IRC-Galleria

Kaupunkikartasta on muuten tullut paras ystäväni. Minut voi bongata helposti milloin mistäkin puolelta Jyväskylää kartta kädessä ja avuton ilme kasvoilla.

Yliopistossa on hyvä harjoitella stressaamattomuutta. Kun ei tiedä mistään mitään, ei oikein pysty stressaamaankaan mistään. Pitää olla vain jatkuvasti onnellinen siitä, kun oppii jotain uutta mm. 5 uutta reittiä koululle, ruokapaikat ja sen, että mitään ei tapahdu, jos et itse hoida asioitasi.

Eli tällä hetkellä en ole yhdelläkään kurssilla, sillä en hoksannut, että pakollinen kurssi ei tarkoita samaa kuin lukiossa. Onneksi pystyn ilmoittautumaan vielä kursseille, joiden luennoilla olen käynyt. (Niin, sillä yhdellä ainoalla kurssilla, mutta alku sekin :D)

Onneksi en ole ainoa, joka on hukassa. Kaikista lohduttavinta on ollut huomata, että ei kukaan muukaan tiedä näistä asioista mitään. Noo, ehkä se oli vähän kärjistettyä. Kyllä aina joku tietää ja niiltä ihmisiltä onkin sitten hyvä pyytää apua (:

Lupasin hakea Nikon lauantaina Hennalasta.
Uhmasin kaikkia liikenteen vaaroja mm. lukemattomia tietyökohteita, epäselviä kaistamerkintöjä ja kammottavaa Hämeenlinnantietä. Tunnin odottelun jälkeen, ainoana viihdykkeenä sotilaiden lomatarkastuksen kyttääminen, Niko juoksee paikalle, kahmasee mut ilmaan ja samalla kolauttaa päänsä mun leukaan. Luulin, että kulmahampaani halkesivat sen jysäyksen voimasta, mutta taitavat ne vielä tallella ollakin.

Huomenna alkaa koulu, hihhei

Soittelinpa sitten taas terveyskeskukseen tässä yksi päivä ja taas mulla oli angiina... -.- Sain entistä vahvemmat lääkkeet ja jälleen olen ihan pökkyrässä, mutta ehkä nää auttaa.

Muutin eilen. Aika hurjaa :o Koko eilisen illan ja tän aamun Niko yritti virittää digiboxia näkymään, mutta eihän se toiminut. Soitettiin sitten vuokraisännälle, että jokin on vialla. Noh, vähän ajan kuluttua vuokraisäntä tuli oman boxinsa kanssa, laittoi sen telkkariin kiinni ja tadaa! Ei mitään vikaa missään :D kuitenkaan Nikon boxia ei saatu näkymään ja päätettiin lähteä ostamaan uusi digiboxi. Sitten jossain vaiheessa molempien päässä pimahti ja loppuratkaisu oli 32 tuuman taulutelkkari, joka maksoi ihan liikaa :D en ymmärrä miten mä sorruin, sillä vakuutin vielä vähän aikaa sitten, että en varmasti osta telkkaria. Kämppä on kuin hävityksen kauhistus, eikä ruuasta ole tietoakaan, mutta hahaa! Mulla on telkkari ja xbox! :D ja spyro!

Olen tehnyt varmasti jollekin jotain hyvin ilkeää ja rangaistuksena sairastan koko loppuvuoden ;(

Tänään kävin taas nieluviljelyssä ja odottelen innolla huomista, jolloin saan tietää sairastanko jälleen angiinaa, mononukleoosia vai luulotautia. Lääkäri lohduttavasti totesi, että "mikäli kyseessä on virus, se voi kestää useita viikkoja". No niin, se on jo kestänyt useita viikkoja. Ja koska olen viimeiset 8 viikkoa sairastanut ja vaan maannut sängyssä (töiden ohella), tuntuu sadan metrin kävely maratonilta.

Ja viikonloppuna pitäisi muuttaa. Vuokraisäntä mahtoi ihmetellä viime viikonloppuna, että mille narkkarille se on asuntonsa vuokrannut. Nykyiset tuntomerkkini ovat verestävät silmät (kahden silmätulehduksen seurauksena), kuopalla olevat silmät ja ketjupolttajan ääni. Tämän lisäksi olen kalpea kuin kummitus.

Huomenna lupasin käydä kattomassa Nikoa, jos niillä on joku vapaa ja sinne saa mennä vierailijoita. Oma suuntavaistonihan on niin surkea, että osaankohan Hennalaan :o Kerran ajoin sinne vahingossa kun olin menevinäni Launeelle (eli suoraan niin kauan kun oon perillä), kuitenkin Hennala-kyltit tuli vastaan.

Viimeksi, kun olin ajamassa kirjaston parkkipaikalle, alkoi tulla Helsinki-kylttejä vastaan. Onneksi jonkun aikaa rällättyäni huomasin Paavola-kyltin ja sitten ajelin jotain yksisuuntaisia pitkin ja lopulta näin ison parkkipaikan. Tässäkään vaiheessa en ollut edes varma, onko se kirjaston parkkipaikka, mutta olihan se. Toivotaan siis onnea huomiselle :D (olin siis tätä aiemmin ajanut ainakin 5 kertaa kyseiseen paikkaan)

En pelkää sitä, etten osaisi ajaa kaupungissa, vaan sitä että en osaa ajaa sinne minne pitäisi. Jos ajan ohi jostain, enkä pääse heti kääntymään, en osaa enää takaisin. Säälittävää, mutta totta :D

Tänään mulla alko kesäloma. Vihdoin! : D ja tänään on eka päivä, kun kurkku tuntuu jo paremmalta :) toivottavasti tulis vielä kunnon rantakelit, niin pääsisin tekeen sitä missä oon hyvä: Makoilemaan laiturille <3

Kämppä oli tosi kiva, ja ah se parveke oli niin luksusta!

Onkohan se ensimmäinen merkki siitä että alkaisin parantua?

Mä en oikeesti tiedä yhtään mitä pitäis ostaa tai tehdä ennen kun muutan :o. Sit kun muutan, niin huomaan varmaan joka päivä jotain: "Oho, mulla ei oo lautasia", "Ohoh, täällä ei ookaan sähköjä, kun en oo tehny sopimusta sähköyhtiön kanssa".

Siltikin vielä enemmän kammottaa mun "opiskelumotivaatio". Mitäs sitten, kun huomaankin ekan viikon jälkeen, että integrointi ei kiinnosta ja muutenkin oon ihan väärässä paikassa? Onneksi mulla on selkeä suunnitelma: Niin vähän matikkaa kuin mahdollista. Ja mikähän olikaan mun pääaine? Ainiin, matikka.

Ihanaa! Silmätulehdus voitettu! Ja tänään saan luojan kiitos lääkkeet, niin eiköhän se angiinakin niillä hoidu.

Ainakin mulla on nyt sairaslomalla aikaa kutoa siskonlapselle kaikkea (:
Hyvä, että vauvat on niin pieniä, niin munkin innostus riittää saamaan yhen työn kerralla loppuun.