IRC-Galleria

"Kaksi tyttöä (sisarukset) viettivät rauhallista koti-iltaa dataamalla, kun isä juopotteli. Tytöt aikoivat valvoa koko yön mm. dataamalla, ottamalla valokuvia kännykällä ja katsoen leffoja. n. klo 2:20 tytöt alkoivat ottaa kuvia ja huomasivat joka kuvassa olevan sama hahmo. aluksi he ajattelivat sen olevan vain jokin heijastu, mutta huomasivatkin, että hahmo tuli joka kuvassa koko ajan lähemmäs ja kasvot selventyivät. yhtäkkiä isä alkoi huutaa omassa huoneessaan jolloin toinen tyttö lähti katsomaan mikä isällä on hätänä. Se olikin vain ollut pahaa unta ja kaikki oli hyvin. Vai oliko?

Kun toinen tytöistä palasi takaisin huoneeseen hän löysi vain kameran lattialta ja huomasi siskonsa kadonneen. Kamerassa oli kuva, missä oli vain se sama hahmo joka oli muissakin kuvissa. Tällä kertaa se oli yksin. Tyttö juoksi hädissään isänsä luokse, mutta huomasi hänenkin olevan kadonnut. Tyttö palasi hädissään huoneeseen ja alkoi ravata ympäri huonetta miettien soittaisiko poliisille, mutta tuli toisiin ajatuksiin ajatellessaan, että poliisit eivät uskoisi häntä. Tyttö kummiskin ajattelee kaiken olevan unta ja menee nukkumaan.

Naapurit huomaavat, että talossa ei ole elonmerkkiäkään vaikka sähkölaitteet ovat päällä. Silloin he päättävät soittaa viranomaisille. Poliisit tulevat. Menevät taloon sisään, mutta talossa ei ole sieluakaan. Vai onko?


Tiesitkö, että juuri sinä olet siinä samassa talossa juuri nytten. (Ei kannata ottaa valokuvia)

HUOM! Jos et kopioi tätä omaan päiväkirjaasi minuutin sisällä sinulle käy samalla tavalla kuin tarinan tytölle, koska tapahtumasta on tasan 18 vuotta"

Asia, joka minua oikeasti harmittaa, on se, että on vain yksi elämä, että sitä saa vain yhden tavan käsittää maailmaa. En voi koskaan olla juutalainen Latviassa. Tai kymmenvuotias poika. Monesti katson peiliin ja ajattelen, että jaaha, tässä sitä taas ollaan.

Kai se tästä, kun perinteiden pyörä lähtee kunnolla pyörimään.

Nyt tulikin vähän etova olo. Aikuinen olo.

Ajatukset täytyy jakaa jonkun kanssa.

Olen huomaavinani, että olisin oppinut ottamaan maailmassa vähän rennommin.

Yrittäkää olla vähän kiltimpiä.

Ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta.

Teevadinkokoisilla silmillä näkee hyvin tehdä hienoja leiskoja.

Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.