IRC-Galleria

kaikki on menny päin peppua.mutta nyt kun on oma koti ja oma heppa ja kaikki niin elämä on alkanu luistaa.oih että kun on sitten ihanaa. :DD

Rakastan sua, noita sanoja, olen jaksanut hokea,
tunteja, näkemättä sinua,
sä et usko kuinka mulla on ikävä,
eikä tämä tunne taida vielä hävitä,

pitkään aikaan, tuskin ikinä koskaan,
kaikki kyyneleet ovat jo eksyneet tuskaan,
eikä tämäkään biisi tuo mulle lohtua,
mikään ei ole mitään ilman sinua, kulta,

muistatko ku mä pyysin et nukkuisit kanssani,
edes puoli tuntii, olisit vierelläni,
sitten kun herättiin, huomasin et olit lähelläni,
löysin sen, kadotetun elämäni,

kuinka kaunis oletkaan, sanoin silloin sulle,
saat merkityksen tuon lauseen joka tavulle,
eikä kaikki kaunis saa, tai voi aina kadota,
kai sä tiedät et mä rakastan sinua.


Rakastan sua,
kai sä tiedät kultaseni, että unelmilla aina täytyy olla kasvot,
Rakastan sua,
eikä ikävä seurassasi enää jaksa taistella oikeuksistaan,
Rakastan sua,
enkä mahda sille mitään enkä sinutta olla halua,
pelottaa vaan, että unohdus satuttaa, mutta muistot ne murhaa,

Rakastan sua, mä taas mietin että mikä meni vikaan,
sitten tajuan että minä kukas muukaan,
aiheutin sulle taas paljon surua,
ilman tarkoitusta, ilman mitään aikomusta,

niin kutsutusta, elämäst ei oo mitään jäljellä,
sä veit sen kokonaan täysin tietämättä,
mä haluun sut vierelleni viettää ikuisuuden,
ja ikuisuuden jälkeen vielä toisen samanlaisen,

muistatsä ku me silloin tavattiin,
me naurettiin, uusi ajanlasku keksittiin,
mä haluan palata siihen hetkeen takasin,
et voisin tehdä kaiken tyhmyyden toisin,

tottakai tekisin toisin jos vaan voisin,
tän suhteen eteen silloin kyllä urakoisin,
mietin että ajatteletko sinä yhtää minuu,
tän biisin joka sana on rakkaudesta sinuun.

Jos voisit sanoa minulle vain lauseen ja sen jälkeen, et enää koskaan mitään, minkä sanoisit?

Vastauksesi jälkeen kopio tämä omaan päiväkirjaasi, ja katso mitä muut sinulle sanoisivat.

Pojat, tyttäret juurakkopuusta
Puuttuvan renkaan kylkiluusta
Paras naarata sielunsa suosta
Viisaampi nöyrtyä, viisaampi juosta

Sä oot vetänyt puolees kusipäitä
Menettänyt neitsyytes hotellin vessassa
Itkenyt niiden poikien takia öitä
ja väittäny olevas kunnossa

Sun sydäntäs koristaa monet arvet
ilkeistä sanoista, teoista
Niiden kanssa oot kulkenut jo vuodet
sut on vaikea parantaa haavoistas

Jospa sä löytäisit sen oikeen miehen
joka ihan oikeesti rakastais
Kunpa sä löytäisit sen oikean rakkauden
ehkä se vois sut parantaa arvistas


Kunpa vaan voisit olla onnellinen.

Olimme erilaisia ihmisinä.
Mutta täydensimme toisen pienet,
mutta olemattomat virheet.
Nyt emme kuitenkaan täydennä toisessa enää mitään. Ilman sinua tunnen olevani heikko ja avuton,
sinun kanssasi kaikki oli helpompaa.
Sinä eromme päivänä, itkin,itkin
ja itkin, mikään ei ollut enää helppoa.
Ei mikään.

tää päivä on ollu ikimuistoisin.on tapahtunu kaikkee kauheeta ja sit on puhuttu kavereitten kans henkevii ja sovittu kaikkee.tää päivä ei unohu ikinä kiitos sennin,akin,henkan ja samun.<33

puhuin sulle aina kaikki mut nykyään en tie mitä voin sano mitä en..mut siltil mä välitän susta<3

käsi puristuu nyrkkiin,se aikoo satuttaa/
katse valuu surullisena silmistä lattiaan/
silmät sulkee,puristaa hampaansa yhteen/
paineet luo pelkoa,pienet kädet ristis yhteen/

pelokas ilme vääntyy kyyneleihin pieniin/
yrittää estää itkua,kunnes ensimmäinen vierii/
katse seuraa kun se matkal halkoo ilmaa/
ja kun se kastelee kokolattiamaton pintaan/

mut tietää,ei oo tästä pakoreittii/
jo tutuks käyny nyrkki iskee viattomaan feissiin/
ei anteeks pyyntöi vaan huutoo päälle/
tieto,mikään ei tuu pelastaa saa hukkuun käänteen/

ei ensimmäinen kerta,eikä varmaan viimeinen/
palaa silmis tuli joka ei tuu viileneen/
ennen kaikki samoin ja jatkossa edelleen/
kaikki katsoo päin,mut silti ohi kävelee/


