IRC-Galleria

Harjoitettuani viime aikoina ahkerasti junamatkailua oon vakavasti alkanut harkitsemaan auton ostoa...tai ehkä lähinnä varastamista tällä budjetilla. Riemu alkaa jo kotona kun etsit opiskelijakorttia tunnin katsomatta kertaakaan lompakkoon missä sitä on aina säilytetty. Sinänsä on aivan sama näytätkö kondarille opiskelijakorttia vai naapurin spurgun elintenluovutuskorttia, (jonka se on hankkinu viimeisenä vittuilunaan tietäen että sisäelimet ovat pelkkää tuhkaa jo ennen krematointia) koska junahenkilökuntaa ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa oletko maksanut lipustasi vitusti vai aivan helvetin vitusti. Kun nyt sitten lampsit vaatekaappi selässäsi asemalle ostamaan sitä lippuasi, joka on joka kerta jokusen euron kalliimpi, huomaat iloksesi pääseväsi ikkunapaikalle (jossa siis tietysti joku lukutaidoton puupää jo istuu). Sitä riemua kestää Helsingistä suurin piirtein Pasilaan, josta viereesi istuu joku seuraavista ihmis(?)tyypeistä:

1. Kännykkä-äpärä. Todennäköisin kanssamatkustaja on kännykkä-äpärä, joka puhuu noin 180 desipelin voimalla Nokiaansa, jossa roikkuu kaikenmaailman Hello Kitty-roinaa, noppia ja oksennusta. Kännykkä-äpärä ei ymmärrä, että Toijalaa edeltävällä metsäosuudella ei välttämättä ole ihan niin hyvät kuuluvuudet kuin voisi toivoa. Toki se auttaa jos huutaa kovempaa ja soittaa joka kerta takaisin kun puhelu katkeaa 23 sekunnin välein. Urpo. Mä en ihan oikeasti halua kuulla ku kailotat 2,5h putkeen siitä minkälaisen mekon laitat lakkiaisiisi. Lähinnä kiinnostaa, että miten saatanassa oot voinu päästä kyseiset turhat arvauskilpailut läpi, jos et edes ymmärrä, että se koppi jossa on kännykän kuva ovessa on sellainen koppi jonne voi mennä puhumaan kännykään tai kännykkä-äpärän tapauksessa mennä tukehtumaan omaan kieleensä. Samaan kastiin menee dataajat, jotka mielellään mesettävät äänet päällä tai hakkaavat nappeja niin helvetin kovaa, että Tikkurilan kohdalla tekee mieli sitoa itsensä raiteille.

2. Mummo. Mummoja on tasan kahta laatua. Ykköstyyppi on pukeutunut pyhätamineisiin, varannut lippunsa 3 kuukautta aikaisemmin, säilyttänyt lippuja kassakaapissa ja tullut asemalle edellisen viikon torstaina. Tämä mummo on matkalla poikansa perheen luokse, tehnyt eväitä ja on niin tohkeissaan junamatkasta, että toivoa sopii Tenojen olevan niin luotettavia kuin mainoksissa luvataan. Sinänsä herttainen helmet kaulassa matkustava Hilja haluaa kuitenkin jutella koko matkan ja kertoa mitä kaikkea meidän Arto teki pienenä ja nyt kun sillä on ne omat lapset Kirsikka ja Mustikka niin on kyllä eri kiva nähdä kuinka ne on taas kasvanu ja mitä uusia allergioita niillä on puhjennu. Ei saatana. Toinen mummolajike on kyylä-mummo. Kyylä-mummo aloittaa mulkoilun jo heti kun astut sisään vaunuun, koska olet turmeltu nuorison edustaja, joka vaanii kyylän lompakkoa ja rikot saletisti ikkunat hätävasaralla heti tilaisuuden tullen. Kyylis kertoo kondarille kun yrität nauttia virvokkeita raskaan työviikon jälkeen ja voi herranperkele jos erehdyt laittamaan jalkasi penkille niin kyylä kaivaa pippurisumutteen käsilaukusta.

