IRC-Galleria

Kuulin vähän juttua että joku lukee tätä!
KIINNIJÄITKIINALAINEN!!!

Hävettääkö ees?

Pitäis hävettää.

Mua ainaki hävettäis.

Noh?

Hävettääkö?

ÄLÄ PURE MUN ANANASTA
Ananas on Arfikasta
Ananas on arka asia
Mä kyllä laitan sulle munakasta

Lyhykäisyydessään näin, hauskaa oli, alusta loppuun. Känny hävis, pieni miinus, mutta niitä saa kaupasta lisää?

~Lapinlahden linnut - Älä pure mun ananasta~

Sitä jaksaa aina yllättyä aamuisin sängystä noustessaan. Jo pelkästään se että jos sattuu vielä olemaan aamu kun nousee ylös, kun normaali nousemisaika on lähempänä iltapäivää ja iltaa.

Ja toisekseen se että koskaan tunnu tietävän mitä seuraava aamu tuo tullessaan. Ei käy elämä tylsäks.

Ei tänne ny aina jaksa kirjottaa.
Jösses. Mitä oikee odotit?

Tosi tarpeellinen keksintö.

Onks kukaan koskaan törmänny semmoseen ilmiöön että on meinannu sanoo / kirjottaa jotain ja sit muistaaki (tai luulee, melko sama) että onki maininnu asiasta jo aikasemmin, ja sit päättää olla sanomatta sitä enää toista (sadannetta) kertaa?
Koska mä en oo.

Sairastuin. Oli komeeta. Suosittelen. Ja sairaalahoito: WAU! Neula nenään: Aaahhh. Tai no pään sisään se meni mut ei kerrota siitä kenellekkää. Mut silti: Aaaaah!

Kauhee ressi tästäki. Miksei tätä voitu sitte nimetä vaikka Galleria-Blogiksi tms., ni ei tarvis aina kämmenet hiessä istua tässä ja oman tunnon velvoittamana kirjottaa jotain täyttetekstiä, vain pelkästään sen takia että joku on keksinyt nimetä tän päiväkirjaksi.
Paskiaiset.

Vuosiki ehti vaihtumaan, ja jouluki oli siinä välissä. Raketteja ei juurikaan ehtinyt tähystelemään, mutta paukkeesta päätelleen joku niitä muutaman jossakin ehti ammuskelemaan. Painopiste oli jostain syystä nestemäisissä paukuissa ja ensimmäisenä päivänä ehtikin pelkäämään ettei näkis tätä vuotta sen pidemmälle, ja loppuillasta sitä jo toivoki, mut toisin kävi. En kärsi krapulaa en.

Ehtikö joku lupaamaan tälle vuodelle jotain? Jotain vois luvata mut meikäläisen tuntien ehdin rikkomaan sen ennen viikonloppua niin että ei ehkä kannata. Ja sellaisten lupausten tekemisessä ei ole mitään mieltä mitkä tulee muutenki pidettyä, kai niiden eteen nyt täytyy jotain tehdäki.

Lupaan siis olla lupaamatta mitään.

Päiväkirjaa kun ei tueta. Tai ainakaan sen nimen vaatimaa käyttötiheyttä.
Kello on melkeen yhdeksän, lauantai-aamuna. "Sattuuko muhun?" joku saattais kysyä. Näille vastattakoon: ei satu, muttei tää mikään Nobelin arvonen idea ollu.

Tulin tässä miettineeksi, mut sit samointein tuli mieleen että ehkä oon miettiny tätä jo aikasemminki ja saattanu sen jopa tänneki kirjottaa, ni ei ois just järkeä kirjottaa sitä enää uudestaan.

Nii ja se joulu, ei oo ohi vielä ei.

Ei tätä kyllä päiväkirjaksikaan voi väittää. Valehtelemaanhan siinä pitäis ryhtyä. Ja kuka siitä sit pitäis?

Joulu tulee, ota koppi.
Seki vielä.

Komeen sormen ovat pojat tuohon etusivulle väsänneet. Ei jää nekään säännöt sitte huomaamatta. Hyvä että meistäki vielä huolehditaan; juuri kun suunnittelin laittavani oman puhelinnumeroni ja kotiosoitteeni tähän, ihan vaan että jos se jolleki ois ollu tarpeen, ni sitte se kielletään säännöissä. Uskomattoman pitkänäköistä, ei ois kyllä tullu mieleenkään että joku semmonen taho, jolle en noita tietoja haluu antaa sais sen näinki monen mutkan kautta tietoonsa!!
On se elämä tehty helpoks.

Ja mitäs se kellokin taas on?! Ei oo sitte mun vika jos aamulla väsyttää.