IRC-Galleria

Vähänkö mua naurattaa.
Mikäs onkaan parempi tapa viettää perjantai-iltaa kuin lukia vanhoja päiväkirjamerkintöjä täältä?
No ensimmäisenä pistää silmään nää kaikki "Musiikkilukio on niin mun paikka" -ihkutukset.
Siis ei luoja.
Nyt oon jo sopimassa hiihtolomalle, että käyn tutustumas Oulussa pariin lukioon, vaikka syksyllä olin ihan varma, että Kaustisella mä tuun opiskeleen seuraavat kolme vuotta.
Mutta tosiaan, nyt se muutto Ouluun tuntuu niin fiksulta.
Menisin asumaan mummulle, tulisin kahen viikon välein kotiin.
Toisaalta olisko musta siihen? En tiedä. Ehkä vaan pitää ottaa selvää.

Ja sitten tuli vaan mieleen sellainenkin asia, että mihinköhän hittoon mä oon taas itteäni työntämässä? Eikö oo tullu petyttyä jo niin tarpeeks monta kertaa ja SILTI mä en vaan osaa olla ja unohtaa?
Mutta musta tuntuu tällä hetkellä, että teen harvinaisen oikein.
En oo pitkään aikaan ees hymyilly näin paljon.
Jos joku saa mut hymyilemään niin eikö se silloin oo hyvä asia?
Eikö mun silloin kannata jutella tän kanssa ilman mitään pidemmälle vietyä ajatusta?

Jos nyt tässä oikein avautumaan ruvetaan niin voisinpa mainita vielä siitä, että mulle on tapahtumassa jotain. Alan nähdä eri ihmisiä ihan eri valoissa kuin ennen. Ja yhden henkilön kanssa oon nyt jutellut yhdestä itselleni erittäin arasta aiheesta ja mä oon saanu niin paljon tukea ja apua, että ihan itkettää.
Ystäviä mulla sittenkin oikeasti on. Aina niitä ei vaan nää, vaikka ne seisoo ihan edessä.

Lopuksi vielä muistutuksen sananen kaikille; KÄYTTÄKÄÄ PIPOA! ihan oikeesti. Mä palellutin toisen korvani eilen ja se on vieläki iiihan kipiä ja turvoksissa, että jes.

voi eiii, vähä söpöä!
Tässä kaikessa rauhassa istun koulun koneella ku tollanen parivuotias ylisöpö poika tulee toho ovelle ja sanoo "täälä on tyttö." ja silmät sillee O___O

elämän pienet ilot <3

oli mulla oikeesti muutakin asiaa.
nimittäin mulla on ystäviä ja ne on mulle tärkeitä ja mä sain avattua suuni ja nyt on aika hyvä olla.

en oikeesti tajua mikä mua tänään vaivaa. siis hyvällä tavalla.
ja pelolla odotan perjantaita. iik.

voi vamma voi vamma voi vamma voi vamma voi vamma voi VAMMA.
en tykkää oulun amiksesta kyllä nyt niin yhtään !

Tutkintonimike: Kosmetologi
Yksikkö: Myllytullin yksikkö
Aloituspaikkoja: ei 2010 yhteishaussa -.- miksi helvetissä?

että kiva. kosmetiikkaneuvojille alotuspaikkoja 16 ens vuonna, mutta en mää sinne halua.
voi tuska ja kärsimys.

btw. sain uuden pikkuserkun ! ja se on tyttö ! aww.

nii ja selvisin muuten äidinkielen kahesta puheesta, wuhuu !

mut muuten sit vaan vituttaa. ((:
tosin meillä on torstaina bänditreenit ko kö? : D

Joo en voi sanoa, että mulla ois jotenkin hyvä fiilis nyt, mutta helpottunut ehdottomasti.
Jos jaksan vaan vielä nää 4 kuukautta.
Nyt pitäis vaan vielä keksiä, että mihin sitte ens vuonna jatkaa vai jatkaako mihinkään ja kärsii sen seuraavat kaksi vuotta vielä tuolla.
Voi jestas, äiti on niin huolissaan koko ajan, että hulluks täälä kotona tulee.
Mutta sanon, että mun mielestä tuo meiän kuraattori on iha perseestä enkä halua mennä sille jutteleen mistään. :o

Eilen tosin sai jutella parin ystävän kanssa ja ah.

