IRC-Galleria

Esitän vahvaa ja viisasta
Valohoitajaa
Lähteen pinta on täynnä sammakoita
jotka kurnuttavat anellen, tyylittä
Tarpeet nousevat ilmaan
ja roolini murenee nopeaan
Jäljelle jää vain vajavaisuus
jonka pystyn tahdolla hyväksymään jo sen pehmeydenkin tähden

Muiden silmin olen kaunis liikutukseen asti
vaikka niinhän on jokainen
ja mitä siitä

Jos sisäinen maailma on vain ratajuoksua
muiden yhtäläisen älykkäiden upeuksien kanssa
on yhtälönä pelkkä kauneuden paradoksi:
räkäinen hyväksymättömyys ja sisäinen tyhjiö
sekä sama tuttu hokema:
haluan elää sopusoinnussa

tuntuu, että voin jo tilittää akselilla "jälkikäteen ajateteltuna". Terapia loppunee toukokuussa, ja on jo voittajaolo monella tapaa, vaikkakin on tullut itkeskeltyä tänäänkin. Itkun sävyssä on tosin merkittävä ero: vähemmän sulkeutunutta ja enemmän rakentavaa, kaunistakin.

Epävarma tulen aina olemaan jollain tapaa, sen jo tiedän. Ymmärrän myös, miten harvassa on sellaisia rakkaita, kotoisia ihmisiä, joiden kanssa voi olla oma outomuksensa ilman sen kummempaa pystynenäilyä. Englannin isoveli yhtenä harvana sellaisena: kyllä me tästä selvitään! :-) as always! Yep.

Kaiken krapulaisen epätietoisuuden keskelläkin on jonkinnäköinen onnen katku.

Elämästä selviää eläen...antaa puhaltaa!

J.Karjalainen Yhtyeineen - Jaguar Blues

Varastettiin pyörä
Se vanha Jaguar
Varastettiin pyörä
Se vanha Jaguar
Omalta pihalta
Keskellä päivää

Eihän täällä kestä mikään
Vaahterat katkotaan
Eihän täällä kestä mikään
Vaahterat katkotaan
Kohta pitäis vissiin tehdä
Penkitkin betonista

Merihaan talot
Ne on hyviä
Merihaan talot
Ne on hyviä
Ja ne sopii tänne hyvin
Niitä ei saa rikki

Varastettiin pyörä
Se vanha Jaguar
Varastettiin pyörä
Se vanha Jaguar
Mutta olin onnekas
Sen varastin takaisin

Ja mä vien sen pois
Kauaksi pois täältä
Ja mä vien sen pois
Kauaksi pois täältä
Missä on kiva ajella
Pieniä teitä pitkin

Alla tulkintani, joka voi olla väärä, mutta joka tapauksessa pohtimisen arvoinen. POSITIVITY! YEAH!

---

Aatteles tätä (itsesi kannalta):

olen kaupunki (laulun tapauksessa kylmä ja kalsea Helsinki)
olen kylä (laulun tapauksessa vehmas, seesteinen koti)
minut on nähty/näen itseni polkupyöränä

ELI,

meissä on pieni maailma/kaupunki, jokaisessa hyvää ja pahaa, jokainen erilainen. Kaupunki/kylä-vertausta käyttäen: on paljolti meistä kiinni, millaisena haluamme itsemme nähdä. Tuijottaa kaupunkia kaikkine mahdollisuuksineen kalseana betonimöykkynä. Ajatella rauhallista kylää pihateineen elämättömänä, pystyyn kuolleena vankilana.
Voimme jopa katsoa itseämme ja muita polkupyörinä, jolloin olisimme oman elämämme sivuosassa. Esineenä, joskin käyttökelpoisena, jonka siis voi omistaa tai varastaa.

Ihmisenä emme juurikaan voi tehdä muuta, kuin olla omanlaisemme pieni valtakunta hyvine ja huonoine puolineen. Veikkaan, että pieni näkökulman muutos positiiviseen auttaa meitä ymmärtämään kaupunkina tai kylänä olemisen vaikeuden, hyväksymään puutteemme ja näkemään hyvät puolemme häpeilemättä. Kehä III:n sisällä ei tällöin olisi järjetöntä ylemmyyttä ja ulkopuolella typerää alemmuutta, tai päinvastoin.