3. Dena. Dena haluaa jakaa elämänviisautta kaikille, mutta erityisesti sulle, koska nuortenhan pitää ottaa oppia näistä kansakunnan kynttilöistä. Dena vetää pullon väkevää viiniä ennen Riihimäkeä ja sammuu/ lentää ulos Lahteen mennessä, mutta sitä ennen ehtii valistamaan sinua siitä miten nuori, kokematon ja muutenkin turha ihminen olet. On tietysti suotavaa ottaa kaikki oppi irti tältä Peralta, joka on elänyt sosiaalituella viimeiset 15 vuotta, ollut viimeksi töissä kultaisella 60-luvulla ja ryssinyt elämässään kaiken mitä ryssiä vain voi. Siihen tähdätään.

4. 175 tuhatta maastokuvioista isänmaantoivoa. Aivan sama mihin viikon/kellon/vuodenaikaan matkustat Suomen armeijan edustajat ovat vahvasti läsnä. "Vittu se Nieminen on kyllä mulkku", " Mä aion niin saada pillua tänä viikonloppuna" , " Mä vedän niin himoperseet ku pääsen himaan ettei mitään järkee", "Mihis sä oot matkalla, lähetkö meidän kanssa Kalajoelle?" En. HILJAA!

Lisäksi vaunussa on poikkeuksetta koliikkivauva, vittumainen 4-vuotias, joka saa mielettömiä kiksejä siitä että voi painella ovenavausnappia koko helvetin matkan, pari kouluikäistä Tero-Anteroa Pieksämäeltä, jotka juoksevat käytävillä ja kiljuvat mennessään sekä näiden saatanasta polveutuneiden x-sukupolven edustajien vanhemmat, joita ei luonnollisestikkaan kiinnosta vittuakaan jälkikasvun tekemiset tai muut matkustajat.

Eipä silti hätää, koska aina voit mennä lepuuttamaan hermojasi vessaan tai ravintolavaunuun. Voit myös ihailla maisemia(= 400 km samanlaisia puita). 7 vaunun junassa voi hyvällä tuurilla olla yksi käytössä oleva vessa, jonka siisteystaso on jossain helvetinjäätymispisteen tienoilla. Varsinkin Pendolinojen vessat ovat vain sen verran haitekkia ettei ihan normaali kansalainen osaa edes lukita ovea. Yllätettyäsi sitten vihaisen pohjanmaalaisen asioiltaan voit alkaa arpoa 15 vilkkuvan napin väliltä, että miten tämän uuden ystävän tuotokset sitten saisi vedettyä, jotta voisi itsekkin helpottaa oloaan. Paperia ei tietenkään ole ja säiliön vesi on loppu. Ei siis muuta kuin ravintolavaunuun. Käveltyäsi ensin 5 vaunua väärään suuntaan, on mukava viimein vartin harhailun jälkeen löytää tiensä pullan ja kahvin tuoksun keskelle (lue korsolaiseen särkyneiden elämien lähiökuppilaan). Ravintolasta saa edullisia 18,5 euron kolmioleipiä ja väljähtynyttä ykköskaljaa, jota voi mennä nauttimaan joka matkustajatyyppi kolmosen tai nelosen kanssa. Vapaita pöytiä ei ole ja tiskin takana hymyilevä aurinkoinen asiakaspalvelija vetää vertoja erääseen kuuluisaan itävaltalaissyntyiseen vaikuttajaan 40-luvulta.

Kun sitten pääset perille 5 tuntia aikataulusta jäljessä, koska joku helvetin idiootti on kännipäissään lähtenyt ylittämään Toyotalla tasoristeystä ja pamauttanut InterCityn kylkeen, on kesä, talvi, maanantai, yö tai joku muu pätevä syy siihen miksi juna seisoi 5 tuntia keskellä ei mitään, on perheesi ja ystäväsi jo kyllästyneet odottamaan sinua ja voitkin tilata taksin takaisin kotiin.

Tehdään kivimiehistä asfalttia.