IRC-Galleria

ENNEN KUIN ALOITAT KOTIA ETSIVIEN KOIRIEN KATSELUN, UHRAATHAN
AJATUKSEN IRALLE, KOIRALLE, JOKA KUOLI USKOLLISUUTENSA VUOKSI
- KOIRALLE, JONKA OTTAMISTA EI HARKITTU TARPEEKSI PITKÄLLE


Ira löytyi pienenä käärönä kadulle hylättynä Virosta, Valgan kaupungista, läheltä Latvian rajaa. Se toimitettiin paikalliseen varjupaikkaan, josta kukaan ei sitä tahtonut. Pienen aika alkoi käydä vähiin koiratarhallakin ja lopetusuhan varjo häilyi sen yllä mustana. Tarhan työntekijät ottivat yhteyttä ja pyysivät meitä auttamaan tytön kodin etsinnässä. Iran tulevaisuus alkoi näyttää valoisammalta. Tyttö matkasi Tallinnaan ja sillä oli tiedossa koti Suomesta. Pelastus. Niin me uskoimme...
Kului kaksi onnellista vuotta. Irasta kasvoi kaunis ja iloinen nuori neiti. Omistajansa sanojen mukaan jopa tavallista koiraa vielä astetta iloisempi. Ira oli aina hyvällä tuulella, pirteä ja fiksu. Se rakasti omistajaansa enemmän kuin mitään ja nautti elämästään oikeassa kodissa.

Perheeseen syntyi ihmisvauva. Tähän pikkuiseen Ira suhtautui hyvin hienosti ja lempeästi. Se ei mennyt liian lähelle vauvaa, vaan tyytyi vahtimaan sen turvallisuutta kauempaa ilmoittaen emännälleen, kun vauva alkoi itkeä. Muuta itkuhälytintä ei tarvittukaan. Kävely vaunujen vieressä sujui myös Iralta mallikkaasti. Tyttö ymmärsi, että perheeseen on tullut uusi pieni jäsen, jota pitää suojella, vaalia ja rakastaa niinkuin muitakin perheenjäseniä.

Ira antoi kaikkensa omalle perheelleen, se rakasti, ymmärsi, oli kultainen ja uskollinen. Mitä muuta ihminen vielä voisi parhaalta ystävältään pyytää? Ira itse pyysi ja toivoi vain vastarakkautta ja että siitä olisi huolehdittu niinkuin tähänkin asti. Sen perheellä ei ollut kuitenkaan enää aikaa koiralle vaan kylmästi päätettiin, että sen täytyy lähteä kodistaan. Nythän elämään oli astunut jotakin uutta, jotakin paljon koiraa tärkeämpää. Ira sai luvan lähteä, tehdä tilaa sitä tärkeämmille asioille.

20.4.2008 Uusi omistaja saapui noutamaan Iraa. Ei tyttö olisi halunnut lähteä kodistaan, mutta ei siltä kysytty. Ira ei ymmärtänyt mitä tapahtuu, mutta kilttinä ja luottavaisena se lähti tuntemattomien ihmisten mukaan. Uuden omistajan tytär asui samassa kaupungissa vanhan omistajan kanssa ja sinne Ira menikin tutustumaan tulevaan isäntäänsä ennen matkaamista toiselle paikkakunnalle. Samana iltana Ira karkasi uudelta omistajaltaan. Sen ajatukset ja sydämen täyttivät sen rakkaat ihmiset, sen oma perhe. Sillä oli huoli perheen isästä, äidistä ja vauvasta ja se kulki kohti kotia suomatta ajatusta millekkään muulle.

Aamulla Ira saapui viimein kotiovelleen. Se oli verinen ja repaleinen ja siltä puuttui häntä miltei kokonaan, mutta se oli nyt kotona. Kukaan ei tiedä mitä sille on kotimatkallaan tapahtunut. Kukaan ei tule koskaan tietämään mitä kipuja ja kauhuja se joutui kärsimään päästäkseen kotiin. Uskollisena sen perheen luo, jolla ei enää riittänyt sille aikaa.

Ira nukkui ikiuneen 21.4. Sillä oli niin suuri verenhukka, ettei se jaksanut enää taistella.

Ennen kuin edes harkitset koiran ottoa ajattele elämääsi eteenpäin seuraavat 5, 10, 15 vuotta. Missä olet silloin, onko sinulla lapsia, mitä jos eteen tulee ero puolisosta, muutto, työpaikanvaihdos tai työttömäksi jääminen? Mitä jos koira ei olekkaan sisäsiisti, jos sillä on eroahdistus, jos se haukkuu, tuhoaa paikkoja? Mieti onko sinulla hoitopaikka lomamatkojesi ajaksi, onko sinulla aikaa koiralle, riittävästi rahaa huolehtia koirasta sen sairastuessakin tai mitä jos sairastut itse? Ja ennen kaikkea oletko valmis sitoutumaan koko sydämestäsi? Valmis sanomaan kyllä, niin myötä -kuin vastoinkäymisissä, koiran elämän loppuun asti?

