa maisemaa.
Meidät elävältä haudataan.
Kuinka siinä kävikin niin.
Siskon päätä huimaa taas.
Sisko tahtoo humalaan.
Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan.

Mä heräsin taas siihen kohtaan,
jossa minua ammutaan otsaan.
Mä olen se narri, joka naurattaa,
aina kun se sattuu sopimaan.
Ja sehän on luonnollista niin,
huulet kun vaihtuu hampaisiin.

lähde lappeenrantaan siellä soi kevin federline!


miulla on parhaat kengät ku niissä on toisessa yks juttu jonka yks kiva poika siihen taiteili ja miia oli iloinen. <3

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa
Nyt kuuluu keijujen äänet
Ne tanssivat taas läpi yön laulaen
Läpi yön laulaen

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa
Nyt syttyy tähtöset pienet
Ne oottavat taas läpi yön loistaen
Läpi yön loistaen

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa
Nyt sammuu keijujen äänet
Ne liitävät taas ylös luo tähtien
Ylös luo tähtien

Kas tästä näkyy, ettei milloinkaan
saa lapset seisahtua kuulemaan,
kun oudot sedät suotta pakinoi.
Se tyttösille turman tuoda voi.
Hei hopsis vaan, jo susi heidät syö!
Se susi-kuomalle on hetken työ.
Vaan kaikki sudet hampaitaan ei näytä,
ei kaikki ulvo, kynsiänsä käytä.
On susia myös lauhamieliä,
on liukkahia lipokieliä,
ne mairitella tietää makeasti,
ne seuraa neitosia kotiin asti.
Vaan joutuin, tyttö, juokse pakohon!
Ne sudet vasta ilkiöitä on.

Sinä kysyit:
Millainen Miia on?

Oraakkeli vastasi:
Paskan möivät, sanon minä.