IRC-Galleria

"Sanasi sivaltaa taas
on kuin ruosteinen veitsi.
Ei tahdo tappaa
vain halvauttaa,
toimintakykyni lamauttaa.
En huuda,
miten voisinkaan?
Julmuutesi tukkii suuni.

Pyydän, anelen sua lopettamaan.
Tunne jotain,
edes vähän.
Mikä on ihmisyyden mitta?
Millä armoa punnitaan?
En pakene,
miten voisinkaan?
Julmuutesi sulkee tieni.

Varjo piirtää kuvan seinään,
paha kuiskaa korvaan taas.
Hän on julma, julma taas tänään.
Et pääse pakoon milloinkaan.

Valo pyyhkii varjot tieltään,
pahan ääni vaimenee.
Hän on julma, julma taas tänään.
Sielun pahuus taas vaikenee.

Ei kestä, ei
Uskon, toivon vei
En enää jaksa huomiseen.

Siinä makaan, itken hiljaa.
Pyydän, anelen kunnioittamaan.
Vain sen verran,
edes sen verran,
että omin jaloin lähtee saan.
En juokse pois,
miten voisinkaan?
Julmuutesi murskas' luuni.

Jokaisen,
enää jaksa en.

Varjo piirtää kuvan seinään,
paha kuiskaa korvaan taas.
Hän on julma, julma taas tänään.
Et pääse pakoon milloinkaan.

Valo pyyhkii varjot tieltään,
pahan ääni vaimenee.
Hän on julma, julma taas tänään.
Sielun pahuus taas vaikenee.

Ei kestä, ei
Uskon, toivon vei
En enää jaksa huomiseen.

Varjo piirtää kuvan seinään,
paha kuiskaa korvaan taas.
Hän on julma, julma taas tänään.
Et pääse pakoon milloinkaan.

Valo pyyhkii varjot tieltään,
pahan ääni vaimenee.
Hän on julma, julma taas tänään.
Sielun pahuus taas vaikenee.

Ei kestä, ei
Uskon, toivon vei
En enää jaksa huomiseen.

Menneeseen,
enää usko en."

-Noelia-

"Kullankeltainen leskenlehti,
kyynelten raiskaamat silmut.
Älä katso, minä pyydän.
Se tekee kuolemaa.

Varrestaan katkennut koiranputki,
anelee jaloilleen nostamaan.
Älä kuule, minä pyydän.
Se sinutkin myrkyttää huolillaan.

Maahan tallottu sinikello,
viimeisillä voimillaan kurkottaa.
Älä koske, minä pyydän.
Se sinutkin maan tasalle musertaa.

Juna kiitää ohi radallaan.
Susi ikäväänsä yksin ulvoo.
Ei enempää, ei enempää.
Ei enkelten silmät kestä näkymää.

Kaunein ruusunnuppu hädissään,
pyytää, anelee sua sen säästämään.
Älä usko, minä pyydän.
Se sinut valheillaan koittaa pyydystää.

Kieroin ruusunnuppu tuskissaan,
varttaan kohentaa, lehtensä ojentaa.
Älä tartu, minä pyydän.
Se sinut tahtoo viedä mukanaan.

Julmin ruusunnuppu voimissaan,
kietoo piikkeihinsä, pitää vankinaan.
Älä luovuta, minä pyydän.
Se sinut vielä joskus vapauttaa.

Juna suistuu raiteiltaan.
Susi salametsästäjän kohtaa.
Ei enempää, ei enempää.
Ei enkelten silmät kestä näkymää."

