IRC-Galleria

`Maya`

`Maya`

just give me a reason, to keep my heart beating.

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Lauantai 01.08.2009 00:10

Olen sanalla sanoen tyrmistynyt. :D

Mun mielikuvat lytättiin ihan täysin!
Olen sanaton XDD

En pysty käsittään tätä. XDD

Nojaa, ihmiset on erehtyväisiä.

[Ei aihetta]Perjantai 31.07.2009 21:39

Täs on vaik mitä murehdittavaa, ni nyt viel kaiken lisäks mummo piti viiä tänä aamuna ambulanssilla sairaalaan.
Ihanku en olis jo muutenki surullinen ja kaikkee :)
Mummolla on joku tulehdus keuhkoissa ja jos se muuttuu keuhkokuumeeks, ni se ei enää selvii siitä.

[Ei aihetta]Perjantai 31.07.2009 20:36

Ensviikon lauantaina on Hilkan hautajaiset ;_____;♥

[Ei aihetta]Perjantai 31.07.2009 11:40

Nukuttaa~ Z_______z

Mut oli pakko herää jo kaheksalta, ku yritän totutella toho aamuheräämiseen, ku maanantaina alkaa työt ja sit pitää todellaki herää aikasin 8)
Huomen yritän herää seittemältä~

[Ei aihetta]Torstai 30.07.2009 19:21

Meiä kissa kiikutti meiä takapihalle sen kokosen jyrsijän, et huhhuh X________x
Se on nii iso etten osaa oikeen sanoo, et mikä se on.
Ei ainakaa hiiri eikä myyrä x____x

Hyyyiiii.

Ja nyt meiä kissa vaa makoilee tuol pihal oikee tyytyväisen näkösenä :DDDDD

♥♥♥Torstai 30.07.2009 14:32

Happy B-Day dear Maya♥ *www*

Aaws<3Torstai 30.07.2009 13:01

"dear co-miyavi all over the world,
thanks for ur kind messages and comments !!

my lovely baby was born finally yesterday 07/29 at 4:40 PM
after 20 hours of labor at the hospital.

and lemme say sorry that i ended up putting this blog up late
cuz i passed up last night right away when i came back home...

anyway now its morning here,
i still totally cant believe that im a dad now.

but im sure that she is my girl !!

please welcome my daughter to co-miyavi family
and much love for u guys too !!

M"

Onnee vaan Miyaville ja melodylle<3

;___; <3Torstai 30.07.2009 12:53

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

> 'Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.'<

[Ei aihetta]Torstai 30.07.2009 00:16

Tää päivä on menny ihan hirmu nopeesti, vaikken oo ees tehny mitään -______-

Ah, ensviikol alkaa työt~
Sit tulee rahaa *___*

[Ei aihetta]Keskiviikko 29.07.2009 15:38

Eilen ku oltiin siel keskustas Juulian kaa, ni ostin sieltä itelleni sellaset leopardikuvioiset housut, miesten sinisen hihattoman hupparin ja kaulakorun, jossa roikkuu perhonen~
Ah, ne housut on ihanat *___*
Ja tollast huppariiki oon ettiny vaikka mistä ja nyt löyty<3