IRC-Galleria

Totuuden hetki on koittanut. Olen polttanut tasan kymmenen vuotta tupakkia ilman päivää pidempiä taukoja - mutta nyt, nyt on aika todistaa oikeaksi se mitä olen hokenut vuosikausia: pystyn kyllä olemaan polttamatta jos vain haluan!

Eli tarkoituksena on olla vähintään viikko lakossa, puhdistaa keuhkoja ja herkistää nenää kevään tuoksuille. Poltin "viimeisen" kessun eilen illalla joskus yhdeksän - kymmenen aikoihin, ja sen jälkeen olen ollut polttamatta. Ja jo tässä vaiheessa voi sanoa, ettei tästä ole tulossa helppoa.

Suorastaan pelottaa, minkälainen hirviö meikäläisestä tässä lähipäivinä kuoriutuu. Olenhan polttanut pennusta asti, joten minulla ei ole minkäänlaista kokemusta itsestäni savuttomana. Siltä varalta, ettei mun herkkä sielu kestä ollenkaan tätä kokeilua, on minulla tuolla jemmassa yksi hätävaratupakka... Mutta siihen en aio turvautua kuin vasta äärimmäisessä hädässä.

Tällä hetkellä, kun tupakkalakkoa on kulunut jo kokonainen vuorokausi, olo on hermostunut. Tuntuu, että koko ajan pitää tehdä jotain, muttei oikein pysty keskittymään mihinkään. Ja epämääräinen, lähinnä PMS-oireita muistuttava ärtymyksen tunne on päällimmäisenä mielessä. Levoton ja kärsimätön fiilis... Huoh.

Toisaalta en kyllä pysty varmasti sanomaan, onko nää todellisia vieroitusoireita, vai vaan tv:stä tuttua kuvitelmaa siitä, miltä tupakkalakossa pitääkin tuntua. "Aluksi on hankalaa mutta sitten se helpottaa ja hajut ja maut voimistuu" etc... Kun kävin lenkillä, olin haistavinani paremmin kevätillan tuoksun... vaan saattoihan tuo johtua yksinkertaisesti siitä, että nuuhkin ilmaa epätavallisella intensiteetillä. Tuskinpa tää lakko vielä mihinkään vaikuttaa. Paitsi siihen, että vituttaa.