-Noelia-

Hehee... :D

Loistava tulevaisuus edessämme :D
Juuri ennen häitä..
Nainen: Hei Rakas
Mies: No vihdoinkin, olen odottanut jo niin kauan!
Nainen: Haluatko että lähden?
Mies: EN ! Mistä nyt tuollaista sait päähäsi? Jo pelkkä ajatuskin kauhistuttaa.
Nainen: Rakastatko minua?
Mies: Tietenkin, kaikkina vuorokaudenaikoina!
Nainen: Oletko pettänyt minua koskaan?
Mies: En ikinä! Miksi kysyt tuollaista?
Nainen: Haluaisitko suudella minua?
Mies: Kyllä, aina kun minulla on tilaisuus siihen!
Nainen: Löisitkö minua koskaan?
Mies: Oletko hullu? Tunnethan sinä minut!
Nainen: Voinko luottaa sinuun ?
Mies: Kyllä, kulta..
Nainen: Rakas..
7 vuotta häiden jälkeen:
Lue teksti alhaalta ylöspäin! ^^

Luettuasi tämän kopioi tämä päiväkirjaasi ja saat loistavan parisuhteen!

Meidän perhe lähtee viettämään perhevappua Powerparkkiin. :)
Kivaakivaakivaa!!!

Klada vappen allihopa!

"Ei enää. Ei enää koskaan.
Älä pyydä anteeksi, älä yritä tavoittaa.
Et ole mulle mitään.
Et olemassakaan.
Leijun korkeella ilmassa, et voi mua satuttaa.
Et enää. Et enää koskaan.

Tyhjiä lupauksia, turhia sanoja.
Paskaa kuin pellolla, purkita purkita!
Voi jakaa, voit.
Anna vahingon kiertää.
Vie kyynkielesi pois,
en voi enää sietää.
Sulje ovi kun menet.
Nielaise avaimesi.
On jo myöhäistä, sisko.
En enää kuule sanojasi.
Älä tule takaisin, älä yritä madella.
Turhaan yrität kurkottaa, käännä jo sivua.

Ei enää. Ei enää koskaan.
Älä pyydä anteeksi, älä yritä tavoittaa.
Et ole mulle mitään.
Et olemassakaan.
Leijun korkeella ilmassa, et voi mua satuttaa.
Et enää. Et enää koskaan.

Anna tänne se kirves, katkon kaikki puut.
Jotka silloiksi välillemme muodostuu.
Anna tänne se mylly, jauhan paskaksi luut.
Joiden alle petollinen sydämesi piiloutuu.
Ryömi tiehesi, pelkuri!
Putoa kuoppaasi.
On jo myöhäistä, sisko.
En enää kuule valheitasi.
Älä turhaan vaikeroi, älä yritä anella.
Turhaan yrität rukoilla, en enää kuule sinua.

Ei enää. Ei enää koskaan.
Älä pyydä anteeksi, älä yritä tavoittaa.
Et ole mulle mitään.
Et olemassakaan.
Leijun korkeella ilmassa, et voi mua satuttaa.
Et enää. Et enää koskaan."

-Noelia-

HEP- testi
Sano HEP, jos olen kaverilistallasi.
Tämä mittaa ihmisten rehellisyyttä.
Ja ujoutta.
Muistakaa kävijälista.
Sanottuasi HEP, kopioi tämä omaan päiväkirjaan ja katso kuinka moni uskaltaa olla SINULLE rehellinen.

SEINÄJOELLA LAKEUDENPUISTOSSA KESKIVIIKKONA 23.4. KELLO 18 ALKAEN
ilmoittautumisten vastaanotto klo 16.30 alkaen

LUOKAT:
Pennut alle 1 vuosi
Veteraanit yli 8 vuotta
Isot koirat yli 45cm
X – rotu
Pienet koirat alle 45 cm
Lapsi & koira-kisa (lapset 6-9 v.)
Junior Handler (lapset 10-13 v.& 14-17 v.)
Lelukoira-kisa (alle 6 v. lapsille)

Maksu ennakkoon ilm. 6 €, paikan päällä ilm. 8 €.

Lapsi & koira-kisa myös paikan päällä 6 €, lelukoira-kisa 2 €.
Noudatamme Kennelliiton rokotusmääräyksiä!

Yhdistyksemme ottaa tapahtumassa vastaan lahjoituksia eläinten hyväksi! Lahjoittaa voi esim. kissan ja koiran ruokaa, tarvikkeita, kissanhiekkaa yms.

