IRC-Galleria

-iilimato-

-iilimato-

Jännä juttu kyllä juu

Blogi

- Vanhemmat »

PätkäPerjantai 14.12.2007 19:52

---
Oli vaikea lähteä yksin takaisin,
minä nauroin asemalla jotta ei näkyisi miten vaikeaa.
Kas että termientekijät eivät ole keksineet määritellä surua,
sykloidista ja skitsoa surua,
puhuvaa ja mykistyvää.
Puhuvaa joka luulee että se joka ei puhu
ei myöskään tunne.
---

H. Anhava

~~-~~Torstai 11.10.2007 21:07

Myös tämä tehtävä on annettu, palveluksessa,
siihen ei hevin suostuta, ja vaikka ajatteluni
on pitempi, on pitempi kuin vuosisata, ei se riitä,
ajattelun umpikuja on maailman umpikuja,
eikä sen profeetta voi olla muu kuin pyöveli,
kiusana ne, jotka eivät ole ajatelleet sen vertaa,
eivät tehneet tätäkään johtopäätöstä.
Tämä joka erkanee umpikujan maailmasta, suhteutuu
siihen toiselta tasolta, miten se on mahdollista,
elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin, ei niin,
että sillä olisi ajatteluni alku ja loppu.
Ei mikään hengitä niinkuin ennen, eivät linnut,
joiden keuhkona on ilma, niiden siivet väsyvät,
ja minä joka seison tämän puun alla viimeiset lehdet
silmillä, hyvä on sanoa, etten näe, olen ja en
ole, Hamlet, joka pitää pääkalloa kämmenellä,
hän se on, vaikka on isänsä, elämä, joka ei koskaan
tule kokonaan esiin, se on kahden ajatuksen välissä.

-Mirkka Rekola

Äitini linna:Sunnuntai 23.09.2007 18:18

"Sellaista elämä on. Onnenhetket haihtuvat ja tilalle jäävät unohtumattomat surut. Mutta sitä ei tarvitse kertoa lapsille. "

Kesän parhaat jututSunnuntai 02.09.2007 01:12

-Katrin pääsykoepäivä Joensuussa, odottelin yliopiston nurmikolla ilta-auringossa kokeen päättymistä, ei ollut kiire minnekään, istuin männyn alla ja katselin ruohikossa mönkiviä ötököitä ja pääsykokeista tulleita ja toivoin, että joskus saisin itse opiskella siellä ja tuntea ne ihmiset.

-Katrin kanssa suoritettu epämääräinen möyriminen juna-aseman ruohikolla, kun kaikki normaalit (tai tylsät) ihmiset oli nukkumassa.

-Isoserkun luona hyvässä seurassa syödyt voissa paistetut muikut. On talvella makaronin ääressä jotain parempaa muisteltavaa.

-Annen ja mun mökkihöperöt jutut, joita ei voisi kukaan muu keksiä, outo aatamienbongausveneily, Pisangin nautiskeleminen ja laiturilla tuntikausia löhöily. Ja Nessun haliminen!

-Siskon kanssa vietetty viikonloppu Virenojan auringossa. Miksi kaikki ihanimmat ihmiset ovat aina niin kaukana?

-Erään sunnuntaiaamun työmatkapyöräily, aurinko paistoi, ihmiset jossain muualla ja ainoa vastaantulija hymyili mulle. Silloin kaikki tuntui tarpeeksi hyvältä.

-Aamulenkit Lahden keskuspuistossa. Joensuu ja sen asiat niin kaukana, vain aurinko, minä ja keskittyminen juoksemiseen puolitutussa ympäristössä.

-Stam1nan keikka Pellavassa. Parasta. Musiikki pelastaa aina.

-Elokuun illat yksin mökillä, ikkunoista näkyi vain mustaa (ja ties kuka siellä rämeikössä liikkui...) ja minä kökötin katsomassa telkasta Sinkkuelämää.

-Kesän lopussa niiiiin odotettu muutto pois H-kadulta omaan kämppään.

