tää oli vika niitti..
en kestä enää tätä.
tää oli viimenen asia
joka vie viimesenkin syyn olla ilonen..
Iha sama, tää tappaa ihmisen..
Mä oon vaikee luonne, äläkä vittu kysy miten nii.
Mä tiedän et se on muotii olla outo nykysin,
mut oisin jotain iha muuta, jos mä vaan pystyisin.
yksin. suren. yksin. itken. yksin. kuolen.
Yksin...
Mite kaikki voi olla taas näi helvetin vaikeeta ? MITEN?
miks just aina minä...?
Kyyneleet vaan valuu, väkisin..
Pelkästään tästä kivusta minkä tunnen..
en pääse eroon tästä..
hulluus
kipu
ja tuska valtaa mielen...