IRC-Galleria

Pätkiä M-kunin sadistisista hoitokertomuksista:

En tahtonut kävellä ihmisvirrassa ja päätin poiketa sivukujalle, vaikka minua siitä monesti olikin kielletty.
"Hei! Varo vittu vähä!"
Kääntyessäni kujalle olin törmännyt noin kaksi vuotta itseäni vanhempaan poikaan, joka veti juuri savukkeestaan syvää henkäystä.
Poika ei ollut yksin, hänen takanaan roskapöntöillä istui kaksi muuta hänen ikäistään poikaa, nortit suissaan.


"Mi-minä.." yritin jälleen päästä livahtamaan mutta nuo kolme poikaa ahdistivat minut seinää vasten ja estivät minua lähtemästä minnekkään.
Poika johon olin törmännyt, tuli lähemmäksi, nosti etusormella ja peukalolla leukaani lähemmäksi kasvojaan ja sanoi:
"Tuollainen söpö neitokainen tahotoo varmaankin liittyä seuraamme?"
Kaksi muuta poikaa vilkaisivat toisiaan virnistäen ikävällä tavalla.
"Minulla on kiire..." yritin selitellä ja riuhtaisin itseni pois pojan läheltä.
"Koskaan ei voi olla liian kiire..." poika sanoi ja tuli taas lähemmäksi ja tarttui minua oikean käden ranteesta.


Mitä ne minulle tekisivät? Toivoin parasta, että nämä olisivat joukko herttaisia poikia, jotka tahtoivat pelata kanssani erän korttia… Vaikka toivoin niin, tiesin että olin väärässä, tiesin jo mitä nuo minulle voisivat tehdä, rikoksen, ja pahan sellaisen… En halunnut ajatella, halusin juosta, juosta kotiin turvaan, juosta pois tästä kaikesta! Miksi, miksi käännyin sivukujalle vaikka minua siitä niin monesti oli varoitettu? Miksi törmäsin näihin poikiin? Miksi juuri minä?



Minä ja minun masokistinen mielikuvitukseni... -_-'