Tiedätkö miltä se tuntuu?Torstai 30.08.2007 21:47

Monena iltana
olen nähnyt naisen napsauttavan valot yksiöönsä,
hetken perästä hän seisoo ikkunan ääressä
kylpytakkisillaan, savuke kädessä,
toisella kädellään vyötäröä painaen.
Hän seisoo siinä
luonteenomaisesti, ikävissään, jouten,
kun valot syttyvät ikkunoihin
ja autot kadun hartsintummassa kuilussa kiitävät
pysähtymättä kohteisiinsa.
Yksinäisyys on sitä,
että painaa kuumat kämmenensä yhteen
tunteakseen ihmisen lämmön,
että kääntyy ja vilkaisee peiliin
nähdäkseen ihmisen hymyn,
että purskahtaa itkuun
kuullakseen ihmisen surun äänen.


Rakel Liehu

Onko edes toivoa?Keskiviikko 11.07.2007 00:13

"Mattilde tietäisi, jos Manech kuolisi. Suruviestin saatuaankin hän takertuu vaistonsa hentoon lankaan, eikä luovu toivosta. Ja onhan Mattildella myönteinen luonne. Ellei lanka johda häntä rakastetun luo, niin ainahan siihen voi hirttäytyä."

Pitkät kihlajaiset

MiksiKeskiviikko 04.07.2007 00:08

"Sen välille mitä hän tiesi ja mitä hän yritti uskoa jäi avointa tilaa, mutta sille ei mahtanut mitään, ja jos asialle ei mahda mitään, se on vain kestettävä."

A.Proulx, Lyhyt kantama

Piedras (voz de Leire)Tiistai 26.06.2007 21:34

"Lisboa es rara, Javier. Es una ciudad en la que tengo recuerdos de cosas que no
he vivido. Pero eso me hace ir más tranquila, con dos dedos, torpe y despacio, pero
acertando en las letras que quiero dar.

Pero estoy tranquila. Por fin. Al menos ya no siento que me muero por dentro. Eso es bueno, ¿no? Y tengo ganas, pequeñas, pero ganas, de empezar a luchar. Y olvidarme de que ésta, y cualquier ciudad, a veces está tan triste como yo. Y notar que estoy cambiando. Aunque solo sea un poco. Bueno, si es mucho, mejor.

¿Has visto que egoístas nos volvemos cuando estamos solos? Espero que tu novio el médico tenga cura para el egoísmo.

¿Tú crees que nos enamoramos sólo para no estar solos? Yo creo que me he
enamorado de un chico, bueno de su cogote. Me encanta el cogote de un
conductor de tranvía que no conozco.

Espero que lo que tienes ahora en tu vida, sea lo que siempre soñaste tener. ¿Dónde irán los sueños cuando no los conseguimos? Porque a algún sitio tienen que ir. Aunque creo que al final, los sueños no son más que una excusa. Pero una excusa muy gorda. Son la excusa para vivir. Por eso a veces también se convierten en la mirada nostálgica de lo que nunca fuimos.

Una putada, Javier. Asumir que nunca serás lo que siempre deseaste. Ni esperarlo siquiera. Joder.

Deseo, deseo, deseo. Quiero con todas mis ganas ser feliz, ser lo que siempre
quise con mucha ilusión, y con eso hacer un poquito feliz también a los que me
rodeen.

A unos más que a otros.

Ay, qué bien.

Qué bien Lisboa, Javier.
Beso."

Tumma (loppusoa)Lauantai 26.05.2007 03:52

*
*
*

Tuska ilmoille ajoihe:
"Oi isoni, ota minutkin
kera Kalman kartanoihin,
kun olen maammon tumma lapsi,
syntymässä säikähtänyt,
näen kauhut kaikkialla,
enin ihmisten elossa."

Nousi ääni nurmen alta,
sana Tuonelta samosi:
"Säikkyivät isätkin ennen,
toki aikansa elivät.
Autio elämän aamu,
Manan ilta autiompi.
Pirtit on pienet Tuonelassa,
maan alla kaitaiset kamarit,
kuu ei loista, päiv' ei paista,
yksin istut, yksin astut,
toukka seuloo seinähirttä,
itse seulot itseäsi
ikävässä ainaisessa,
haikeassa, vaikeassa."

Poika Tuonelta palasi,
tuli miesnä hiljaisena,
istui tuttuhun tupahan;
kohenti takassa tulta,
talon töitä toimitteli,
hymysuin hyreksi joskus
sinipiioista saloilla,
vellamoista veen selillä:
meni merelle, metsähänkin,
vei verkon, asetti ansan,
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat.


E. Leino, Helkavirsiä, ensimmäinen sarja
- Vanhemmat »