Järjestää: Seinäjoen Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry
http://www.ssesy.com/2006/index.php?p=2

"Älä itke, linnunpoika.
Älä kyyneltäkään pudota.
Sillä ne pedot, jotka odottavat piiloissaan,
tuntevat jokaisen liikkeesi.
Tuntevat putoavat kyyneleesi,
Tuntevat, kuinka sydämesi hakkaa.
Ne lähestyvät piilopaikkaasi.

Älä itke, linnunpoika.
Älä näytä pelkoasi.
Sillä ne pedot, jotka hiipivät ympärilläsi,
vain odottavat hetkeään iskeä.
Ne odottavat pimeän laskeutumista,
ne odottavat sinun virhettäsi.
Ne tiukentavat otettaan sinusta.

Älä itke, linnunpoika.
Älä huuda, älä vaikeroi.
Sillä ne pedot, jotka hiipivät yhä lähemmäksi,
kuulevat jokaisen rukouksesi.
Kuulevat epätoivoisen kuiskauksesi,
kuulevat pelkosi ottavan vallan.
Ne virittävät ansalankojaan edessäsi.

Älä itke, linnunpoika.
Älä yritä nousta siivillesi.
Sillä ne pedot, jotka vaanivat selkäsi takana,
ovat valmiina tarttumaan sinuun.
Valmiina iskemään sinut maahan,
valmiina murskaamaan viimeisen toivosi.
Ne odottavat oikeaa hetkeä.

Siis piiloudu kivesi alle, linnunpoika.
Vedä suojaksesi viimeinen sammal.
Se sama, joka sinut on tähän asti kätkenyt.
Odota auringon nousua.
Odota valon tarjoamaa rohkeutta,
odota auringon säteiden muodostamaa polkua.
Odota kunnes tiedät onko enää huomista.

Älä itke, linnunpoika.
Sulje vain väsyneet silmäsi.
Anna vahingoittuneiden siipiesi levätä.
Anna särjetyn sydämesi elpyä.
Etsi itsestäsi sitä rohkeutta,
jonka avulla pystyt vielä pakenemaan.
Älä vielä luovuta."

-Noelia-

"Seison voimattomana rinnallasi.
Koko olemukseni romahtaa rohkeutesi alla.
Miksi et anna minun auttaa?
Minä tunnen tuskasi,
tunnen kivun joka kaluaa luitasi.
Anna se minulle!
Anna minun keventää taakkaasi!
Ja sinä hymyilet minulle.
Hymyilet kyyneltesi takaa
ja kuiskaat:
'Älä itke, ystäväni.
Ojenna vain kätesi
äläkä koskaan päästä irti.
Koska niin kauan kun seisot siinä,
niin kauan kun kätesi koskettaa kättäni,
niin kauan kun tiedän sinun olevan lähelläni,
minä en pelkää.
En kipua, en kuolemaa.
Ja kun tulee aika,
jolloin minä putoan,
minä pyydän, ystäväni,
sinua irrottamaan otteesi
ja päästämään minut vapaaksi.
Mutta en minä ole poissa.
Minä olen sinun sydämessäsi,
sinun ajatuksissasi,
sinun kauneimmissa muistoissasi.
Minä elän niissä kaikissa hetkissä,
jotka olen saanut kanssasi jakaa.'
Ja siinä me olemme,
sinä ja minä.
Kädet yhteen liitettynä.
Ja minä lupaan, ystäväni:
minä olen siinä loppuun asti."

-Noelia-

Sain tämän ystävältäni, joka sai valita kahden asian väliltä. Minä sain myös valita samoin.Olen valinnut.
Nyt on sinun vuorosi valita.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen: "Tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan
tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä,nuori nainen,että kun annetaan lahja jollekkin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin kun hän vastasi: "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen, ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppu elämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä, tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaan täällä maan päällä kuin tämä.

Nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
1.Lähetä tämä eteenpäin ystävillesi
2.Pyyhi tämä pois ja ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä,jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista miten tehdään kun lennetään.
Jos saat tämän takaisin, tiedät, että ystäväsi ajattelevat myös sinua!