Mieti vielä uudestaan ja uudestaan. Oletko ihan varma? Sinun koirasi rakastaa sinua kaikkine vikoinesi, sinä olet sille kaikki mitä sillä on. Ole varma, että pystyt antamaan sille kaiken mitä se tarvitsee ja ansaitsee, koko elämänsä ajaksi.


Olethan miettinyt...?

Kun maa jalkojesi alla sortuu
Eikä toiset sun luoksesi tuu
Mä en lähde mihinkään
Ovi on auki aamusta yöhön
Mee jos sä haluut, jos sun tarvitsee
Tiedät tehtäväsi joten se tee
Mä tuen selustaa
En päästä sua kaatumaan
En koskaan

Mä oon kyllä tässä jos tarvitset mitää
Lupaan sulle beibe kaikesta selvitä
En käske en vahdi vain ootan jos tahdot
Meidän diilistä puuttuvat ehdot

Mä oon kyllä tässä jos tarvitset mitää
Lupaan sulle beibe kaikesta selvitä
En käske en vahdi vain ootan jos tahdot
Meidän diilistä puuttuvat ehdot

Jos et tahdo olla yksinään
Viivyn vierelläsi niin pitkään kuin kaipaat seuraani
Tähän jään enkä katoa pois sittenkään
Tämä sopimus on ehdoton
Toisten mielestä mahdoton
(Niin se kai on)
Mutta mä aion taikoa taruista totta

Mä oon kyllä tässä jos tarvitset mitää
Lupaan sulle beibe kaikesta selvitä
En käske en vahdi vain ootan jos tahdot
Meidän diilistä puuttuvat ehdot

Mä oon kyllä tässä jos tarvitset mitää
Lupaan sulle beibe kaikesta selvitä
En käske en vahdi vain ootan jos tahdot
Meidän diilistä puuttuvat ehdot

Joo, toiset sanovat mitä sanoo
Ettet sä mulle, mä sulle oo
Mut mistäpä he sitä tietäis
He ovat sokeita, he eivät kuule

Tää diili tulen ja veden kestää
Vaikka maailma koittaisi estää
Käännän selkäni maailmalle
Laulan vain sulle niin kauan kuin haluat

Mä oon kyllä tässä jos tarvitset mitää
Lupaan sulle beibe kaikesta selvitä
En käske en vahdi vain ootan jos tahdot
Meidän diilistä puuttuvat ehdot

Mä oon kyllä tässä jos tarvitset mitää
Lupaan sulle beibe kaikesta selvitä
En käske en vahdi vain ootan jos tahdot
Meidän diilistä puuttuvat ehdot

Diili-Mariska

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Kirjoittaja tuntematon

Mitä huominen tuo tullessaan
Hänen silmät täyttyy kyynelistä,
elämä on kärsimistä.

Yöllä hän valvoo kanssa kuun ja tähtien,
kanssa yksinäisten enkelten.

Hän hämärässä peiliin tuijottaa,
Kysyy väsyneiltä kasvoilta:jaksaako jatkaa matkaa.
Tahtooko nähdä aamu auringon,
päivän jolloin hänen aikansa on.

Tuleeko hetkeä jolloin hän luvallisesti rakastuu,
aikaa, jolloin hän leikkis kanssa lastensa
alla vaahterapuun.

Kanssa toiveiden, pienien haaveiden,
hän peiton päälleen vetää.
Unessa elämän kärsimyksetkin,
edes hetken pienen lepää.

Kun aurinko aamulla ikkunasta työntyy sisään,
hän herää ja huomaa,
että elämästä voi oppia vielä paljon lisää.

Ei haittaa suuretkaan haavat sisimmässä,
kun vaan rakkauden säilyttää sydämessä.

Otathan mukaasi
Otathan minut mukaasi,
jos lähdet pois?
Sinun enkelin siivilläsi
minä lennän kauas, kauas pois.

Ja kun otat minut syliisi,
olen turvassa.
Sinun kauniit sanasi
kahlitsevat minut uniini.

Oi, ota minut mukaasi
lähdetään täältä kauas pois.
En halua olla vankina painajaisissa,
vain sinä voit viedä minut kauas, kauas pois.

Huoneeni katto minua tuijottaa -
sängyllä selälläni makaan - yritän nukahtaa.
Synkät ajatukset juhlivat mielessäni,
monet arvet rakentaa muuria sydämessäni.

Ne monet kauniit muistot eivät mieleen jääneetkään.
Suruihin ne hukkui - se meri on avaruuttakin syvempää.
Täällä minua ahdistaa Herra Yksinäisyys.
Rintaani auki repii vain turhautunut tyhjyys.

Ja tässä minä seison - omaa hautaani katsellen.
Kauniit sanat kiveen kaiverrettu: Hänen muistoaan kunnioittaen…
Ja rukoilen jumalalta pelastusta tähän kuolemanjanoon -
vain yksi hiljainen hengenveto - painan pääni ikiunen kainaloon.