"...ja haluaa
tahtoo päivästä toiseen kantaa
iloja ja suruja
jakavat salaisuuksia
ja kaipuu on liian kaunista
ei sitä voi sanoin kuvailla
paitsi näin:

kiitän Luojaani sinusta."

kls. toimii tänä päivänä harvinaisen hyvin. Kuin myös Tera ja bass'n Helen.
Tuli kauhea ikävä.

söin ekan appelsiinin about 13 vuoteen!

Tää on taas näitä viikonloppuja kun toivoo, ettei olis tullut kotiin ollenkaan.
Mä oon vasta ihan viime aikoina oppinu hyväksymään itteni just sellasena ku oon. Okei, en ehkä oo missään ihannemitoissa, syön välillä vähän miten sattuu ja liikuntaakin voisi tietenkin harrastaa enemmän, mutta oon kuitenkin tyytyväinen itteeni.
Se jos mikä, laskee itsetuntoa kun kotona saa kuulla olevansa paskassa kunnossa ja että oma koulu-uupumus johtuu siitä, että kunto on huono.
Koko ajan saa kuulla myös siitä kuinka pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa ja ei sais syödä sitä ja ei sais syödä tuota ja suoraan sanottuna tuntee ittensä läskiks.
Tuommonen paska ei ainakaan kannusta mua liikkumaan yhtään enempää tai syömään yhtään terveellisemmin. En mä tee mitään mihin mut pakotetaan. Vanhempien pitäis kannustaa lapsia eikä huutaa päin naamaa kuinka minusta tulee läski ja väsynyt. (jollen sitä jo ole)
Ja kaiken huipuks äiti vaan kattoo vierestä eikä tee mitään, vaikka huomaa kuinka pahalta tää kaikista meistä lapsista tuntuu.
Että kiitos vaan ihan vitusti Härmän kuntokeskus kun teitte mun isäpuolesta tollasen idiootin. : )))))


tuli ny vähä angstinen merkintä, mutta try to deal with it.

gooooosh, miten voi väsyttää näin paljon?
eilen ei ees menny niin kovin myöhäseen. :o
vielä 5 tuntia edessä ja ööäää.
Tänään on kyllä niin päiväunipäivä. ;o

ja siis mä en ymmärrä miten voi olla vasta keskiviikko? tuntuu niin torstailta. KESKIVIIKKO. täsähän on vielä ikuisuus viikonloppuun ja lauantaina pitää tulla tänne taas takasin vittu viideks tunniks joista ehkä tunnin ajan teen oikeasti jotain?

"Ei oo postia, ei oo postia, ei oo postia, ON POSTIA, ei oo postia..." : DDD

Olipa sitten oikein mukava migreeni taas vaihteeks.
Heräilin yöllä jatkuvasti ja ei tietenkään ollut mitään lääkettä.
Aamulla kellon soidessa koitin nousta ylös, mutta tyyliin silmissä sumeni joten päätin jäädä kämpälle nukkumaan ja Karo antoi yhen lääkkeen iteltään.
Jossain vaiheessa päivää heräsin ja luulin koko migreenin menneen jo ohi, mutta vitut, tunnin päästä taas tuli kipeäks joten ei kun takas nukkumaan.
Nyt on jo helpottanu, mutta vieläki vähä outo olo.

No päätin kuitenkin lähtiä käymään koululla ja halpa-hallissa.
Ja tässä olen.

AVO-päivä oli ihan kiva ja mielenkiintonen, mutta nyt on pää niinkö ihan sekasin. Mitä hittoa mä haluan tehä sitte isona?

Nyt ehkä lujimmin iskis:
- kulttuurituotanto
- teatterimusiikin ja musiikkidraaman suuntautumisvaihtoehto muusikon koulutuksesta
- ja aina se luokanopettaja kummittelee jossain.

phuuh. vähä aikaa sitte piti päättää, että mihin lähtee yläasteen jälkeen ja nyt pitäs alkaa miettiä jo loppuelämää. -.-
ja mietin vieläkin sitä kannattaako mun edes jatkaa tuosa lukiosa. huaah.

Elämä on paskamaista, ja sitten sitä kuolee.