R-E-S-P-E-C-T.....

ja jos hyvin käy, voi joskus syntyä hedelmällinen, hyödyllinen ja molempia osapuolia tyydyttävä kuntaliitos.

Aretha Franklin laulaa lisää. ;-)

(ja kaikki tämä minulta, joka olen jäämässä agnostikoksi ateismin jälkimainingeissa, luulen)

Otsassani on arpi kohdassa,
jossa ennen luki "sylje minua"
ja kirkkaat silmäni tuikkivat nyt punaista
Enkä voi kuin nauraa ajatellessani hetkeä, jolloin
voin kukistaa pelkällä lainatulla diagnoosilla
tai kohauttaa olkapäitäni ja olla saapumatta

Lapset leikkivät iilimatoja, aikuiset kestävät eroosionkin
Minä olen keskenkasvuinen katastrofi
mutta aion kulua loppuun maltilla

Veri ei pitkään yhdistä, eikä liioin draamalla väritetty lausahdus
ymmärrän kääntyessäni ympäri
uskaltaen jälleen ikävöidä kasvottomuutta, jota en pysty leimaamaan:
äidinkieleni varmuudellakaan en löydä sille nimeä
Silti luulen, että on vain tämä planeetta
ja planeetalla vain yksi kello, joka herättää minut hymyyn

Purukumiajattelen itseni katuojaan mutta ainakin eksyn poksahdellen!
Varjossa rohkaistun sokaistua hetkeksi
ja siirtäessäni katseeni taas pimeyteen olen varma, että tuo sekunti oli taikaa

Pestessäni hiuksiani etsin hymähdellen sarvia
Pysähdyn
Puhallan saippuakuplan todeten hiljaisuudessa
miten nopeasti itse haalittu lika peseytyy pois juoksevan hanan alla

Ryhtini suoristuessa katson silti varpaisiini ja vinkkaan vailla vaikeutta


No joo... tän siitä saa kun ei jaksa suoltaa paskaa ulos pitkiin aikoihin: syntyy MEGALOPASKA. :-D
anyhow: Mira, katso päiväys: 2008

Here Today: About a Parrot in Ozzie-land May 05th, 2008 19:29

BF: I don't wanna booooooooreee you with it... Oh but I <cheesy>, oh but I <cheesy>, oh but I <cheesy>! + the whole production of Aretha Franklin :-P

Feeling calm and happy today...
yet in need of a good spanking.

Gee!
Gosh!

TÄSSÄ SIIS KAIKILLE; TÄS OON, TUUN OLEE, ENKÄ MUUNA OOKKAA, IKIN.
JOS TUNNISTAT ITSESTÄSI CHAT-SKEPTIKON, LUE SEURAAVA.


EAT MY HONESTY... :-P (dedicated to an Ozz-ball) May 04th, 2008 22:34

I AM A FINNISH-SPEAKING ODDITY, HENCE ALL MISTAKES IN GRAMMAR /
PUNCTUATION / SPELLING ARE HOPEFULLY
FORGIVEN!

*-<name secret>-*: what u have in life?
DullMindedGirl: HM.
DullMindedGirl: I have had an odd compulsion to solve something lately...
DullMindedGirl: Something puzzling me for quite awhile.
DullMindedGirl: But I have prioritised a few things in my life previously lacking ...
DullMindedGirl: Trying to fix a click or two within myself. Friends, love...
DullMindedGirl: not lately, but within these few years.
DullMindedGirl: I love music, and love to read a good book.
DullMindedGirl: I even write poems... but I do not think I write them in a, to me, satisfactory way yet.
DullMindedGirl: Actually, I used to have a lot of insecurities about myself and I was too afraid to show myself to most, if not anyone.
DullMindedGirl: Open up etc... even have laugh and make jokes. I was depressed and way more sleep-deprived than now.
DullMindedGirl: Fixing my heart.. . and getting more self-confidence... becoming happier, having self-belief...
DullMindedGirl: THOSE are my priorities at the moment. AND, believe it or not... even chatting can help.
*-<name secret>-*: you are good but chat can not help you
DullMindedGirl: I beg to differ, actually...
DullMindedGirl: I have become much more open and talkative within these two years I have chatted...
DullMindedGirl: We are real people, with real issues / feelings / stories to tell.
DullMindedGirl: And sometimes...
DullMindedGirl: once in a blue moon...
DullMindedGirl: you may find someone worthy of a bigger piece of yourself.
DullMindedGirl: Someone you match with, mentally.
DullMindedGirl: I have experienced that... and KNOW it happens and is VERY real.
DullMindedGirl: :)
*-<name secret>-*: Your love is really has big chance with you
*-<name secret>-*: :)))
DullMindedGirl: :)

