Monena iltana
olen nähnyt naisen napsauttavan valot yksiöönsä,
hetken perästä hän seisoo ikkunan ääressä
kylpytakkisillaan, savuke kädessä,
toisella kädellään vyötäröä painaen.
Hän seisoo siinä
luonteenomaisesti, ikävissään, jouten,
kun valot syttyvät ikkunoihin
ja autot kadun hartsintummassa kuilussa kiitävät
pysähtymättä kohteisiinsa.
Yksinäisyys on sitä,
että painaa kuumat kämmenensä yhteen
tunteakseen ihmisen lämmön,
että kääntyy ja vilkaisee peiliin
nähdäkseen ihmisen hymyn,
että purskahtaa itkuun
kuullakseen ihmisen surun äänen.
Rakel Liehu
Uusimmat blogimerkinnät
- ... 01.09.
- Pätkä 14.12.
- ~~-~~ 11.10.
- Äitini linna: 23.09.
- Kesän parhaat jutut 02.09.
- Tiedätkö miltä se tuntuu? 30.08.
- Onko edes toivoa? 11.07.
- Miksi 04.07.
- Piedras (voz de Leire) 26.06.
- Tumma (loppusoa) 26.05.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (1)
-
▼
2007 (9)
- ▶ joulukuu 2007 (1)
- ▶ lokakuu 2007 (1)
- ▶ syyskuu 2007 (2)
- ▶ elokuu 2007 (1)
- ▶ heinäkuu 2007 (2)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ toukokuu 2007 (1)