Jatkaa matkaa/
on pakko jaksaa/
mut milloinkaan varjot/
ei jätä mua rauhaan/

Taival painaa/
mut kai vaan raivaan/
mun tien läpi varjojen/
teen maasta taivaan/

Teen maasta taivaan/

rakastaa itseään,mut vihaa peiliä/
taas jälkiä,kelaa unohtunutta eilistä/
peilissä kohtaa oman vetisen katseen/
katsoo syvälle silmiin kunnes luomet raskaat laskee/

vasta nuori,mut jo tarpeeks paljo nähny/
edessä niin korkeel,mut matalalla käyny/
ja mikään ei saa sielusta tahraa puhtaaks/
on kokemukset koettu,mikä niitä muuttas/

mikään ei oo muuttunu,joka päivän jälkeen samaa/
edelleen kulkee katse maas,kivii potkii vanhaan tapaan/
antaa ymmärtää,et Kaikki on hyvin/
mut totuut kertoessaan nyyhkii vailla lämmint sylii/

tarvinu tukee,mut ollu sitä saamatta/
vaan kestäny vaik lääkäreille totuut maalataan/
kaadutaan,loukataan,vahingos hoitoon joudutaan/
on syytä maalata ei rauhallista joulukaan/


pahasti hämillään ku tärinään herää/
olo turvaton ikään ku kaikki katsos perään/
tuntuu ettei missään voi yksin viettää aikaa/
itse valehtelee itselleen,ei turvaa lainkaa/

surma vaivaa,mut onnellinen siitä/
lähetti matkaan faijan,itseänsä siitä kiittää/
katsoo taakse päin,aikaa valkomustaa/
huomaa nyt jälkeenpäin,ilman värei aikaa tuhlaa/

jo aikaki nyt siis elämää muuttaa/
lähtee pois,kääntää selän,takas ei paluuta/
mist löytää kodin,mist rohtoo unohdukseen/
vastas ihminen,joka toi hohtoo kolkutukseen

rima nousussa edelleen,ylitys helppo/
ku ponnistus kevenee/
kaiku pohja syvenee,ei syytä vaipuu enää/
nyt syytä maasta nousta,lopullisesti herää/

Kaikki ohi kävelee!/

Kun samettikäsi hyväilee
vatsani herkkiä kohtia
olen vapaa extaasissa ilman
kimaltavaa kemiaa
kun pehmeät huulet kulkevat
pitkin ihoni raukeita
karvoja
olen vapaa extaasissa sinun
kanssasi

Olen kuullut rumia tarinoita
eläimistä ja ihmisistä
nähnyt kuinka aurinko nousee
lännestä iltaisin
olen uittanut silmiäni
rumuudessa tämän iltapäivän
ja kun kaiken lasken yhteen
toistan ikivanhan lauseen

Uskon rakkauteen

Extaasiin
sinne vie pieni polku halki
villin sademetsän
siellä sataa rakkautta
joskus liikaakin
Extaasiin
sinne vie lämmin iho vasten
toista, liikkumatta
vuosisata vuosisadan jälkeen
tietää sen
Extaasiin, extaasiin

Vaikken koskaan saanut
toteutumaan suurta unelmaa
olen vapaa extaasissa ilman
mammonaa
vaikka minut haudattiin jo
maan kylmiin kahleisiin
olen vapaa extaasissa sinun
kanssasi

Olen nähnyt rumia visiota
eläimistä ja ihmisistä
kuullut kuinka kyrvät
nousevat taivaalle iltaisin
olen uittanut silmiäni
rumuudessa tämän iltapäivän
ja kun kaiken lasken yhteen
toistan ikivanhan lauseen

Uskon rakkauteen

Extaasiin
sinne vie pieni polku halki
villin sademetsän
siellä sataa rakkautta
joskus liikaakin
Extaasiin
sinne vie lämmin iho vasten
toista, liikkumatta
vuosisata vuosisadan jälkeen
tietää sen
Extaasiin, extaasiin