IRC-Galleria

Ärsyttävän tuntusta ku joku hikkaa sun sisälläs.

Huomenta!
Jipii, laskettu aika ens viikolla! Nyt nää päivät vast alkaaki matelee eteenpäi.
Mä oon jo miettiny et mitä teen sitte ku pääsen mahastani eroon. Ensimmäiseks on varmaa iha pakko maata mahallaa ja lueskel jotai. Sitte varmaa tiputtelen tahallani lattial tavaroita ja tuun erittäin onnelliseks ku huomaan kuin helppoo on mennä kyykkyyn ja päästä sielt viel ylöski ilma et joku nostaa=) Juu, ja lasi punaviinii on kans pakko saada. Nii ja pääsen ajelee mun säärikarvat ja leikkaa varpaankynnet ilman kauheita hankaluuksia. Mut tupakkiin en sorru, en ees yhtee...=)

Hah, vähä noi painoarviot taas heittelee...
Nyt neuvolatäti sano et vaavi on oikeen siron kokonen ja alle nelikilone syntyessään ku viimeks sen piti olla jo se yli 4kg. Mut hyvä näin. Ja laskeutuu kovaa vauhtii alaspäin mist johtuu et paikat vihloo niin v*tusti. Kiva kiva.
15 päivää laskettuun, ei jaksa oottaa et näkis tän pikkusen=)
Jep, Merikarvia kutsuu taas.

Väsy.
Viime yö oli pyhitetty harjotussuppareille, joiden ansiosta pyörein vaa sängys ja yritin ol oksentamatta. Kahden aikaa mä niihin heräsin. Kuudelta ne alko jo onneks sit sattumaanki vähäsen ja kaheksan jälkee nukahdin uudestaa. Positiivista kaikki tällänen, lisää vaa näitä ja paljon enemmän kipuu Kiitos=)

Neuvolatäti sano et mä oon aikas täynnä tota vauvaa. Jos viel kasvaa kauheesti ni sit pitää arvioida et mahtuuks mukula syntyy normaalisti.

Joten nyt mulla on kaks pelkoo liittyen synnytyksee:
- en saa mun ja vaavin ensihetkistä kuvaa ja
- en saa synnyttää normaalisti alakautta

Mut saas ny nähä, pääasia et muksu tulee jotenki tuolta pihalle. Ja kyl mä uskosin et kaikki alle viis kiloset mahtuu must ainaski komiasti pihalle=)

Nuha iski, ei kiva.
Jee. tällä kertaa ei muuta valittamista ku et must tuntuu et mä tukehdun. Yölläki herään mont kertaa siihe ku ei saa happee kunnolla ja nyt se on sit alkanu olee päivisinki nii. Onneks helpottaa sit ku toi muksu laskeutuu kunnol. Tää on rasittavaa.

Tuntuu iha oudolle ku on alle kuukaus laskettuu aikaa. Muistan ku eilisen sen päivän ku sain sen positiivisen testin käteeni, ei sitä meinannu uskoo=) Itku siin vaa tuli ja yö meni valvoes. Ensimmäine ultraki oli ihan mahtava ja poru tais tul sielläki ku se pikkune siel heilu. Ja niit ekoi potkujakaa ei varmaa ikin unohda. Porasin mä sillonki =D Ja sillo tuntu et on ikuisuus siihe et mukula syntyy mut ny ku aattelee ni on se aika menny pirun nopeesti. Raskauski on menny ihan hyvi, ei mitää suurempii ongelmii. mitä ny välil on fiilis et pää sekoo. Ja oliha se yks kuukaus kesäl yht helvettii ku en tienny et onks mul mahdollisuuksii saada terve lapsi vai ei.
Pia nähdää tuleeks tuolt tyttö vai poika.
Mä oon sitä mielt et tyttö tulee mut eipä sen oo mitää väliä=)

Prkl, en mä voikkaa mennä uimaa ku näytän iha idiootilt uikkareis=D Mä haluun täst mahasta jo eroo.

Jee, viimine neuvolalääkäri ohi. Kaikki kunnossa ja paikat pehmentyny ja lyhentyny, on siis vähän ees tää kroppa tajunnu et pitäs pia synnyttää=) Ja vaavi on vieläki oikeippäin siellä, eikä kuulemma mahu enää kauheesti kääntyilee joten ei tarvii sitäkää sitte enää miettii. Oli lohduttavan kuulosta ku lääkäri sano et lapsi saa ny syntyy ihan koska vaan, on sen verra viikkoja takana ettei mitää hätää enää.
Jeps, mut nyt päikkäreille ku selkä alkaa reistailee taas. Uimaanki pitäs tänää mennä Tellun kans, kerranki ees vähä jotai tekemistä=)

Ensimmäinen äitiyslomapäivä alko ihan mukavasti=)
Päivällä iski joku väsymyskohtaus enkä jaksanu nousta ees sängystä monee tuntii. Sitte mä päätin piristyä ja vetelin tyrnejä (kiitos erään Herra Winsesterin joka sai mut sietämään tyrnejä niide ihme viina+tyrnimehu sekotustes takia) ja lähdin porukoide kans merelle kalaan. Oli pirun kivaa.
Jos mä olisin joskus 15 kesäsen tajunnu et omien porukoide kans voi olla tosi mukavaa ni ehkä en olis ollu aina kännissä =) kiva tajuta asiat aina liia myöhää. Olis meinaa mont kertaa ollu paljo kivempaa istuu koton porukoide kans ku oksentaa jonnekki puskaa.
Hah, sanoin isukil tänää et on tasan viis viikkoo mun laskettuu aikaa ni se alko voivottelee et millee hän kestää tän loppuodotuksen=) Ihanko sillä ny kauheen vaikeetaki olis.
Sain vihdoinki ostettuu vauvalle kaikki suurimmat ostokset. Kaikkee pientä ostettavaa kyl viel riittää. Hyvä vaan, et on ees jotan tekemistä.
Yritän kovasti aatella et ei enää kauaa ku pikkunen syntyy, mut miks se silti tuntuu nii ikuisuudelta. Mä niin haluisin et se tulis jo=)
Jeps, kaikin puolin tää mamma on aikas onnellinen tapaus, ainoastaan yks ihminen tällä hetkel tekee mut vähän surulliseks aina välillä, mut ei voi mitää=)

Mulla menee hermot joidenki ihmisten ihaniin kommentteihi "Ompa sulla iso maha JO!"
Mä vittu synnytän hyväl tuuril ens kuussa, millanen sen mahan sitte pitäs olla?

Juu, ja kyllä, se on aika kova se maha ei tarvi tökkiä!

Mulle ei myöskään tarvi kertoa mitää kamalia synnytyskertomuksia miten on käyny jonku tutuntutun tutulle joskus 50-luvulla, koska mua ei kiinnosta.

Ja mulle ei tarvi lässyttää, lässyttäkää sitte sille vauvalle ku se on syntyny, jos on pakko.

Kiitos