IRC-Galleria

Nää mun tekstit ja mietelauseet kertovat mun päivästä; mietteistä tulevaa päivää kohtaan, Tää mun profiili on mulle oivalluksia arjen keskelle; saan siitä voimaa, se kannustaa ja muistuttaa elämän valoisasta puolesta!

Mä pyrin kirjoittamaan vaan positiivisia asioita mun profiiliin, olihan siellä se alkuvuoden sairaalareissukin ja tosiaan ku ollaan oltu samaan aikaan katkasuhoidossa niin et hirveen hyvin mua tunne -oon ollut olemassa mutten ole elänyt, oon ollu paikalla mutten läsnä, oon ollu ajatuksissani aina menneessä (josta kannoin mukanani kaunaa, katkeruutta, traumoja siis asioita, joita en voinut unohtaa). Kävelin kuin huppu silmillä nykyhetken ohi kun murehdin tulevaa ja kaipasin samalla menneisyyden hyviä asioita, pelkäsin yli kaiken muutoksia, halusin pitäytyä tutussa ja turvallisessa (olin pitkään pysähdyksissä, enkä päässyt elämässä eteenpäin) puhumattakaan, olisinko ollut onnellinen. Onnen tunnettani leimasi mutku-ja sitku. Eivät ne koskaan toteutuneet.


Kun lakkasin kantamasta kaunaa: annoin mielessäni anteeksi vaikken itse koskaan anteeksipyyntyöä saanut, katkeruus väistyi ja sen kuluttavan tunteen tilalle tuli aitoa hyväksyntää itseä ja tätä hetkeä kohtaan. Kun lakkasin riutumasta menneessä ja stressaamasta tulevaisuutta kohtaan, oloni keveni ja tuntui kuin helvetin raskas taakka olisi pudonnut harteiltani. Oli todella kuluttavaa ja turhauttavaa haluta aina jotain sellaista, mikä ei ole mahdollista saavuttaa tai mitä ei ole mahdollista enää muuttaa.

Elämässä on paljon asioita; joitakin valintoja olisi voinut tehdä eri tavalla, joitakin olisi taas pitänyt uskaltaa tehdä ja monia asioita olisi pitänyt olla tekemättä ollenkaan. Kun kuuntelee iäkkäitä ihmisiä, harva kuitenkin katuu tekojaan, ennemminkin tekemättä jättämisiään.
Vuosien myötä olen alkanut uskomaan, että kaikki on tapahtunut, koska niin on tarkoitettu. Jos saisin esittää yhden toivomuksen (tätä multa on kysytty monesti ja ollaan mietitty myös kavereiden kanssa) ottaisin aikakoneen, jolla lentäisin varmaan vuoteen 2009-2014 ja valitsisin toisin. Jos saisin valita nauttisin näistä vuosista, jokaisesta hetkestä, sillä jälkeenpäin muistan, kuinka onnellinen oikeasti olin. Muistan, miten saatoin valittaa todella usein jostain, olin tyytymätön kaikkeen ja kaikkiin, sillä en vielä tiennyt pahemmasta.
Uskon että ihminen oppii tietynlaista nöyryyttä elämää kohtaan, kun se riepottelee kunnolla. Olisinpa osannut nähdä, että mulla oli asiat oikeasti tosi hyvin. Aikaa, elämää, työpaikkaa ja terveyttä alkaa pitää niin itsestään selvänä, ettei useinkaan enää tiedosta sitä hyvää, mitä se tuo elämään. Arkiaamuina näkee vain herätyskellon joka näyttää 4.00, ikkunasta pyryttävän lumipuuskan, sekä ajatuksen siitä, että taas faijan sinisellä maastopyörällä 20 asteen pakkasessa töihin ja takaksin yhteensä 10 kilometriä. Työt alkoivat klo 6.00 ja alue oli siivottava ennen kuin oppilaat saapuivat. Pidin tieytyllä tavalla koulutyön rutiineista ja kotiin pääsi jo klo 14, mutta pikkuhiljaa aloin nukkumaan nekin päivät. Vielä puoli vuotta sitten menin töiden jälkeen klo 15.30-20.20 iltalukion tunneille sekä suoritin paria kurssia itsenäisesti. Työaikojen; ruumiillisen työn ja fyysisten työmatkojen takia, päätin pistää opinnot hetkeksis tauolle. Ei vaan yksinkertasesti riittänyt aika tehdä läksyjä, lukea kokeisiin eikä levätä ja palautua työpäivistä.

En tiedä, onko tää sukuvika, mutta ennen kuuluin niihin ihmisiin, joille valittaminen oli elämän suola ja epäonnistumisista jaksettiin vauhkota kahvipöydässä, samoin kavereiden kanssa tuli muiden viat ja virheet käytyä läpi useampaan otteeseen. En tiedä, mistä oltaisiin puhutte, jos emme olisi ruotineet elämän epäkohtia, asioita ja muita ihmisiä, jotka ärsyttivät. En tiedä, mutta jotenkin se tuntui vaikuttavan myös omaan mielialaan, että ei näyttänyt loppuvaiheessa olevan mitään positiivista sanottavaa kenestäkään tai ylipäänsä mistään. Seuraavalla viikolla saatoin olla itse kohteena. Juuri sellanen kaveri, joka on jatkuvasti haukkumassa muita seläntakana, tekee sen varmasti myös sinulle.

Näinä vuosina, 2012, kirjotin mielipidekirjotuksen Naisten silmin - joka kertoo just naisten keskinäisestä maailmasta, jota värittää kaksinaamaisuus ja selkääänpuukottaminen. Tämä päivänä osaa arvostaa aitoja ihmissuhteita ja niiden tärkeyttä 💕 Voin sanoa, että elämänlaatuni parani huomattavasti, kun jätin ihmiset, joista en oikein tiedä vieläkään, miksi he olivat ystäviäni. Jos en vihannut omaa ajattelumaailmaani, vihasin yli kaiken sitä, että joku toinen ihminen pilasi päiväni ja päätin, etten tarvitse tuollaista elämääni. Päätin keskittää kaiken energian työhön, niin kuin isäni. Miksi tuhlaisin aikani ihmissuhteisiin, joista en saanut mitään.

Välillä mä unohdan, siks varsinkin huonoina hetkinä pitää vaalia hyvää, mutta mä kyllä muistan hyvinäkin hetkinä asiat, joista saan voimaa ja pyrin niitä toteuttamaan parhaani mukaan....

Ps. Mun seuraava teksti on täydellinen yleiskatsaus ihmismieleen loman jäljiltä ja aika otollinen aika julkasta se, kun monet ovat palanneet töihin asenteella, että siitä om tullut tosiaan liian itsestään selvää. että käyppä lukemassa miten loman jälkeen pääsee takas arkeen kiinni ja siitä pystyy iloita; toki mä pyrin iloitsemaan vastoinkäymisistä huolimatta kaikesta hyvästä mitä elämä tarjoilee.
Opin ymmärtämään asioiden todellisen merkityksen vasta kun menetin kaiken sen hyvän, minkä olin onnistunut rakentamaan. Niin sen vain on, tavoitteita ja unelmia pitää vaalia, muuten ne lahoo kuin korttitalo 💗

"Elämä ei ole helppoa, mutta se on kaunista.
Kauneus on vaikea saavuttaa mutta ihana
nähdä."

"En valita pienestä.
Mennyttä ei voi muuttaa.
Siksi se täytyy hyväksyä ja
elämään suhtautua hyvällä."