IRC-Galleria

E tiopialaisen
M ajoneesin
M ömmentäjän
A noppi

K uka
A ina
U i
P issassa
P illu
I lkosillaan
N iin
E ttä
N atisee

<3

Rakas isä.

Toivoisin että olisit täällä. Halaisit. Olin isän tyttö, aina. Sen vuoksi lähtösi olikin vaikein juuri minulle. Tuntuu että kukaan muu ei enää edes muistele sinua. Minä muistelen. Kannan sisälläni aina mukana suurinta ikävää, jota voin tuntea. Siitä on jo 7 vuotta, en halua enää olla ilman sinua. Usein itken ja puhun sinulle. Kuuletko minua kun huudan? Huudan apua tuskaani? Näetkö kuinka sinua kaipaan. Tunnetko kuinka joka päivä kaipaan sua takaisin. Tunnetko tämän saman ikävän, kaipuun ja tuskan? Isä. Kun on minun aikani lähteä. Tuletko minua vastaan? Otat luoksesi. Saan taas olla isän tyttö. Pystytkö lupaamaan, että tapaamme vielä?

Sinua rakas isä ikuisesti ikävöiden ja odottaen.
Tyttösi Emma.

Elämässähän pitäis tehdä sitä mitä haluaa.
Ny ku siihen on viä aikaa.
Mutta mitä jos se mitä haluaa, on niin kaukana?
Ei kaukana, mutta sun käsies ulottumissa?

Tai mitä jos sä et voi tehdä sitä mitä haluat?
Siihen on joku este?
Tai entä jos siihen ei oo mitään estettä,
vaan sä et muuten vaan voi tehdä sitä?

Sitä vaan pelkää, että vastaus onkin se mitä kaikkein eniten on pelänny.
Enemmän ku mitään koskaan.
Ja sen takia ei pysty, vaikka kuinka mieli tekis.

Se ei olis edes vaikeeta.
Avata suunsa, ja kysyä.
Kysyä ja puhua - ja taas kysyä ja puhua.
Mutta entä jos sen jälkeen on se hetki mitä on pitkään jo pelänny?
Entä jos vastaukseksi saa jotain ympäripyöreätä niinkuin yleensä.
Jotain mistä ei taas saa selkoa, ja kaikki tää jatkuu?

Jos ois viisas, niin tässä vaiheessa lopettais itsensä kiusaamisen,
ja kysyis.
Jos vaikka sais tietää mikä on homman nimi.
Tai sitten ei kysy, koska sitte saattais saada tietää mikä on homman nimi.

Jos ois viisas, niin tässä tilanteessa tekis vaikka mitä.

Mutta ilmeisesti mä en oo kauheen viisas.

On se kyllä erikoista.
Jos ihminen on jo pitkään toivonu et sais ittellensä jotain hyvää.
Ja sit ku tuntuu et jokku asiat rupeis pikuhiljaa sujuun,
ja et joku ehkä vois onnistua,
ni täytyy taas hajottaa kaikki.

Itte tekee ittellensä koko ajan kumminki sitä mitä koko ajan yrittää välttää.
Pahaa oloa.
Yrittää tehä ittensä onnelliseks, yrittää saada jotain mistä pitää kii.
Ja sitte murskaa kaikki ne haaveet.

Tekee väärin niitä kohtaan, joille ei koskaan haluaisi mitään pahaa.
Ei mitään sellasta missä on itte joutunu rypeen.

Ja sit ku on paha olo, ni purkaa sen niihin rakkaisiin jotka yrittää auttaa.
Yrittää helpottaa sun oloa ja puhua järkee.
Yrittää parhaansa mukaan saada sulta kaiken pahan pois,
ja antaa hyvää tilalle.
Ja mitä sä annat niille?
PASKAA NISKAAN!

Antakaa anteeks.

Sinä sanoit että sinuun sattuu,
mutta etkö näe - minä se olen joka tässä kärsii.

Sinä sanoit että olen ainoasi,
miksi siis näen sinut toisen kanssa?

Sinä sanoit, että teet kaiken rakkaudesta minuun,
miksi tämä ei tunnu hyvältä?

Sinä sanoit, että haluat antaa minulle tilaa,
miksi minusta silti tuntuu että tukehdun?

Sinä sanoit että tämä kestää ikuisuuden,
miksi ikuisuutemme oli näin lyhyt?

Sinä yrität taas saada kaiken anteeksi.
Älä yritä kusipää - minä se olen joka tässä itkee.

Vain sulle mä kuulun, yhä edelleen/
mä tekisin kaiken toisin, jos vain voisin/
mä palata taas entiseen./
Anna anteeks se kaikki paha mitä tein/
kai oli liian levoton mun nuori sydämmein/
En tajunnu silloin arvostaa/
sitä kaikkea mitä vain harrvat saa./
Sä omistat vieläkin paikan mun sydämessä/
sä omistat tän kaipauksen mun silmissä./
Sun vuokses mä teen kaiken mitä teen/
ja vasta nyt mä oon valmis tekeen kaikkeni sun eteen./

Siks panostan täysil tiedän että elän nyt ja tässä/
Tätä hetkee tätä ainoota päivää/
En elä huomises enkä mä kadu päivääkään/
Kaikki hetket muistoissa on niinku pitääkin/
Ja valutan kyyneleen suljen hitaasti mun silmäni/

Ootsä koskaan kelannu mitä tapahtuu kun kuolet/
Häviäiskö kaikki huolet kun loppuu nää elinvuodet/
Liian monet liian nuoret täältä lähtee liian aikasin/
Ei kerenny ees täyttään neljääkymmentä mun faijani/
Liian vähän aikaa saati hyvii kokemuksii/
Hukun ajatusten virtaan kun taas kerran alan funtsiin/

paljonko maksat siit,et joka ilta masentaa/
et joka ainut yö tuntuu turhalta nukahtaa/
ei kättä joka silittää sun kipeää päätä/
ei kuulu tuhinaa vierest,ei kukaan kylkee käännä/

Mene vaan, ei sun oo pakko tänne jäädä/
nyt ymmärtäny etten pysty rakkauttamme määrään/
nähty kaikki kai,eikä enempää me enää nähdä/
mene!

Mä en tyydy tähän tilanteeseen,
en nyt,
en ikinä.
Mulla on ylpeyteni.