Never shall I stop singing
though out of tune, rugged harp hastily thrown at my shoulder
A cherub with a funky shake of a booty
and a sparrow-quilt wrapped around heart of yet unmentioned colour

A stringless violin
is leaning against a wall
and the squeeks of horror it once played
are now vague memories, lost to the beats of time

Pragmatic sparkle lights your appearance
and as I sit alone on a cloud, humming irrassionality
your low voice catches me
giving me a new tune of meaning and depth
of similarities in distant planets,
before hidden from the sun-staring eyes

Starlight games igniting a composing mind
a chanting attempt to understand strange words of revolution
Chorus consisting of one sentence only,
an understatement about rollercoasters up in the sky:
You had occupied part of my heart

Mira, Unettomana Yönä 04/2008

Angstia


Leikin nukkea
ja tuijottelen rikkinäiseen peiliin
Vaatepino tuolilla näyttää tietä mieleeni

Leikin kerrostaloa kasvoillani

Pääni täyttää huuto
narrinhuulten hymyn takana.

Harmaa päivä
loi varjon ilmapallonaamaan.

Rakastaa itseään itserakas.

Mirtsu, 7.4.2008

Odotan hetkeä
tuijottaen taivaankappaleita
ja ikävä pusertaa rinta-alaa
Kokonainen ihminen kohtaa toisen
Uskoni riittää vain hetkeen
mutta tahdonvoimalla sinnittelen

Kokonainen myrsky nousee ylöspäin...
tämä on fyysistä, henkistä
tämä on sielun ääni

Pieniä olemme erillään
ja yhdessä meissä on voimaa
yksi kaukana huutaa toisen nimeä
toinen vastaa omalla itkullaan
Ripustaudumme toisiimme hätäisinä
kyynel silmäkulmassa nauramme pienelle suuruudelle
Aikuisten leikkejä, itsenäisyyden iloja
ja kaikenkattava väri meidät nimeää
kokoaa yhteen

Mää, tänään eli tiistaina....

Loppu/The End



Olen kuollut
Madot syövät silmiäni
joita joskus kutsuit kauniiksi
Mädäntynyt ruumiini makaa lehtien alla
eikä enää värähtele silkkisten sormiesi kosketuksesta

Sinä tanssit haudallani
ja naurat
kun korvissasi kuulet kuiskauksen
"laula minulle"

mIrA<-13.2.2008


I am dead
worms are eating my eyes
that you once called beautiful
My decayed body lies under the leaves
and no longer trembles from the touch of your silkfingers

You are dancing at my grave
and laughing
when you hear the whisper
"sing to me".

With sizzling fingers
I am painting your body
Yellow stripes on a pulsuating canvas
insane curves in the shine of colours
and in the background scream the strings in major

I concieve with pleasure
how your thoughts bend towards me
the tempo of your feelings escalates in steady pace
how your eyes blink in green
and the echoes of irony slowly slide away from your melodies

Juicy symphony of sounds
as the drumbeat gets louder
We do not need more breaks
but we are waving, repeating the same verse
Easy words on smiling lips
and even the worn off sayings find their place
Is love as a phrase well-known? Are you from the inside roamed?

No more shall I hesitate
but take an appropriate breath
before I start a familiar hymn.
For You are mine.