IRC-Galleria

Ei ole mitään surullisempaa,
kuin toivonsa menettäminen,
eikä mitään onnellisempaa,
kuin toivon herääminen uudelleen.

Hämmästyttävää, miten joulumieli voi tulla yhdessä päivässä, sen jälkeen kun koeviikon varjo on mennyt ohitse. Lomahan sais aina olla pitempi, mut ompahan sentään näin pitkä. ^^

Tulipahan sitte tyrmättyä matikan koe jo 7. erässä.
Nyt mulla on kokonaiset 21 tuntia ja 34 minuuttia aikaa pyöräyttää yks aine ja sit voi nopan kanssa mennä raapustelemaan ruotsin koetta. Kyl elämä on helppoo.

Minulla on ollut ennakkoluulo, ettei tähän käpykylään tule kuin yksi, kallis bussilinja ja sekin harvoin.
Tähän asti olen tiedostanut, että aamulla on kaksi bussia, toiseen ei pysty heräämään ja toinen on paitsi täynnä myös liian myöhäinen.

Tänään havaitsin, että myös iltapäivän bussi on täynnä ja että täällä käy myös muita - eli minulle vääriä - harvoin kulkevia kalliita bussilinjoja.

+ Viikonlopun vapaus
- koko viikon väsymys
= 0-olo.

(ehkei pitäs määritellä kaikkea matemaattisesti)

6 aamuherätystä tällä viikolla ja 39 tuntia koulua varmistivat, että olo on varmasti tarpeeks kuollu.
Sen lisäks saatto vielä oivallisesti turhatua neljään semmoseen tuntiin, joina ei tehty mitään.
Ompahan nyt edes sunnuntai, vaikkein tiedäkään vielä, mitä teen sillon, tyhjää ennen seuraavaa viikkoa.