IRC-Galleria

Tehdään niin kuin täytyy
Kun mentävä on
niin mentävä on
Annoit mulle onnen
Saat takaisin sen
sua tarvitse en

Ei mikään tuota niin paljon huolta, tuskaa, kipua, kärsimystä, vihaa, pelkoa ja ahdistusta kuin rakkaus, mutta kuitenkin se on kaiken sen arvoista

I have tried to forget
Get you out of my head
But my memories won't fade

I can't run, I can't hide
From this feeling inside
The pain won't go away

I don't know if it's right or wrong
Somehow I'm weak and strong
Find myself on the run
But where do I belong

Voinko puhua suoraan?
Vai kuuluuko mun teeskennellä?
Sanoa, että on hauskaa,
Vaikka kaikki menee päin persettä?


Ja jos ihan totta puhutaan,
En jaksais puhuu ollenkaan.
Mua etukäteen jo kaduttaa.
Miksi hänkin on täällä?

Negatiiviset tunteet on kai pakko piilottaa,
Epävarmuutta ei saa näyttää, se voi vahingoittaa.
Musiikki soi niin kovaa, että pakko ois huutaa.
Kaikki, mitä tämän jälkeen sattuu, hävettää aamulla

Lasken kymmeneen, ei auta,
Jatkan tuhanteen.
Mä vannon vastuuni nimeen
Ja sotken sen merkityksineen.

Sun pitää taas pystyy olla täällä vahvempi kuin eilen,
sä oot frendies olkapää. Tukipilari ei tunteile.
Kuunnelles tuntuu siltä et seisot keskel piiriä,
jos sul on vaikeet tuntuu, että ongelmas ois vitsiä.
Kun sul on vaikeet ollu, ketään ei kiinnosta,
sun ongelmat on sun, ja sä oot yksin niiden sidonnas.

Nyt mä on huomannu, kehen voin luottaa,
kuka on mun puolella, vaik jätkä hylkää
Moni sanoo "hei kulta oon sun tukena"
Mut harva sitä on ollu, tekosyitä kuulen vaa.
Miten voit sanoo, et on ollu kiireitä? Jos mun ystävällä on hätä, mikään ei oo tärkeempää,
kun se, et voisin sitä auttaa, ees pitämäl kädest ja olemal siin lähel vaa.
Mulle ystävät, on kaikki kaikes, tien et moni sanoo noin, mut mä sitä tarkotan kans.
Ilman ystävii, mä en olis mitää. En ois tää tyyppi, jota monet tyhmän pitää.
Tien et jotku, mun ystävät aattelee, et toi vaan aina vuodattaa, noita sen omia murheitaa.
Ne luulee, ettei mua kiinnosta, niitten asiat ja huolet ollenkaa.
Mut ne on vääräs, kyl mua kiinnostaa, ja varmana tulee aina kiinnostaan.
Harmittaa, et ne ajattelee noin, ne aivan väärän kuvan musta saanu on.

Oon huomannu, et oon vahvempi kun luulin,
tien et itken koko ajan ja et mun rystyset on mustan.
Mut te ette tie, kuinka muhun on sattunu,
Mitä oon kelannu ja kuinka oon itteeni pelänny.
En tosiaa tie, että mikä mun on, mut mä tien mist se johtuu.

Olit mulle tärkee ja helvetin rakas.
Niin paljon muistoja, niit hyvii ja pahoi.
Sait mut nauraan, jo omal olemuksels
ja sait mut itkee vaan olan kohautuksels.
Tien et itkin, tosi paljon liikaa, mut joskus voisit miettii,
mikä sen sai aikaan?
Oliko se se, kun mulle valehtelit, vai oliko se se kun sä sanoit ettet jaksa?
Mä vaan haluisin, kääntää aikaa takas, mennä siihen hetkeen, ja sanoo et oot rakas.
Pitää susta kii, kattoo sun ruskeisiin silmiin, koittaa korjaa kaiken, saada sen hyvän taas takas.

Mä en ymmärrä, miks taas piti tapella
me tunnetaan niin hyvin, et molemmat voi aatella
myös toisen kannalt, anna anteeks et
olin itsekäs, en kohdellu sua ku ansaitset
me ollaan yhtä, vaa yhes kokonaisia
täydennetään toisemme ku ollaan erilaisia
ei kai vielä oo liian myöhästä rakas?
Voi kumpa vaa voisin mennä ajassa takas

Yritä unohtaa, miten pystyt sanoo noin
sä tiedät yhtä hyvin ku mäki, etten voi
tekisin mitä vaa, et pääsisin eilisee
hei älä mee, jutellaan viel hetki ees

Ois pitäny, istuu alas aikoi sitte
jutella kaikest, nyt molemmat itkee
haudatut tunteet, kasvaa ja tummuu
unohdettiin kuin tärkeet niistä on puhuu
sen takii tähän päädyttiin, tähä tyhmää riitaa
ei oo oikeestaan kummankaan vika
mä tein pahasti, vaik sua rakastin
ja nyt toivon et pääsisin ajas takasin

Jo ensi hetkestä me kaks yhdessä.
Toivoin niin paljon et tää juttu tulis kestää,
mut nyt puuttuu pala sydämestä
ja sen ympärillä vaan tää kova kilpi.
Mut kaikki ei menny, niinku onnellises filmis.
Ku päivän säteel sijaan, nyt nään vaan tummii pilvii.
Ja vaikee selittää, mut kahtii repii tää.
Oikeesti luulin et tää kaikki korjata ehitää
ja vaikee ajatella en voi sua enää koskee
ja miten koski ne kyyneleet sun poskelt
ja mä luulin et sä voit pelastaa mut,
mut siin vaihees oikeesti mua mikään pelastanu.
Ja muistan, ku meit ei erottanu mikää,
joka ikisen hetken ku sain sust kiinni pitää.
Ehkä vaikeet uskoo, mut mä edelleen välitän.
Miten kaikki meni, kelaan edelleen mä sitä.

En pysty irti päästää
En pysty nukkuu enkä safkaa
Enkä saa sua silti mun päästä
Mut mä tiedän, et mun on pakko jatkaa
En pysty irti päästää
En pysty nukkuu enkä safkaa
Enkä saa sua silti mun päästä
Ja mä jatkan tätä matkaa


Miksei koskaan pysty tajuta ajoissa?
Miks tarpeeks arvostaa toista vast sit ku se on poissa?
Just sillon, ku virheit ei voi korjaa enää.
Liian helppo pitää kaikkee itsestäänselvyytenä.
Hassuu, miten yhes hetkes kaikki muuttuu
Yhes meil oli niin paljon, mut nyt se kaikki puuttuu.
Mut kai täst kaikest selvii jotenkin
ja kaiken tän jälkeen ollaan vahvempii jotenkin.

Our first day, it seemed so magical
I remember all the time that I had with you
Remember when you first came to my house?

Remember the times? Remember when we kissed?
I didn't think you would ever do me like this.
I didn't think you'd wanna see me depressed