IRC-Galleria

Toinen tytöistä piirtää kukkia
Farkkujen lahkeisiin
Ja rakastuu aina pitkätukkaisiin poikiin
Toisella on niin kova ikävä
Ja se kantaa käsissään kyyneleitä

Ja ne matkustaa pois

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä

Toinen löysi kuolleen siilin vaatekaapistaan
Se takapihan kiven alle haudattiin
Villasukkiin tarttui multaa ja ruohoa
Kun siinä haudan vierellä itkettiin.

Pois lähdettiin.

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä

Ja ne matkustaa

Ja ne matkustaa, öisin junalla
Ja nukahtaa vasten ikkunaa

Ja ne matkustaa, öisin kahdestaan
Eikä kukaan ole vastassa

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä

Mistä tietää kuka on se oikea..
Kuka rakastaa sinua...
ketä sinä rakastat..
Tai ketä tulet rakastamaan..
Onko se katse,
kosketus,
Sanojen sävel vai
miten hän liikkuu......
Tietää voiko sitä vai onko se pelkkää silmän lumetta...
Pettääkö se?

Tylsiä...ei mitään..
tätä samaa,odottamista...
Keksiä kaikkea, että saa aikansa kulumaan.
Ettei taas pysähdy miettimään liikaa...

Kun kello lyö sen verran,
että tiedän ovikellon soivan...
kun puhelin soi ja sydän sykähtää sen hetken verran...
Kun auton ääni herättää sinut haaveilemasta...
Siitä hetkestä,
jonka viimeksi sain olla kanssasi...
Minä odotan sen pitkän ajan ja tiedän sinun tulevan takaisin...

Joskus sitä vain hekumoi ;)

...Kyl se maailman meno on menny surkees.....
pysähtyy...
katsoo
ja toteaa...
Ei sitten mitään tapahdu...
Mikä lamaannus!!


Halluis niih tuntea sen ihanan kihelmöivän tunteen...
Joka lähtee tuolta varpaista....
Nousee ylöspäin ja saa
leijailemaan pilvissä...
edes hetken aikaa
ihana..ihastuminen
ihana...Rakastuminen
Edes vielä yhden kerran, en paljoo pyytäis...

Se on sitten keskiviikko...
Damn...unohdin taas viedä loton...
Jupinaa...
Miten muuten niitä isoja rahoja saa..
Työtä saa tehdä suussa veri maistuen...
Ja palkka..
ei mainitsemisen arvoinen..

Se puristaa lujaa,
Sydän alaa
Olo on epätoivoinen,
jotenkin voimaton
se tunne, kuin joku ottaisi sinulta jotain pois..väkisin..

Se pienikin lupaus...tuo hetkeksi lämpimän olon.
Sen kaipauksen, jonka kuulen tuulen hiljaa kuiskaavan..
Olo mukavan pehmeä...Minä odotan

Rakastaa...ei rakasta...Rakastaa...ei Rakasta...
milloin sen tietää? mihin uskoo? Kaikki yhtä ja samaa harhaa...
Filminauha pyörii ja oma elämä pysähtyy, taas kerran.
Luulee löytävänsä jotain ihanaa, josta oikeesti vois tykätä ja haaveilla, mut kuiteskin..
tulee taas se kylmä aamu johon kaikki ihana katoaa..