Huoneeni katto taivaaseen haihtuu -
sadepilvet pilvenpiirtäjiä piiskaa - viaton uni painajaiseksi vaihtuu.
Synkän linnan portit aukeaa uhkaavin fanfaarein,
prinsessa Ruusunen nukkuu alla kivitornien.

Ne monet kauniit muistot eivät minua lohduta.
Yksinäisyys ne tappoi vaatien paikkaa mun sielussa.
Rintaani viiltää auki syvä katkeruus -
täällä minua kalvaa vain valoton lohduttomuus.

Ja tässä minä seison - alttarille surupuvussa astelen -
Herra Yksinäisyys mustissaan vieressäni kävellen.
Ja ken rukoilee puolestani pelastusta tähän kidutukseen?
Kuolema viiltää ristinmerkin - se jää mun sydämeen.

Ja tässä minä seison - omaa hautaani katsellen.
Kauniit sanat kiveen kaiverrettu: Hänen muistoaan kunnioittaen…
Ja rukoilen jumalalta pelastusta tähän kuolemanjanoon -
vain yksi hiljainen hengenveto - painan pääni ikiunen kainaloon.

---

En osaa
ennustaa huomista
tai tulevaa
elän vain
sen mukana...

ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen
ihminen ihmisille, ollakseen
itse
ihminen. Lämpimin peitto on
toisen
iho, toisen iho on parasta
ruokaa. Emme ole
tähtiä, taivaan
lintuja, olemme ihmisiä, osa
pitkää haavaa. Ihminen
tarvitsee
ihmistä.

Jos sä meet
vain kaipuuni kuulen
sisälläin
kunnes
vain pelkkä tyhjyys mulle
jäis
tahdo en mä silloin jatkaa
eteenpäin

Lean tarina

En muista paljoakaan syntymäpaikastani, siellä oli ahdasta ja pimeää eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisarusteni kuolleen ja kaipaan heitä niin.

Muistan myös päivän jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme toisiamme vasten, kukaan ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa missä on paljon erinlaisia eläimiä. Jotkut vaakkuivat! Jotkut naukuivat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääntä täältä.

Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti pienistä ihmisistä, lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, aivan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme. Joskus ilkeät ihmiset pelästyttävät meidät lyömällä ikkunaa. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä!","Minä tahdon tuollaisen!", mutta emme koskaan päässeet lähtemään kenenkään mukaan.

Siskoni kuoli viime yönä kun kauppa oli pimeä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin kuinka elämä lähti hiljaa hänen laihasta ruumiistaan. Olin kuullut, että hän oli sairas ja minut pitäisi myydä äkkiä alennushintaan, jotta he pääsisivät minusta eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen aamulla ainoa ääni joka suri häntä kun aamulla hänen ruumiinsa otettiin pois häkistä ja heitettiin roskiin.

Tänään tuli perhe ja osti minut! He olivat ostaneet minulle kupin ruokaa ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön isä ja äiti kehuivat minua suloiseksi ja kiltiksi pennuksi! Minut nimetään Enkeliksi. Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Hellävaroien he opettavat minua erottamaan oikean väärästä. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan!

Tänään minä kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta rentouduin kun paras ystäväni pikku tyttö sanoi sen olevan ok. Eläinlääkäri sanoi varmaan surullisia sanoja perheelleni koska he näyttivät onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että vanhempiani ei oltu kuvattu. En ymmärtänyt lääkärin puheita, ainoastaan minua koskee nähdä perheeni niin surullisena! He rakastavat minua hyvin paljon ja minä heitä!

Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita minua sattuu pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaana ollakseni vahva pentu mikä minun kuuluisi olla, mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku tytön niin surullisena ja kuulen vanhempien sanovan "Nyt on varmaan aika...". Usein olen käynyt eläinlääkärillä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringon paisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani. Juominenkin koskee. Yritän nousta, mutta voin vain inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki on niin surullisia enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän olla hyvä ja rakastettava, mutta mitä olen tehnyt väärin? Voi kumpa kipu menisi pois! Kumpa pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta.

Eläinlääkärin pöytä on niin kylmä. Minua niin pelottaa! Ihmiset halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta enään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni. Pikku tyttö halaa minua hellästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni jossain kaukaisessa ja vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnelisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla eli pienellä hännän heilautuksella ja hellällä kuonon tökkäyksellä. Olin toivonut viettäväni monta ihanaa vuotta heidän kanssaan, mutta niin vaan ei ollut tarkoitettu. "Nähkääs" sanoi eläinlääkäri "Eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule oikealta kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan monta vuotta kunnes nään rakkaan perheeni uudelleen.

Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttäisi moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi.
Copyright 1999 J.Ellis


Tätä tarinaa tulee levittää!





me ei ainakaan kasvateta koiria rahan vuoksi vaan sen rodun parantamisen ja leviämisen vuoksi.. <33