IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

[Ei aihetta]Tiistai 09.12.2008 18:26

Tuijotan ulos.
Pimeys tuijottaa tiukasti takaisin.
Pimeys vaihtuu valoon,
vaikken sitä näekään.
Näen mielessäni nuo minulle
niin rakkaat ihmiset.
Heidän takanaan näen ne,
jotka ovat minua satuttaneet.
Ne nauravat.
Nauravat, koska näkevät
kuinka surulliseksi ne ovat
elämäni tehneet.
Minä nousen vielä.
Näytän, että minäkin voin
olla vielä onnellinen.
Näytän, että tulen olemaan onnellisempi
kuin koskaan aikaisemmin.
-Toiveissani..
Mutta onhan minulla nuo rakkaat ihmiset.
He jotka sanovat välittävänsä.
Kiitos heille.
Ilman heitä en tässä olisi.

[Ei aihetta]Tiistai 09.12.2008 18:10

Elämä on sitä, ketä rakastaa ja ketä loukkaa.
Sitä, kenet tekee tarkoituksella onnelliseksi tai onnettomaksi.
Sitä, säilyttääkö vai pettääkö luottamuksen.
Se on ystävyyttä käytettynä pyhänä asiana tai välikappaleena.
Sitä, mitä sanoo ja tarkoittaa, kenties loukkaavasti, kenties rohkaisevasti.
Kysymys on huhujen aloittamisesta ja alhaisten juorujen suosimista.
Siitä, minkä tuomion langettaa ja miksi.
Ja kenelle arvostelunsa kertoo.
Siitä, kenet jättää huomioimatta tietoisesti ja tarkoituksella.
Kysymys on kateudesta, vihasta, piittaamattomuudesta ja kostonhimosta.
Siitä, kantaako sisimmässään vihaa vai rakkautta, antaen sen kasvaa ja levittäen sitä.
Ennen kaikkea kysymys on siitä, käyttääkö elämänsä siten ettei niin olisi muuten tapahtunut.
Vain ihminen itse ratkaisee tavan, miten noihin sydämiin vaikutetaan ja juuri niistä valinnoista elämässä on kysymys.
- Vanhemmat »