IRC-Galleria

pelkään onnelisuutta,
sillä tunnen sen vastakohdan.
Päivää on seurattava illan,
ei voi muuttaa.
Kirouksella on kasvot,
jotka ihmisistä muistuttaa.
Sen äänessä asuu lupaus,
se valehtelee myös itselleen.

mulla arpeni on,
ja ne muistuttaa kuinka onni on lainassa vaan.

jojoon !

onneks mulla on edes jonkinlainen elämä !

rakkaus ei oo mua varten,
nyt mä uskon sen,
vaik se sattuu,
mä tiedän et mä kestän sen.

en poistu omasta huoneestani - enää ikinä !

Must tuntuu et mä vaan lipeen ja lipeen.
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet.
Oon juurtunu paikalle, aika menee ripee,
mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet.
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa.
Mun on lähettävä pois ettii jotain parempaa.
Just nyt mikään ei tee musta onnellisempaa.
Tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa.
Tai ehkä joku näkeeki,
mut en vaan tiedä et kuka ja nyt joudun elää sen kaa.
Ja nyt mä haluun vaan kauas kauas pois täältä,
haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä.
Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks,
ja taas löydän itteni uudest risteyksest.
Kun löydän sen tien, missä se liekki palaa
taas mun sydämee
sit vast on mun aika palaa.

Elämä antaa, elämä ottaa
Se kantaa ja voi pudottaa
Jos jotain haluut niin älä jää odottaan,
koska hetken voi kadottaa